[ 1. Geenivarojen suojelu | 2. Geenireservimetsät | 3. Ex situ-suojelu | 4. Yhteistyö ]

2. Geenireservimetsät

Suomessa on 41 geenireservimetsää ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 6 500ha. Kun metsiköt sijaitsevat eri ilmastovyöhykkeillä (ks. kartta), saadaan suojelun piiriin kattavasti erilaisia sopeutumisominaisuuksia. Tavoitteena on luoda kattava verkosto geenireservimetsiä männylle ja kuuselle sekä raudus- ja hieskoivuille. Taulukossa 2 on esitetty geenireservimetsien määrät ja pinta-alat sekä kasvigeenivaraohjelmassa asetetut tavoitteet.

Taulukko 2. Geenireservimetsien tavoitemäärät ja tilanne v. 2011 Tavoite Tilanne 2011 Puulaji Ala, ha kpl Ala, ha kpl Mänty 5200 24 3864 20 Mänty ja koivut     187 1 Kuusi 2000 12 1717 8 Koivut 750 8 573 5 Kuusi ja koivut 112 1 Lehmus 40 5 15 2 Lehmus ja vaahtera 15 2 15 2 Saarni 30 1 32 1 Tammi 10 4 22 1 yhteensä 6537 41

Tärkein geenireservimetsälle asetettu vaatimus on metsikön luontaisuus eli että puusto on syntynyt paikallisesta siemenalkuperästä ja on mieluimmin myös uudistettu luontaisesti. Yleensä metsikkö valitaan tietyn lajin reserviksi, mutta sekapuulajeja sallitaan. Metsikössä pitäisi olla useita ikäluokkia. Tuulipölytteisten lajien, kuten kuusen, männyn ja koivujen, reservien pitäisi olla riittävän suuria, jotta metsikön sisäinen pölyttyminen voidaan varmistaa. Tavoitepinta-ala on 100 ha, mutta alue voi olla pienempikin, jos reserviä voidaan myöhemmin laajentaa käyttämällä kyseisen metsikön siementä. Koska puhtaat kuusimetsiköt ovat Etelä-Suomessa harvoin riittävän laajoja, sopivia kahden-kolmen puulajin sekametsiä on myös valittu näiden lajien yhteisiksi geenireserveiksi. Jaloille lehtipuille (tammi, saarni, vaahtera, metsälehmus, vuorijalava ja kynäjalava), jotka ovat harvinaisia ja esiintyvät meillä vain pieninä metsikköinä tai puuryhminä, hyväksytään geenireserveiksi myös vain muutaman hehtaarin alueita.

	Kuusen geenireservimetsä. Kuva: Teijo Nikkanen

Jatkuvuuden varmistamiseksi geenireservimetsissä on oltava useita eri ikäluokan metsikkökuvioita. Luontaista uudistamista käytetään aina kun se on mahdollista, mutta muuten metsiköitä hoidetaan normaalisti; harvennuksia ja muita hakkuita tehdään tarpeen mukaan. Jos uudistamisessa joudutaan turvautumaan kylvöön tai istutukseen, siemenen tai taimien on oltava peräisin samasta metsiköstä. Myrskyjen ja metsäpalojen varalta metsiköstä kerätään siementä varastoon. Geenireservimetsiä käytetään myös puuntuotantoon ja tutkimukseen sekä niistä kerättyä siementä metsänjalostuksen verrokkimateriaalina.

Kaikki geenireservimetsien omistajat ovat lupautuneet antamaan metsänsä geenivarojen suojeluun korvauksetta ja he säilyttävät täyden omistusoikeuden metsäänsä. Omistajat ovat tehneet pitkäaikaisen sitoumuksen käyttää metsän uudistamiseen aina luontaista uudistamista tai samasta metsiköstä peräisin olevaa viljelyaineistoa. Geenireservimetsät ovat Metsähallituksen tai metsäyhtiöiden (M-Real, Stora Enso, UPM-Kymmene, Fiskars) omistuksessa. Lisäksi on yksi yksityisen henkilön omistama geenireservimetsä.