[ 1. Geenivarojen suojelu | 2. Geenireservimetsät | 3. Ex situ-suojelu | 4. Yhteistyö ]

3. Ex situ -suojelu

Ex situ -suojelu on paikallaan, kun on kyse harvinaisesta puulajista, joka kasvaa vain pieninä esiintyminä tai jos arvokas kasvupaikka on uhattuna tai sen luontainen uudistuminen on epävarmaa. Ex situ –suojelun tärkein menetelmä metsäpuilla on puukokoelmien perustaminen. Puuyksilöt joko monistetaan varttamalla, ja vartteet istutetaan kloonikokoelmiin tai puista kerätään siementä, josta kasvatetuista taimista perustetaan ns. perhekokoelmia.

Lehmuksen geenivarakokoelma Kuva: Teijo Nikkanen

Perhekokoelmissa useita yhden puun jälkeläisiä (=perhe) istutetaan lähekkäin. Harvennusten jälkeen jää lopulta yksi puu edustamaan tätä perhettä. Samaa metsikköä edustavat perheet istutetaan eri puolille kokoelmaa niin, että harvennusten jälkeen kokoelmaa voidaan käyttää myös siementuotantoon. Kokoelmat tuottavat hyvin sopeutunutta, geneettisesti monimuotoista siementä, jota voidaan käyttää myös metsänuudistamiseen tai maisemointiin.

Ex situ -kokoelmia on perustettu pääasiassa jaloille lehtipuille. Kokoelmien aineisto on koottu useista (20 – 90) metsiköistä keräämällä 5 – 10 puuta kustakin metsiköstä niin, että lajin koko levinneisyysalue Suomessa tulee katettua. Lehmus- ja jalavakokoelmat on perustettu varttamalla, vaahtera-, saarni- ja tammikokoelmat siementaimilla. Kokoelmissa olevien aineistojen tarkat lukumäärät puulajeittain on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3. Jalojen lehtipuiden geenivarakokoelmat
	Tavoite		Tilanne 2008
Puulaji	Metsiköitä	Klooneja/ Perheitä	Metsiköitä	Klooneja/ Perheitä	Vartteita/ Taimia
Vaahtera - Acer platanoides	50	290	41	265	2007
Saarni - Fraxinus excelsior	20	170	23	84	828
Tammi - Quercus robur	20	170	17	131	889
Metsälehmus - Tilia cordata	70	400	86	396	748
Kynäjalava - Ulmus laevis	30	150	19	118	207
Vuorijalava - Ulmus glabra	40	250	40	171	305

Geenivarakokoelmiin valittavat puut eivät aina ole parhaita puita metsätalouden kannalta katsottuna, koska tarkoituksena on kerätä satunnainen ja kattava otos perinnöllisestä vaihtelusta. Kokoelmia on yleensä perustettu yksi kullekin puulajille. Vain metsälehmuksen kokoelma on jaettu eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Tavoitteena on monistaa kaikkien kokoelmien aineisto a perustaa toistokokoelmat toiseen paikkaan aineiston säilymisen varmistamiseksi.

Useilla puulajeilla luonnosta löytyy perinnöllisistä tekijöistä aiheutuvia erikoismuotoja, kuten kultakuusi ja visakoivu. Nämä erikoisuudet ovat harvinaisia ja visakoivua lukuun ottamatta niitä käytetään lähinnä koristetarkoituksiin. Ne ovat kuitenkin arvokkaita monimuotoisuuden ilmentäjiä, ja sellaisina niitä onkin otettu mukaan kokoelmiin.