Voitto Haukisalmi
Ekologian ja systematiikan laitos, Populaatiobiologian osasto,
PL 17, 00014 Helsingin yliopisto
voitto.haukisalmi@helsinki.fi
Verrattuna muihin nisäkkäisiin Sorex-suvun päästäisillä on monilajinen ja runsas sisäloisyhteisö. Sorex-lajeilta on maassamme tavattu n. 25 helminttilajia, jotka edustavat heisimatoja (Cestoda, n. 15 lajia), tiehytmatoja (Trematoda, n. 5 lajia) ja sukkulamatoja (Nematoda, n. 5 lajia). Päästäisten helminttien isäntäspesifisyys on selvää eri isäntäsukujen välillä, mutta ei isäntäsukujen sisällä. Toisin sanoen, Sorexsuvun päästäisissä esiintyvistä helminteistä mikään ei ole erikoistunut pelkästään tiettyyn isäntälajiin, vaikka lajien välisiä eroja esiintyykin.
Metsäpäästäisessä (S. araneus) helminttien laji- ja yksilömäärä on selvästi suurempi kuin idänpäästäisessä (S. caecutiens) ja vaivaispäästäisessä (S minutus). Tämä ero on tavattu kaikissa tutkituissa aineistoissa, ja näyttää siltä, että myös monien muiden loisten kohdalla (esim. alkueläimet) lajien välinen ero on samansuuntainen. Koska metsäpäästäinen on kooltaan suurempi, yksilömääräisesti runsaampi ja ravinnonkäytöltään monipuolisempi kuin kaksi muuta päästäislajia, saattaa lajien välinen ero johtua näistä tekijöistä. Näistä selitysmalleista "runsaushypoteesi" vaikuttaa lupaavimmalta, sillä Pohjois-Amerikassa (S. cinereus) ja Siperiassa (S. caecutiens) voimakkaimmin infektoidut päästäislajit ovat runsaita. mutta pienikokoisia. Ravinnonkäyttöerot eivät kelpaa selitykseksi siksi, että päästäislajien välinen ero näkyy monilla, elämänkierroltaan eroavilla loislajeilla. Mustapäästäisen (S. isodon) ja kääpiöpäästäisen (S. minutissimus) loisyhteisöjen selvittäminen auttaisi paremmin arvioimaan em. selitysmalleja.
Päästäisten loisyhteisöjen vuodenaikaiset muutokset ovat varsin selviä. Useimpien lajien infektioarvot nousevat nopeasti nuorissa päästäisissä; infektiohuippu saavutetaan elo-syyskuussa, minkä jälkeen tapahtuu jyrkkä lasku. Keskitalvella näitä loisia ei tavata yleensä lainkaan, mutta kevään myötä tapahtuu jälleen uusi nousu. Vaikka muutama loislaji esiintyykin läpi vuoden ja yksi yksinomaan talvella, loisten kokonaismäärä on kuitenkin talvinäytteissä erittäin alhainen. Loisten infektoitumiskauden ajoittuminen kesäaikaan on todennäköisin syy em. tulokseen, mutta on mahdollista, että vaikuttamassa on myös joitakin isännistä johtuvia, "sisäisiä" syitä; päästäisissä talvella tapahtuvat fysiologiset ja anatomiset muutokset viittaavat tähän suuntaan. Vähäinen loismäärä auttanee päästäisiä ainakin energeettiseltä kannalta selviämään läpi talven.