Valtakunnan metsien inventointi (VMI)

Luotettavia metsävaratietoja 1920-luvulta lähtien

Kuva: Metla/Erkki Oksanen

Valtakunnan metsien inventointi on metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä, joka tuottaa tietoa alueittaisista ja koko maan

• metsävaroista - puuston määrästä, kasvusta ja laadusta,
• maankäytöstä ja metsien omistussuhteista,
• metsien terveydentilasta,
• metsien monimuotoisuudesta ja
• metsien hiilivaroista ja niiden muutoksista.

Suomen metsien inventoinnit muodostavat ainutlaatuisen aikasarjan metsien kehityksestä: ensimmäinen valtakunnan metsien inventointi tehtiin jo 1920-luvulla (VMI1 1921-1924). Tämä inventointi oli ensimmäisiä tilastolliseen otantaan pohjautuvia inventointeja maailmassa. Tästä lähtien inventoinnit ovat toistuneet säännöllisin, noin 5-10 vuoden välein. Uusimmat metsävaratilastot perustuvat 10. VMI:hin, jonka maastotyöt tehtiin 2004-2008. Parhaillaan on menossa VMI11 (2009-2013).

VMI:n tuottamat metsävaratiedot perustuvat monipuolisiin maastomittauksiin. Ensimmäisissä inventoinneissa käytettiin linja-arviointia mutta myöhemmissä inventoinneissa siirryttiin systemaattiseen koealaotantaan. Mittaukset tehdään ryppäinä sijaitsevilla maastokoealoilla, ja koealarypäistä muodostuva säännöllinen verkko kattaa koko Suomen.

VMI:n maastomittausten perusteella tulokset saadaan luotettavasti koko maalle ja suuralueille (yli 200 000 hehtaaria), esimerkiksi metsäkeskuksille. Pienempiä alueita varten 80-luvun lopussa alettiin kehittää satelliitti­kuvapohjaista monilähdeinventointia. Kun maastomittauksiin yhdistetään satelliittikuva ja muuta numeerista tietoa, tuloksia voidaan laskea entistä pienemmille alueille kuten kunnille tai muille pienalueille.

Valtakunnan metsien inventointien tuloksia käytetään laajasti

• kansallisen ja kansainvälisen metsäpoliittisen päätöksenteon pohjana,
• alueellisen ja kansallisen metsätalouden suunnittelun perustietona,
• metsäteollisuuden investointipäätösten tukena,
• metsätalouden kestävyyden arvioinnissa ja metsien sertifioinnissa,
• hiilivaraston muutosten ja kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnissa ja
• tutkimusaineistona.

Nykyisin myös lukuisten kansainvälisten tilastojen (esim. FAO ja Eurostat), prosessien (esim. Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe, MCPFE) ja sopimusten (esim. Kioton sopimus) vaatimukset edellyttävät Suomen tuottavan tilastotietoja metsien kehityksestä.