Metla Puunkäytön mahdollisuudet ja puutuotteiden menekki -tutkimusohjelma

Missä mennään?

Puuraaka-aineen ja puunjalostuksen, puun toimitusketjujen ja puutuotteiden markkinoiden ja markkinoinnin tutkimuksen synergointi on tullut keskeiseksi tavoitteeksi viime vuosina toteutetuissa ja parhaillaan suunniteltavina olevissa valtakunnallisissa tutkimus- ja teknologiaohjelmissa (Metsäalan tutkimusohjelmat Wood Wisdom I ja II; Tekesin teknologiaohjelmat; PuuSuomi-toimintaohjelma; Valtioneuvoston osaamiskeskusohjelma). Keskeistä näissä on lopputuotemarkkinoiden, puunjalosteiden valmistuksen, raakapuun tarjontapotentiaalin ja sen parantamisen sekä puun myyntimahdollisuuksien linkittäminen yhteen. Tutkimuksen rooli on keskeinen tarpeiden, mahdollisuuksien ja rajoitteiden yhteensovittamiseksi. Monitieteisenä ja laaja-alaisena tutkimusorganisaationa Metlalla on hyvät mahdollisuudet tähän tutkimus- ja kehitystyöhön.

Metsäklusterin kehittämiseksi on maassamme koottu viime vuosina useita kansallisia työryhmiä, joiden tehtävänä on ollut klusterin tulevaisuuden visiointi ja t&k-toiminnnan innovointi. Erityisesti metsätalouden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin pohjautuva Kansallinen metsäohjelma (KMO) on yksi tulos tällaisesta työstä. Keskeisiä perusteluja siinä esitetylle toimintaohjelmalle ovat muun muassa tarpeet tehostaa nuorten metsien hoitoa ja samalla niistä saatavan puutavaran käyttöä, hakkuuvaiheeseen tulevien ojitettujen suometsien kasvukunnosta huolehtimista ja niiden hyödyntämistä sekä puuhuollon ja puukaupan toimivuutta. Metsien hoitorästit ovat metsien hoidon ehkä vakavin ongelma, joten nuorten metsien kunnostushakkuista saatavan puutavaran menekin parantaminen ja sen käytön monipuolistaminen ovat oleellisen tärkeitä tavoitteita tulevaisuuden metsänkuvan sekä tarjolla olevan puuraaka-aineen määrän ja laadun kannalta. Monipuolinen puunkäyttö ja puuhuollon toimivuus ovat puolestaan elinehtoja metsätalouden kannattavuudelle ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksille ja sen investoinneille kotimaahan.

Puunmenekin takana on teollisten ja muiden puuraaka-aineiden kysyntä, joka on ratkaisevasti sidoksissa puutuotteiden menekkiin erityisesti vientimarkkinoilla. Metsäteollisuustuotteiden, puuenergian sekä raaka- ja energiapuun kysyntää ovat leimanneet suhdanne- ja kausivaihtelut, jotka haittaavat taloudensuunnittelua sekä metsäteollisuudessa että metsätaloudessa. Kysynnän vaihtelut ovat olleet erityisen suuria metsäteollisuuden perustuotteissa, kuten jalostamattomassa sahatavarassa, markkinasellussa ja tavanomaisessa sanomalehtipaperissa. Kotimaisen puuraaka-aineen kysynnän turvaaminen ja sen hallitsemattoman vaihtelun minimointi edellyttävät entistä selvemmin asiakas- ja tuotelähtöistä näkökulmaa metsäntuotteiden valmistuksessa ja markkinoinnissa. Toistaiseksi ei tarkasti tunneta, mitä vaikutuksia tällä kehityksellä on metsätalouden kannattavuuteen, toimintaedellytyksiin ja -tapoihin ja miten kehitys ylipäätään tulee ottaa huomioon metsätalouden strategisessa ja operatiivisessa suunnittelussa.

Kehitystarpeita

Metsäteollisuus ry:n kokoama Visio 2010 perustuu puunjalostusyritysten näkökulmaan omasta tulevaisuudestaan. Tämän mukaan sekä kemiallisessa että erityisesti mekaanisessa puunjalostuksessa on jatkossa korostettava markkina- ja asiakaskohtaisten vaatimusten yhä parempaa tuntemista ja tyydyttämistä sekä erilaisten liiketoimintamallien omaksumista markkina-, tuote- ja yrityskohtaisesti. Lisäksi vientimarkkinoilla voimistunut kilpailu, etenkin uusien Itä-Euroopan ja Aasian halpatuottajien sekä muiden materiaalien kanssa, tulee ottaa huomioon. Toimintamalleissa on pyrittävä koko ketjun yhteistyöhön ja saumattomaan toimivuuteen. Toisaalta metsäntuotteiden markkinanäkymiä ei voida Visio 2010 -arvioidenkaan mukaan ennustaa kovin selvästi, joten koko metsäklusterissa on syytä pyrkiä monipuolisuuteen sekä riskien minimoimiseksi että erilaisten mahdollisuuksien maksimoimiseksi.

Puutuoteteollisuuden keskeiset painoalueet ovat sidosryhmien yhteistyönä laadittujen strategialuonnosten mukaan seuraavat:

Puurakentamisen järjestelmät, jossa järjestelmäajattelu omaksutaan muilta tuotannonaloilta.
Laadukas asuminen, sisustaminen ja muotoilu sekä näihin liittyvät puutuotteet.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymin kaksin- tai jopa kolminkertaistaminen vuoden 1999 tasolta.

Tarkoituksena on hyödyntää ja vauhdittaa eurooppalaisen talon- ja ulkorakentamisen siirtymistä kivi- ja betonirakentamisesta puurakentamiseen. Puunkäytön edistämiseksi onkin jo järjestetty näyttäviä kampanjoita rakentamisessa sekä suomalaisin, yhteispohjoismaisin että yleiseurooppalaisin voimin. Samalla pyritään pureutumaan entistä tehokkaammin asuntojen sisustusmarkkinoihin tarjoamalla niille uusia puuhun perustuvia tuotteita ja valtaamalla takaisin puutuotteiden menettämiä markkinoita.

Metsäteollisuuden mahdollisuudet

Puutuoteteollisuutemme on siis edelleen pyrittävä kohottamaan tuotannon jalostusarvoa lisäämällä väli- ja jatkojalostusta, jotta sen pitkän aikavälin kannattavuus ja vakavaraisuus kohenevat ja selviytymiskyky vaihtelevissa suhdanteissa paranee. Varsinkin pk-sektorin teollisuudella on erityisiä intressejä ja myös mahdollisuuksia lisätä väli- ja jatkojalostusta. Kyky tuottaa erikoislaatuja ja jatkojalostaa perustuotteita kustannustehokkaasti nousevat jatkossa keskeisiksi liiketoiminnan kehityssuunniksi. Tähän liittyy asiakaslähtöisyys, ts. asiakkaiden tarpeet olisi pystyttävä ottamaan ennakoivasti huomioon paitsi tuotevalikoimissa ja markkinoinnissa myös puunkasvatuksessa ja -korjuussa.

Tuotannon kasvumahdollisuudet perusmetsäteollisuudessa ovat tehtyjen selvitysten perusteella rajalliset ainakin kotimaisen raaka-aineen varassa, kun otetaan huomioon teknis-taloudelliset ja organisatoriset rajoitteet. Lisäystä voidaan silti hakea laajentamalla potentiaaliaan vähemmän käytettyjen puuraaka-ainereservien, kuten harvennuspuun ja muun pienpuun, lehtipuun ja puutuoteteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämistä uusille puunjalostuksen alueille. Näitä voivat olla perinteisen puutuoteteollisuuden (sahatavara-, aihio-, vaneri- ja viilutuotanto) lisäksi myös ns. uusien puutuotteiden valmistus (insinööripuutuotteet, modifioidut puutuotteet, rakennus- ja sisustusjärjestelmien osat). Lisäksi kemian teollisuus laajamittaisesti (esim. puun omiin ainesosiin perustuvat ns. ekoliimat ja -puunsuojausaineet, poltto- ja voiteluaineet) ja elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuus tämänhetkisen näkemyksen perusteella ainakin pienehköin volyymein ovat vielä lähes kokonaan hyödyntämätön mahdollisuus.

Edellä esitetyn mukaiseti on olemassa todellisia tarpeita laajentaa, monipuolistaa ja tehostaa puuraaka-aineen käyttöä puunjalostusteollisuudessa. Samalla on syytä monipuolistaa puunkasvatusta pitäen kuitenkin koko ajan tavoitteena korkea laatu, joka vastaa asiakkaiden tarpeita. Metsäteollisuuden kannalta tällainen kehitys parantaisi todennäköisesti puun tarjontaa laaja-alaisesti ja vastaavasti metsänomistajien kannalta lisäisi ja monipuolistaisi puunmenekkiä ja täten kasvattaisi metsäomaisuudesta saatavia tuottomahdollisuuksia ja siten kohentaisi metsätalouden kannattavuutta.

Mitä on tutkittava?

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan tuotelähtöisiä tarkasteluja varten entistä tarkempia tietoja puun laadusta ja sen vaihtelusta, ennustamisesta ja hallinnasta sekä metsikön, rungon että rungonosan tasolla. Samoin kaivataan tietoja eri käyttötarkoituksiin tarvittavan raaka-aineen saatavuudesta ja lähteistä (kotimaan puu, tuontipuu), runkojen apteerauksesta ja sen vaikutuksista jalostusarvoon sekä hakkuukertymiin ja kantorahatuloihin, raakapuun laadun mittauksesta ja hinnoitteluperiaatteista ja puutavaran laadun säilymisestä korjuun, kuljetuksen ja varastoinnin aikana (erityisesti tuontipuu). Puuhuollon ja -markkinoiden toimivuuden kannalta on olennaista tutkia ja pyrkiä kehittämään puutavaran laadun mittauksen menetelmiä. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista kehittää joustava ja yksinkertainen tilavuuden mittausmenetelmä markkinoille tuleville pienille puutavaraerille.

Kaiken taustalla on luonnollisesti tuotemarkkinoiden ja niiden tulevan kehityksen tuntemus. Tämä edellyttää objektiiviseen ja yleistettävään tutkimukseen perustuvia tietoja suomalaisten puutuotteiden kilpailukyvystä ja puutuotteiden yleisestä kilpailukyvystä suhteessa korvaavista materiaaleista valmistettuihin tuotteisiin.

Uudet puuhun pohjautuvat tuotteet, puutuotteiden käyttö ja niiden arvostuskriteerien muutokset, tuotteiden kulloinenkin kysyntä-tarjonta-tilanne ja sen arviointi sekä markkinointi- ja jakelukonseptit ja erilaisten markkinoinnin toimenpiteiden kohdentaminen tarjoavat sekä tieteelliseltä uutuusarvoltaan että metsätalouteen kohdentuvilta seurausvaikutuksiltaan merkittäviä tutkimuksellisia haasteita.

			PKM -tutkimusohjelman taustaa
PKM-OHJELMA Ohjelman kotisivu Hankkeet Tutkijat In English TAUSTA Missä mennään? Kehitystarpeita Metsäteollisuuden mahdollisuudet Mitä on tutkittava?			Missä mennään? Puuraaka-aineen ja puunjalostuksen, puun toimitusketjujen ja puutuotteiden markkinoiden ja markkinoinnin tutkimuksen synergointi on tullut keskeiseksi tavoitteeksi viime vuosina toteutetuissa ja parhaillaan suunniteltavina olevissa valtakunnallisissa tutkimus- ja teknologiaohjelmissa (Metsäalan tutkimusohjelmat Wood Wisdom I ja II; Tekesin teknologiaohjelmat; PuuSuomi-toimintaohjelma; Valtioneuvoston osaamiskeskusohjelma). Keskeistä näissä on lopputuotemarkkinoiden, puunjalosteiden valmistuksen, raakapuun tarjontapotentiaalin ja sen parantamisen sekä puun myyntimahdollisuuksien linkittäminen yhteen. Tutkimuksen rooli on keskeinen tarpeiden, mahdollisuuksien ja rajoitteiden yhteensovittamiseksi. Monitieteisenä ja laaja-alaisena tutkimusorganisaationa Metlalla on hyvät mahdollisuudet tähän tutkimus- ja kehitystyöhön. Metsäklusterin kehittämiseksi on maassamme koottu viime vuosina useita kansallisia työryhmiä, joiden tehtävänä on ollut klusterin tulevaisuuden visiointi ja t&k-toiminnnan innovointi. Erityisesti metsätalouden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin pohjautuva Kansallinen metsäohjelma (KMO) on yksi tulos tällaisesta työstä. Keskeisiä perusteluja siinä esitetylle toimintaohjelmalle ovat muun muassa tarpeet tehostaa nuorten metsien hoitoa ja samalla niistä saatavan puutavaran käyttöä, hakkuuvaiheeseen tulevien ojitettujen suometsien kasvukunnosta huolehtimista ja niiden hyödyntämistä sekä puuhuollon ja puukaupan toimivuutta. Metsien hoitorästit ovat metsien hoidon ehkä vakavin ongelma, joten nuorten metsien kunnostushakkuista saatavan puutavaran menekin parantaminen ja sen käytön monipuolistaminen ovat oleellisen tärkeitä tavoitteita tulevaisuuden metsänkuvan sekä tarjolla olevan puuraaka-aineen määrän ja laadun kannalta. Monipuolinen puunkäyttö ja puuhuollon toimivuus ovat puolestaan elinehtoja metsätalouden kannattavuudelle ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksille ja sen investoinneille kotimaahan. Puunmenekin takana on teollisten ja muiden puuraaka-aineiden kysyntä, joka on ratkaisevasti sidoksissa puutuotteiden menekkiin erityisesti vientimarkkinoilla. Metsäteollisuustuotteiden, puuenergian sekä raaka- ja energiapuun kysyntää ovat leimanneet suhdanne- ja kausivaihtelut, jotka haittaavat taloudensuunnittelua sekä metsäteollisuudessa että metsätaloudessa. Kysynnän vaihtelut ovat olleet erityisen suuria metsäteollisuuden perustuotteissa, kuten jalostamattomassa sahatavarassa, markkinasellussa ja tavanomaisessa sanomalehtipaperissa. Kotimaisen puuraaka-aineen kysynnän turvaaminen ja sen hallitsemattoman vaihtelun minimointi edellyttävät entistä selvemmin asiakas- ja tuotelähtöistä näkökulmaa metsäntuotteiden valmistuksessa ja markkinoinnissa. Toistaiseksi ei tarkasti tunneta, mitä vaikutuksia tällä kehityksellä on metsätalouden kannattavuuteen, toimintaedellytyksiin ja -tapoihin ja miten kehitys ylipäätään tulee ottaa huomioon metsätalouden strategisessa ja operatiivisessa suunnittelussa. Kehitystarpeita Metsäteollisuus ry:n kokoama Visio 2010 perustuu puunjalostusyritysten näkökulmaan omasta tulevaisuudestaan. Tämän mukaan sekä kemiallisessa että erityisesti mekaanisessa puunjalostuksessa on jatkossa korostettava markkina- ja asiakaskohtaisten vaatimusten yhä parempaa tuntemista ja tyydyttämistä sekä erilaisten liiketoimintamallien omaksumista markkina-, tuote- ja yrityskohtaisesti. Lisäksi vientimarkkinoilla voimistunut kilpailu, etenkin uusien Itä-Euroopan ja Aasian halpatuottajien sekä muiden materiaalien kanssa, tulee ottaa huomioon. Toimintamalleissa on pyrittävä koko ketjun yhteistyöhön ja saumattomaan toimivuuteen. Toisaalta metsäntuotteiden markkinanäkymiä ei voida Visio 2010 -arvioidenkaan mukaan ennustaa kovin selvästi, joten koko metsäklusterissa on syytä pyrkiä monipuolisuuteen sekä riskien minimoimiseksi että erilaisten mahdollisuuksien maksimoimiseksi. Puutuoteteollisuuden keskeiset painoalueet ovat sidosryhmien yhteistyönä laadittujen strategialuonnosten mukaan seuraavat: Puurakentamisen järjestelmät, jossa järjestelmäajattelu omaksutaan muilta tuotannonaloilta. Laadukas asuminen, sisustaminen ja muotoilu sekä näihin liittyvät puutuotteet. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymin kaksin- tai jopa kolminkertaistaminen vuoden 1999 tasolta. Tarkoituksena on hyödyntää ja vauhdittaa eurooppalaisen talon- ja ulkorakentamisen siirtymistä kivi- ja betonirakentamisesta puurakentamiseen. Puunkäytön edistämiseksi onkin jo järjestetty näyttäviä kampanjoita rakentamisessa sekä suomalaisin, yhteispohjoismaisin että yleiseurooppalaisin voimin. Samalla pyritään pureutumaan entistä tehokkaammin asuntojen sisustusmarkkinoihin tarjoamalla niille uusia puuhun perustuvia tuotteita ja valtaamalla takaisin puutuotteiden menettämiä markkinoita. Metsäteollisuuden mahdollisuudet Puutuoteteollisuutemme on siis edelleen pyrittävä kohottamaan tuotannon jalostusarvoa lisäämällä väli- ja jatkojalostusta, jotta sen pitkän aikavälin kannattavuus ja vakavaraisuus kohenevat ja selviytymiskyky vaihtelevissa suhdanteissa paranee. Varsinkin pk-sektorin teollisuudella on erityisiä intressejä ja myös mahdollisuuksia lisätä väli- ja jatkojalostusta. Kyky tuottaa erikoislaatuja ja jatkojalostaa perustuotteita kustannustehokkaasti nousevat jatkossa keskeisiksi liiketoiminnan kehityssuunniksi. Tähän liittyy asiakaslähtöisyys, ts. asiakkaiden tarpeet olisi pystyttävä ottamaan ennakoivasti huomioon paitsi tuotevalikoimissa ja markkinoinnissa myös puunkasvatuksessa ja -korjuussa. Tuotannon kasvumahdollisuudet perusmetsäteollisuudessa ovat tehtyjen selvitysten perusteella rajalliset ainakin kotimaisen raaka-aineen varassa, kun otetaan huomioon teknis-taloudelliset ja organisatoriset rajoitteet. Lisäystä voidaan silti hakea laajentamalla potentiaaliaan vähemmän käytettyjen puuraaka-ainereservien, kuten harvennuspuun ja muun pienpuun, lehtipuun ja puutuoteteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämistä uusille puunjalostuksen alueille. Näitä voivat olla perinteisen puutuoteteollisuuden (sahatavara-, aihio-, vaneri- ja viilutuotanto) lisäksi myös ns. uusien puutuotteiden valmistus (insinööripuutuotteet, modifioidut puutuotteet, rakennus- ja sisustusjärjestelmien osat). Lisäksi kemian teollisuus laajamittaisesti (esim. puun omiin ainesosiin perustuvat ns. ekoliimat ja -puunsuojausaineet, poltto- ja voiteluaineet) ja elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuus tämänhetkisen näkemyksen perusteella ainakin pienehköin volyymein ovat vielä lähes kokonaan hyödyntämätön mahdollisuus. Edellä esitetyn mukaiseti on olemassa todellisia tarpeita laajentaa, monipuolistaa ja tehostaa puuraaka-aineen käyttöä puunjalostusteollisuudessa. Samalla on syytä monipuolistaa puunkasvatusta pitäen kuitenkin koko ajan tavoitteena korkea laatu, joka vastaa asiakkaiden tarpeita. Metsäteollisuuden kannalta tällainen kehitys parantaisi todennäköisesti puun tarjontaa laaja-alaisesti ja vastaavasti metsänomistajien kannalta lisäisi ja monipuolistaisi puunmenekkiä ja täten kasvattaisi metsäomaisuudesta saatavia tuottomahdollisuuksia ja siten kohentaisi metsätalouden kannattavuutta. Mitä on tutkittava? Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan tuotelähtöisiä tarkasteluja varten entistä tarkempia tietoja puun laadusta ja sen vaihtelusta, ennustamisesta ja hallinnasta sekä metsikön, rungon että rungonosan tasolla. Samoin kaivataan tietoja eri käyttötarkoituksiin tarvittavan raaka-aineen saatavuudesta ja lähteistä (kotimaan puu, tuontipuu), runkojen apteerauksesta ja sen vaikutuksista jalostusarvoon sekä hakkuukertymiin ja kantorahatuloihin, raakapuun laadun mittauksesta ja hinnoitteluperiaatteista ja puutavaran laadun säilymisestä korjuun, kuljetuksen ja varastoinnin aikana (erityisesti tuontipuu). Puuhuollon ja -markkinoiden toimivuuden kannalta on olennaista tutkia ja pyrkiä kehittämään puutavaran laadun mittauksen menetelmiä. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista kehittää joustava ja yksinkertainen tilavuuden mittausmenetelmä markkinoille tuleville pienille puutavaraerille. Kaiken taustalla on luonnollisesti tuotemarkkinoiden ja niiden tulevan kehityksen tuntemus. Tämä edellyttää objektiiviseen ja yleistettävään tutkimukseen perustuvia tietoja suomalaisten puutuotteiden kilpailukyvystä ja puutuotteiden yleisestä kilpailukyvystä suhteessa korvaavista materiaaleista valmistettuihin tuotteisiin. Uudet puuhun pohjautuvat tuotteet, puutuotteiden käyttö ja niiden arvostuskriteerien muutokset, tuotteiden kulloinenkin kysyntä-tarjonta-tilanne ja sen arviointi sekä markkinointi- ja jakelukonseptit ja erilaisten markkinoinnin toimenpiteiden kohdentaminen tarjoavat sekä tieteelliseltä uutuusarvoltaan että metsätalouteen kohdentuvilta seurausvaikutuksiltaan merkittäviä tutkimuksellisia haasteita.

Päivitetty:	28.2.2002/SaMu	Metla :Tutkimus : PKM-ohjelma

PKM -tutkimusohjelman taustaa

Missä mennään?

Kehitystarpeita

Metsäteollisuuden mahdollisuudet

Mitä on tutkittava?