Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Uudet metsään ja metsäbiomassaan perustuvat tuotteet ja palvelut (NEW) -tutkimus- ja kehittämisohjelma

Sivukartta | Haku
Tutkija Henrik Heräjärvi

 

Takaisin mukavuusalueelle

 

Yksi ajan hengistä on urheilumaailmasta ponnistanut mantra, jonka mukaan menestystä syntyy kun uskalletaan poistua ns. mukavuusalueelta eli oman osaamisen tutuista ympyröistä. Sosiaalisessa mediassa peukutetaan mietelauseita kuten ”The beginning of your success is in the end of your comfort zone”. Seminaarissa konsultti piirtää toisistaan etäällä olevia pallukoita, joista toisessa olet sinä mukavuusalueellasi ja toisessa ”where the magic happens”. Tämän ajattelun todenperäisyyttä ei käy kiistäminen huippu-urheilijaksi harjoiteltaessa, mutta sen varauksetonta sopivuutta luoville aloille kuten tki-työhön sopii kyseenalaistaa lyhyen kirjoitelman verran.

Kekseliäisyyteen nojaavissa ammateissa, joiksi tutkimus- ja kehittämistehtävätkin voinee lukea, ei helposti menesty jos työn ajatellaan perustuvan yksinomaan tuttuihin toimintatapoihin, siis omalle mukavuusalueelle. Tämä on fakta, jota konsulttien ja yritysvalmentajien neuvoihin luottava johtoporras pontevasti välittää organisaationsa hierarkiassa alaspäin, ja hyvä niin. Rajoja pitää osata ja uskaltaa rikkoa. Taitavuus omalla alalla riittää tyypillisesti inkrementaalisiin innovaatioihin eli olemassa olevien tuotteiden tai toimintojen vähittäiseen parantamiseen. Kun savotoidaan radikaalisti uutta, tarvitaan monipuolisempaa ja luovempaa otetta.

Haaste on, etteivät luovuus ja järjestelmällinen työnteko kulje luontevasti käsi kädessä. Luovuus, jota teknologiaorientoitunut yhteisö kutsuu hieman harhaanjohtavasti innovoinniksi, kukoistaa parhaiten aivojen ollessa ns. vapaalla. Yleisesti viisaana miehenä pidetty Konsta Pylkkänen sai siniset ajatuksensa järvellä soudellen tai jouten ollen. Moni meistä on huomannut, että sinisiä ajatuksia tulee sukkaa kutoessa, seinää maalatessa, saunoessa tai taimenta uistellessa. Olennaista on, että toiminta on itselle mielekästä, mutta tarjoaa vain satunnaisesti ärsykkeitä. Näin aivoille tarjoutuu tilaisuus käyttää alitajunnan tehokkaita työkaluja, jotka normaalin kiireisen työpäivän aikana pysyvät horroksessa. Harva innovaattori kuitenkaan voi virkata, saunoa tai uistella työajalla. Miten voidaan lisätä työaikainnovointia eli innovoinnin alalajia, josta maksetaan?

Alitajunnasta kumpuavat ratkaisumallit tuntuvat pälkähtävän mieleen itsestään. On myös havaittu, että kun järkeä ja ammattitaitoa maustetaan asettumalla itse ulkopuolisen ei-asiantuntijan saappaisiin tai neuvottelemalla pulmasta ulkopuolisten kanssa, tipahtelee tarjolle yllättävän hyviä ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän ilmiön hyödyntämiseksi on kehitetty työmenetelmiä, joista patenttiratkaisuksi on 2000-luvulla vakiintunut työpajatoiminta. Sekoittelemalla osaamisia, asiantuntemuksia ja intressipiirejä sekä toistuvilla kannustuksilla poistumaan mukavuusalueeltaan saa työpajakonsultti hämmennettyä esiin tieteiden tai toimialojen rajat ylittäviä ratkaisumalleja. Joskus mallit ovat oikeasti toimivia. Yleensä käy niin, että mitä yksinkertaisempi oivallus on, sitä varmemmin joku ottaa sen käyttöön ja tekee sillä rahaa. Nimitän tässä työpajoja ja muita aivomyrskyjä keinoiksi organisoida luovuutta (mikä sinällään lienee luovuustutkijoiden mielestä paradoksi).

Työpajojen yleistyminen on johtanut siihen, että esim. metsä- ja puualan pajoissa ahkeroi työpaja-ammattilaisten vakiopaneeli sekä pieni vaihtuva kokoonpano. Pajaväkeä yhdistää se, että yleensä kaikki ovat metsä- tai puualan vankkoja osaajia. Vakiopaneeli muuttuu vain, kun joku sairastuu vuosien altistuksen seurauksena innovaattoreiden ammattitautiin, työpaja-allergiaan. Luovuuden kannalta turmiollinen olotila on myös torpedointikiima, joka ajaa taudinkantajan vastustamaan kaikkea uutta, mukaan lukien edellisessä tilaisuudessa itse esittämiään ideoita. Kekseliäät työpajakonsultit ovat reagoineet näihin ongelmiin. Pajoihin kutsutaan tuulettajia eli vierailijoita muilta aloilta kertomaan maailmasta metsä- ja puualan ulkopuolella. Tuuletus tuntuukin pikku hiljaa avartavan metsäläisten ajattelua, vaikka vierailijoita paikan päällä enimmäkseen epäillen ja tuppisuuna tuijotellaan.

Harmi on, ettei työpajoilla tai muilla organisoidun luovuuden myrskyillä luultavasti ikinä tulla saavuttamaan parhaita innovointituloksia. Tuulta pitäisi pystyä lietsomaan myös sinisten ajatusten purjeisiin. Työaikalaiskottelun ylistämisen lisäksi tämän viestin voi tulkita niin, että järjestäytyneessä innovaatiotoiminnassa tavoitteisiin kannattaa pyrkiä myös hallituin epäjärjestelmällisyyden keinoin. Organisoitu luovuus ei varmasti ole tehokkain eikä luontevin luovuuden muoto, lisäksi se edellyttää yleensä mukavuusalueelta poistumista. Ylenmääräinen mukavuusalueelta poisolo taas on puuduttavaa ja keskivertoinnovaattorin jaksamisen haastavaa. Kekseliäisyydestä ammentavassa työyhteisöissä olisikin luultavasti viisaampaa patistella työntekijöitä kohti mukavuusaluetta kuin sieltä pois. Tämä on ajan hengen vastaista, ja varmasti juuri siksi kokeilemisen arvoista. Rohkea pomo poikkeaa valtavirrasta ja organisoi innovointiorientoituneiden alaistensa luovuutta järjestämällä palkallisen mahdollisuuden viettää aikaa mukavuusalueella. Syntyneiden sinisten ajatusten hedelmät nautitaan arjen menestyksinä.

Lisätietoja:

Tutkija Henrik Heräjärvi, henrik.herajarvi(a)metla.fi

  Päivitetty: 5.9.2014/MLin | Copyright Metla | Palaute