Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö
muuttuvassa ilmastossa (MIL) 2007–2012

Hiilidioksidipäästöt eivät tunnista maiden rajoja

Hiilidioksidi on merkittävin ilmakehän lämpötilaan vaikuttava kasvihuo­nekaasu. Hiilidioksidipitoisuus on noussut 31 % vuodesta 1750 alkaen ja vuotuinen lisääntyminen on ollut 2000-luvulla nopeampaa kuin synkimmänkään skenaarion mukaan oli odotettavissa.

Maapallon metsät sitovat yli neljänneksen hiilidioksidipäästöistä. Metsien hiilinielukehitystä heikentää lisääntynyt metsien hävitys. Vuosittain menetetään yli 7 miljoonaa hehtaaria hiiltä sitovaa metsää pääasiassa maanviljelykseen ja rakentamiseen. Lisäksi varsinainen metsien hävitys aiheuttaa noin 16,5 % maapallon kaikista hiilidioksidipäästöistä.

Metsäpinta-ala on voimakkaasti supistumassa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Mutta myös länsimaissa metsiä hävitetään, ja esimerkiksi Suomessa noin 10 000 hehtaaria metsämaata raivataan vuosittain pelloksi ja rakennusmaaksi.

Mikäli ilmastonmuutos jatkuu nykyisellä vauhdilla, metsäekosysteemien kyky sopeutua muuttuviin ilmasto-oloihin vaarantuu ja metsät saattavat muuttua hiilinieluista hiilen lähteiksi.

Miten metsät sopeutuvat?

Boreaalisen vyöhykkeen metsien kasvun on arvioitu lisääntyvän, kun kasvukauden lämpötila nousee ja kasvukausi pitenee.

Lämpeneminen ja sään ääri-ilmiöiden voimistuminen voivat kuitenkin vaurioittaa metsiä. Esimerkiksi pitkien kuumuus- ja kuivuusjaksojen seurauksena metsäpuiden kyky puolustautua tauteja ja tuhohyönteisiä vastaan on heikko ja metsäpalojen riski kasvaa. Metsät voivat muuttua myös hiilen lähteiksi.