Luontomatkailun ekologinen kestävyys
Professori Anne Tolvanen
 Koskematon luonto sekä kaipuu hiljaisuuteen ja rauhaan houkuttelevat retkeilijän kohti metsiä, soita ja tuntureita. Mieli on kevyt, eikä repun paino tunnu, kun ajatuksissa siintävät nuotiokahvit erämaajärven rannalla. Vuosi vuodelta suositun alueen maisema ja ilmapiiri kuitenkin muuttuvat. Retkeilijä kohtaa polullaan muita kaltaisiaan, vastaan tulee matkailijaryhmiä ja ohi vilahtaa lauma maastopyöräilijöitä. Kapea polku muuttuu ajan myötä leveäksi tieksi.
Parhaimmillaan luontomatkailu tuottaa myönteisiä kokemuksia matkailijoille, parantaa paikallisyhteisön hyvinvointia ja ylläpitää luonnonympäristön laatua. Luontomatkailulla on kuitenkin uhkatekijöitä, jotka heikentävät sen tulevaisuutta, mikäli niitä ei huomioida ajoissa. Luonnon kuluminen sekä ympäristön roskaantuminen ja saastuminen vähentävät luonnon virkistysarvoa. Lajistomuutokset ja vieraslajien ilmaantuminen ovat uhka monimuotoisuudelle. Ruuhkautuminen matkailualueilla vähentää viihtyvyyttä ja voi ohjata matkailijat muualle, jolloin ongelmat leviävät uusille alueille.
 |
| Valokuva: Anne Törn |
Jotta luontomatkailun edellytykset säilyisivät, kestävyysajattelu pitäisi liittää osaksi luontomatkailun suunnittelua. Kestävä luontomatkailu koostuu ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Mutta miten kestävyys määritellään? Tai kuka sen määrittelee? Kestävyyden määrittelyn perustaksi tarvitaan tutkimustietoa matkailun vaikutuksista luontoon, yhteiskuntaan ja talouteen. Lisäksi on määritettävä ne muutoksen rajat, joita pidetään sallittavina ennen kuin ryhdytään ohjaaviin, suojaaviin tai korjaaviin toimenpiteisiin.
Ekologisen kestävyyyden kannalta ennaltaehkäisy on avainasemassa. Kun retkeily kohdistuu erityisesti suojelualueille, on tärkeää huolehtia, että alueen monimuotoisuudelle ja arvokkaille elinympäristöille ei aiheudu haittaa kuten kulumista ja lajistomuutoksia. Vieraslajien leviäminen on vielä heikosti tunnistettu uhka. Ilmiö voi lisääntyä ilmaston lämpenemisen myötä, kun eteläiset lajit kulkeutuvat matkailijoiden mukana herkille alueille.
Matkailun suunnittelussa on tärkeää arvioida, mitkä ovat luonnon kantokyvyn kannalta kestäviä alueita, joille retkeilyreitit kannattaa sijoittaa. Herkille kohteille tulisi jo varhaisessa vaiheessa tehdä kulutukselta suojaavia rakenteita. Lajistollisesti kaikkein arvokkaimmat kohteet pitäisi jättää täysin reittien ulkopuolelle, kuten paikoin on jo tehtykin.
Vaikka matkailun suora vaikutus luontoon on aina kuluttava ja muuttava, sen välilliset vaikutukset voivat olla positiivisia, ja juuri sitä ominaisuutta tulisi hyödyntää suunnittelussa. Tutustuessaan kauniisiin ja arvokkaisiin kohteisiin ja niistä kertoviin opasteisiin retkeilijöiden luonnontuntemus kasvaa ja arvostus luontoa kohtaan lisääntyy. Ympäristötiedon karttuminen edistää ympäristön huomioonottamista.
Suosittujen retkeilykohteiden liiallinen käyttöpaine on olemassaoleva uhka, joka pitäisi pystyä ennakoimaan. Tieksi kulunut polku ja jatkuva kävijävirta eivät ole sitä, mitä rauhaa rakastava retkeilijä etsii.
Esittelyssä: professori Anne Tolvanen
 |
| Anne Tolvanen. Kuva: Metla/Jouni Hyvärinen |
Filosofian tohtori Anne Tolvanen hoitaa Metlan ja Oulun yliopiston yhteistä metsäekologian professuuria. Professuurin erityisalaksi on määritelty pohjoisten metsien monikäyttöä tukeva metsäekologia. Professori Tolvasen tieteellinen tuotanto liittyy erityisesti kasvien populaatiodynamiikkaan ja kasviekologiaan pohjoisissa metsäekosysteemeissä. Hän on tutkinut myös metsien ennallistamista, kestävän luontomatkailun ekologisia edellytyksä ja ilmastonmuutosta.
Mitkä luontomatkailukohteet viehättävät Anne Tolvasta?
– Minun suosikkikohteeni Suomessa on ollut Oulangan kansallispuisto, jossa olin 10 kesää tekemässä ensin gradua, ja sen jälkeen lisensiaattityötä ja väitöskirjaa. Syvällä kanjonissa kulkevan Oulankajokilaakson ja korkeiden vaarojen kontrasti on huikea.
Maailmalla kaunein paikka on Ellesmeren saari. Kun kiipeää merenrannan vuonoilta ylös, havaitsee kuinka pienellä alueella elämä on siellä mahdollista. Pienet suojaisat laaksot jäävät valtavien jäätikkökenttien ja Pohjoisen jäämeren väliin.
Kilpisjärvestä on tullut ykkössuosikkini Ellesmeren saaren jälkeen, koska se on ainoa paikka Suomessa, joka vähänkin muistuttaa sitä. Tunturimaiseman avaruus on vain niin hienoa, Tolvanen toteaa.
Anne Tolvasen kotisivu |
