Metsästä hyvinvointia – mutta kenelle ja miten?
Tutkija Mikko Jokinen
 Suomalaisilla ja saamelaisilla on pitkä metsäinen historiansa. Metsä on ollut koti ja asuinympäristö, leivän ja lihan tuoja, työmaa ja lomakohde. Metsästä on pyritty pois ja sinne on palattu, metsää on vihattu ja halattu. Metsä on ollut kodin, pihapiirin ja kaupungin vastakohta, ja yhä edelleen Ylä-Lapissa metsään meno tarkoittaa poistumista pihapiiristä. Metsä, saamelaisittain meahcci, ei välttämättä puita kaipaa, avotunturissakin ollaan ”mettässä”.
Puulla on Suomessa pyritty ja päästy parempiin päiviin, mutta vanhat ylisukupolviset metsiin liittyvät tottumukset ja ehdollistumat kulkevat matkassamme myös jälkimoderneina aikoina. Suomessa tapahtui rakennemuutos, jonka Euroopan nopeusennätys tehtiin Ylä-Lapissa. Rakennemuutosta valmisteli Eurooppalaisuuden ideaan ja protestanttiseen tehokkuuden eetokseen ankkuroituminen, mikä on osaltaan johtanut dikotomiaan myös metsäsuhteessamme. Tämä eetos ja luonnonvarojen rationaalisen käytön ihanne ilmenee erityisesti metsäalalla ja luonnonvarojen hallinnassa. Mukana salkussa on kuitenkin kulkenut vanha metsäinen perintömme, ja uusien ihanteiden kohtaaminen on tuonut meidät tilanteeseen, jossa metsien hyvinvointitarpeemme ovat ristiriitaiset ja keskenään kilpailevat.
Ylä-Lapissa, jossa Metsäntutkimuslaitos on selvittänyt metsien merkityksiä metsäkiistojen hallitsemiseksi, ajalla ja muutoksella on erityinen rooli luonnonkäytössä. Vanhat toiminnot ja elinkeinot nauttivat tutkimusten mukaan erityistä arvoa ja kunnioitusta, vaikkei niistä ole monellekaan enää nykyisten elintasostandardien mukaisen elämän ylläpitäjäksi. Matkailu on luontosidonnaisista elinkeinoista taloudellisesti ylivoimaisesti merkityksellisin, mutta siihen ei ole vielä kasvettu sisään – matkailu ei ole vielä ”aitoa hommaa”.
Kulttuurin muutos on Lapissa ollut huikaisevan nopea teknis-taloudellisella saralla. Kulttuurin henkinen muutos on kuitenkin aina hitaampi, ja usein puhutaankin mentaalisesta laahuksesta. Tämä laahus tarkoittaa Lapissa sitä, että hyvinvoinnin ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta menneisyydestä ja perinteestä nousevia tarpeita ei voi ohittaa, vaikka ne olisivat taloudellisesti epärationaalisia. Kulttuurit kohtaavat ja törmäävät viimeistään silloin, kun valtion metsien merkityksiä tarkastellaan valtiovarainministeriön virkamiesten portfolio-näkökulmasta, joka on varsin erilainen paikallisten ylälappilaisten, jotka mieltävät alueen valtion maat enemmän tai vähemmän omikseen. Toisaalta ylälappilaisten moderni arki merkitsee sitoutumista globaaleihin materiaalivirtoihin ja talouksiin, vaikka unelma menneestä ja riippumattomuudesta elää vahvana.
Hyvinvoinnin voi siis saada tai menettää metsässä monella tapaa. Ihmisyksilöillä ja kulttuureilla on monia rationaalisuuksia, jotka voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Taloustieteiden vanha oletus hyötyään rationaalisesti maksimoivasta ihmisestä onkin varsin kyseenalainen. Metsiin liittyvässä hyvinvointitutkimuksessa on tunnistettava hyvinvoinnin monet eri muodot ja ehdot. Metsien käytön sosiokulttuurisen kestävyyden arviointi edellyttää valintoja, argumentointia ja priorisointeja – aivan kuten ekologisen kestävyyden arvioinnissa.
Esittelyssä: tutkija Mikko Jokinen
Kolarin toimintayksikössä työskentelevä Mikko Jokinen on tutkinut erityisesti luonnon käyttöön liittyviä konflikteja. Hän on pyrkinyt tutkimuksissaan tuottamaan tietoa, joka estäisi konfliktit tai helpottaisi niiden ratkaisemista. Jokinen on tehnyt tutkimuksistaan pääosan saamelaisalueella, mutta valmistelee parhaillaan laajaa tutkimusta myös Pajala-Kolari kaivoshankkeen vaikutuksista aluetalouteen, paikalliseen kulttuuriin ja luontoon.
Jokinen on tutkija, taitelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän havainnoi luontoa ja ihmisiä usein kameran linssin läpi, ja on pitänyt lukuisia valokuvanäyttelyitä.
Mikä Kolarissa viehättää?
– Tulin Kolariin vuonna 1998 tutkimaan Ylä-Lapin luonnonkäyttöä ja kulttuuria. Ensin kuitenkin palvelin isänmaata suorittamalla siviilipalveluksen Metlassa. Minua veti Kolariin Lapin luontoon, kulttuuriin ja historiaan liittyvä kiinnostus. Työntövoimana puolestaan olivat ilmastonmuutos, etelän lohduttomat vesitalvet ja muuttoliikkeen toinen puoli, täyteenrakentaminen ja asuinympäristön heikkenevä laatu.
Mikko Jokisen kotisivu
Sivun valokuvat: Mikko Jokinen |
