Metsästä hyvinvointia (HYV) 2008–2013

Parasta mennä metsään!

”Parasta metsässä on sen tuoma mahdollisuus samoiluun, sienestyk­seen ja marjastukseen. Metsään on mukava mennä, istua vaikkapa kivelle ja nauttia metsän tuomasta rauhasta.”

Internetin keskustelupalstan kommentti kuvaa hyvin suomalaisten tuntoja metsästä. Metsässä samoilu parantaa kuntoa ja psyykkistä terveyttä: ihminen elpyy stressistä, rauhoittuu ja rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsä­retken jälkeen kyky selviytyä keskittymistä vaativista tehtävistä paranee.

Metsän myönteiset terveysvaikutukset alkavat tuntua, kun kaupunkilai­nen viettää lähiviheralueilla vähintään viisi tuntia kuukaudessa. Yhtenäi­sen, pääasiassa luonnon ääniä sisältävän metsän ”lääkepitoisuus” on suurempi kuin rakennettujen viheralueiden: jo kaksi tai kolme oleskelu­kertaa viikossa lisää hyvinvointia.

Metsässä ei tarvitse viettää koko päivää: jo puoli tuntia kerrallaan riittää. Metsäannoksen parantava vaikutus heikkenee, jos metsä­retkestä tulee suoritus, joka tehdään kiireellä.

Mitä useammin metsässä käy ja mitä kauemmin siellä viihtyy, sitä paremmin ihminen voi.

Tiivis kaupunkirakentaminen lisää luontomatkailua

Valokuvat: Harri Silvennoinen

Luonnosta nauttimisen voi aloittaa kaupunkien puistoista ja viheralu­eilta. Niiden elvyttävää vaikutusta heikentää kuitenkin se, että ne ovat varsinkin suurissa kaupungeissa pirstaleisia ja meluisia.

Suomalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, että mitä heikommin lähiviheralueet tyydyttävät luon­toon liittyviä tarpeita, sitä enem­män hakeudutaan kaupungin ulkopuolisiin luontokohteisiin ja lähdetään luontomatkalle.