Parkanon tutkimusmetsä

Parkanon tutkimusmetsät koostuvat Parkanon ympäristön noin 2100 hehtaarin alueesta. Parkanon tutkimusmetsien juuret ovat vuonna 1925 perustetussa Pohjankankaan kokeilualueessa.

Kuva: Metla/Erkki Oksanen

Parkanon seudut ovat varsin tasaista ja soistunutta Suomenselän vedenjakajaylänköä. Parkanon tutkimusmetsille on ominaista karuus, joka johtuu maaperästä, ilmastosta ja korkeussuhteista. Suuri sademäärä, pieni haihtuminen ja maaston tasaisuus aiheuttavat sen, että soita on runsaasti.

Metsä- ja suokasvillisuudessa onkin monin paikoin havaittavissa Kainuulle ja Koillismaalle tyypillisiä piirteitä. Soiden osuus on noin 60 prosenttia ja kivennäismaat ovat valtaosin kuivahkoja ja kuivia kankaita.

Parkanon tutkimusmetsissä tutkitaan erityisesti:

• turvemaiden metsien uudistamista ja ravinnekysymyksiä
• kivennäismaiden uudistamista ja kasvatusta
• metsien vaikutukset ihmisen terveyteen
• bioenergiatutkimukset erityisesti liityen turpeeseen