Kivalon tutkimusmetsä

Osa tutkimusmetsistä on suojeltu

Kuva: Metla/Erkki Oksanen
Suojelualueet rikastavat tutkimusmetsän luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat tutkimukselle mielenkiintoisia vertailualueita hoidettujen metsien rinnalla. Osa Kivalon suojelualueista on perustettu lailla tai asetuksella ja osa on rauhoitettu laitoksen omalla päätöksellä. Lakiin tai asetukseen perustuvat suojelualueet ovat tärkeitä myös valtakunnallisen suojelualueverkon täydentäjinä, joissa ei edes tutkimuksen vuoksi saa tehdä luontoa muuttavia toimenpiteitä. Suojeltuja alueita voidaan Metlan päätöksellä käsitellä tutkimusten yhteydessä, mutta rajusti vaikuttavat tutkimukset ohjataan muille alueille.

Kivalon suojelualueet ovat vanhoja metsiä tai reheviä lehtoja. Suojelualueiden yhteispinta-ala Kivalossa on 870 hehtaaria.

Osa alueista kuuluu Natura-2000 -verkostoon ja niistä löytyy lajikuvauksia sekä luontotyyppien luokitteluja myös Ympäristöministeriön Natura-sivuilta.