Ylijohtajan tervehdys

Tutkimus on verkostotyötä

Monen mielessä on yhä kuva tutkijasta maailmasta poispäin kääntyneenä viisaana, joka kammionsa hiljaisuudessa pohtii syntyjä syviä. Voi sellaisiakin hahmoja olla, mutta kyllä tutkimuksen todellisuus useimmiten on jotain aivan muuta. Tutkimus on verkostotyötä, jossa asiantuntijat eri puolilta maailmaa pistävät osaamisensa yhteen. Lopputulos on parhaimmillaan paljon enemmän kuin osiensa summa.

Yhteistyöstä on muodostunut jo vakiintunut tapa toteuttaa tutkimusprojekteja ja –ohjelmia. Se on välttämätöntä siksikin, että nykypäivän ongelmat ovat aiempaa monitahoisempia ja niiden ratkaiseminen vaatii yhä useammin monitieteistä lähestymistapaa.

Eikä maailmasta poispäin katsominen käy laatuun. Päinvastoin, yhteiskunta odottaa tutkijoilta yhä vahvemmin vaikuttavuutta, siis että tutkimus tuottaa välineitä maailman ja todellisuuden ymmärtämiseen, ennakointiin ja muokkaamiseen niin että yleinen hyvinvointi sen johdosta kasvaa.

Siksi puhutaan yhä useammin asiakaslähtöisestä toiminnasta. Metla on kuitenkin omassa uudessa strategiassaan, jota valmisteltiin vuonna 2010, valinnut käyttöönsä sanan ”asiakasläheinen”. Miten nämä kaksi sanaa eroavat toisistaan?

Asiakaslähtöisyys on sitä, että kuunnellaan herkällä korvalla, mitä uuden tiedon ja uuden osaamisen tarvitsija haluaa. Asiakasläheisyyteen taas kuuluu, että ennakoidaan. Silloin tutkija voi monesti kertoa asiakkaalle ja kumppanille mitä tämä tarvitsee - jo ennen kuin tämä on itse huomannut sitä. Sillä tavoin tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuus maksimoituu ja tutkimuksen asiakas tulee palvelluksi entistäkin paremmin.

Käytettäköön kumpaa tahansa sanaa, Metlan tutkimusprojekteissa ja –ohjelmissa toteuttajina ovat aina yhdessä eri alojen tutkijoiden kanssa myös itse asiakkaat. Näin tieto saadaan nopeasti hyödynnetyksi. Tämä on oiva keino lyhentää niin kutsuttua innovaatioketjua.

Verkostojen merkitys on kasvanut yhä strategisemmaksi myös kilpailtaessa tutkimusrahoituksesta. Konsortioiden yhteinen rakenne ja osaaminen ratkaisee menestyksen. Tämä on johtanut yhä kovempaan kilpailuun siitä, kenen verkostoon saa kuulua.

Aluksi verkostoja oli pelkästään tutkijoiden kesken, ensin kotimaassa ja myöhemmin yhä laajemmin kansainvälisesti.Tänä päivänä verkostot ovat yhä vahvemmin myös organisaatiotason verkostoja. Tästä hyvänä esimerkkinä meillä Suomessa ovat mm. strategisen huippuosaamisen keskittymät sekä uusimpana Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNET.

Verkostoituminen on koettu niin tärkeäksi toimintamuodoksi, että on syntynyt lukuisia organisaatioita, joiden nimenomaisena tavoitteena on vahvistaa tutkijoiden ja organisaatioiden välistä yhteistyötä juuri verkostoja luomalla. Näistä hyvänä esimerkkinä on mm. EU:n rahoittama COST -toiminta, jossa Metlakin on ollut vahvasti mukana.

Muita meidän kannalta merkittäviä verkottavia organisaatioita ovat metsäntutkimuslaitosten maailmanliitto IUFRO sekä Euroopan metsäinstituutti EFI.