Metla Metinfo Metsien suojelu Laatuseloste

Laatuseloste

Tilastotietojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
1.2 Käsitteet ja määritelmät
1.3 Palaute
Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
4.1 Ajallinen vertailtavuus
4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin
Tietojen saatavuus ja selkeys

Metsäntutkimuslaitos (Metla) on maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva valtion tutkimuslaitos, jonka tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Metlan toimintaa ja tehtäviä säädellään lailla (1114/99) ja asetuksella Metsäntutkimuslaitoksesta (1140/99) muutoksineen (762/05).

Metla on myös tilastolain (280/04) tarkoittama tilastoja laativa viranomainen, jonka tehtävänä on tuottaa toimialaansa koskevia tilastoja. Metlan tilastotuotannosta vastaa Metsätilastollinen tietopalvelu. Metlan tilastojulkaisut ovat osa Suomen virallista tilastoa (SVT). Tilastot julkaistaan Metsätilastollisen vuosikirjassa, Metsätilastotiedote-sarjassa ja Internetissä Metinfo Tilastopalvelussa.

1 Tilastotietojen relevanssi

1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus

Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään mm. perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsätaloudessa. Suojeltuja metsäalueita tarvitaan etenkin sellaisten elinympäristöjen tai lajien säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä.

Metla koostaa metsien suojelualuetilastot kerran vuodessa vuoden lopun tilanteen mukaisesti (viimeisin 31.12.2008). Tilastot sisältävät tiedot suojelluista ja rajoitetuissa metsätalouskäytössä olevista alueista metsäkeskuksittain, maa- ja suojeluluokittain sekä suojelualuetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan ilman vesialueita.

Tilastot tarjoavat tietoa metsien suojelun tilanteesta sekä eri suojeluohjelmien etenemisestä. Tilastotietoja käytetään mm. Kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsäohjelmien toteutumisen seurannassa.

Tilastot perustuvat pääosin 'Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmän' (SUTI) vuonna 2002 laatimiin tilastointiperiaatteisiin, jotka on esitetty raportissa 'Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä, Työryhmämuistio MMM 2002:15, Helsinki 2002'.

1.2 Käsitteet ja määritelmät

1.2.1 Metsien suojeluluokat:

1) Tiukasti suojellut metsät (luokka 1)

Tiukasti suojellut metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon. Alueilla voidaan hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä tehdä toimenpiteitä luontaisen ekosysteemin säilyttämiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi. Luokkaan 1 sijoitettujen alueiden suojelu tai ominaispiirteiden säilyttäminen perustuu lakeihin (luonnonsuojelulaki, erämaalaki, metsälaki, kestävän metsätalouden rahoituslaki, vesilaki), asetuksiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin, alueellisten ympäristökeskusten tai metsäkeskusten päätöksiin taikka virastojen ja laitosten johtokunnan tai vastaavan päätöksiin.

2) Suojellut metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia (luokka 2a)

Luokkaan kuuluvat metsät, joita voidaan käyttää puuntuotantoon rajoitetusti. Rajoitukset eivät ole niin voimakkaita kuin luokassa 1, vaan luonnonhoidon lisäksi alueilla sallitaan varovaisia metsätalouden hakkuita. Ne voivat olla harvennus- ja väljennyshakkuita tai yksittäisten puiden poimintahakkuita. Myös luokkaan 2a sijoitettujen alueiden suojelu perustuu lakeihin, alueellisten ympäristökeskusten päätöksiin tai virastojen ja laitosten johtokunnan taikka vastaavan päätöksiin.

3) Rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet (luokka 2b)

Alueet ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä, mutta luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen, virkistyskäyttö tai maisemalliset arvot rajoittavat puuntuotantoa. Alueita käsitellään normaalia metsänkäsittelyä lievemmin. Kasvatus- ja uudistushakkuut ovat sallittuja, samoin yksittäisten puiden poiminta. Toimenpiteet tehdään kuitenkin niin, että alueella olevat arvokkaimmat luontokohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Muita keinoja kohteen arvojen säilyttämiseksi ovat metsikön normaalia pitempi kiertoaika, luontainen uudistaminen ja metsien luonnontilaisuuden lisääminen. Toimenpiteet voivat kuitenkin olla normaalia metsätaloutta voimakkaampia, jos tavoitteena on alueen luonnontilaistaminen ja alueen perustaminen suojelualueeksi.

Luokista 1 ja 2a käytetään yhteisnimitystä suojellut metsät.

1.2.2. Suojelualuetyypit

Metsien suojelualueet jakautuvat erilaisiin aluetyyppeihin sen mukaan, millainen suojelutehtävä alueella on. Alla olevassa taulukossa ovat aluetyyppien pääryhmät ja niiden jakautuminen suojeluluokkiin.

Suojelualuetyyppi (suojeluluokka):

1 Luonnonsuojelualueet
  1.1 Kansallispuistot (1)
  1.2 Luonnonpuistot (1)
  1.3 Muu luonnonsuojelualue valtion maalla
    1.3.1 Soidensuojelualueet (1)
    1.3.2 Lehtojensuojelualueet (1)
    1.3.3 Vanhojen metsien suojelualueet (1)
    1.3.4 Muut luonnonsuojelualueet (1)
  1.4 Yksityismaiden luonnonsuojelualueet
    1.4.1 Muu luonnonsuojelualue yksityismaalla (1)
    1.4.2 Rantojensuojeluohjelmaan kuuluva muu luonnonsuojelualue yksityismaalla (2b)
    1.4.3 Määräaikaisesti rauhoitetut alueet (1)
    1.4.4 Ympäristöministeriön hallinnassa olevat suojelualueiksi hankitut alueet (1)
    1.4.5 Ahvenanmaan luonnonsuojelualueet (1)
2 Erämaa-alueet (1)
3 Toteuttamattomat luonnonsuojeluohjelmavaraukset
  3.1 Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelma (1)
  3.2 Soidensuojelun perusohjelma (1)
  3.3 Lehtojensuojeluohjelma (1)
  3.4 Vanhojen metsien suojeluohjelma (1)
  3.5 Rantojensuojeluohjelma (1)
  3.6 Lintuvesiensuojeluohjelma (1)
  3.7 Muut (1)
4 Natura 2000 -verkosto
  4.1 Luonnonsuojelulailla toteutettavat kohteet (1)
  4.2 Metsälailla toteutettavat kohteet (2b)
5 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit, joiden rajaus on päätetty (2a)
6 Erityisesti suojeltavan lajin elinympäristöt (1)
7 Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet (1)
8 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (2a)
9 Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (2b)
10 Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun muut luontokohteet (2b)
11 Metsähallituksen suojelumetsät (2b)
12 Metsähallituksen ekologiset yhteydet (2b)
13 Metsähallituksen riistakohteiden metson soidinpaikat (2b)
14 Metsähallituksen metsätalousalueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja (2b)
15 Metsähallituksen maisemakohteet (2b)
16 Metsähallituksen tutkimussopimusmetsät (2b)
17 Metsähallituksen virkistysmetsät (2b)
18 Metsähallituksen virkistysalueet (2b)
19 Metsähallituksen metsätalousalueet, joilla on erityisiä ulkoiluarvoja (2b)
20 Valtion retkeilyalueet
  20.1 Luonnontilaisina säilytettävät osat (2a)
  20.2 Muut kuin luonnontilaisina säilytettävät osat (2b)
21 Metsäteollisuuden metsät, yritysten omalla päätöksellä suojelemat alueet (2a)
22 Metsäteollisuuden metsät, yritysten lakisääteinen lajistonsuojelu (2a)
23 Metsäteollisuuden metsät, yritysten kulttuuri-, virkistys-, maisema- ja riistanhoitoalueet (2b)
24 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat (2b)
25 METSO-toimintaohjelmaan kokeiluvaiheen suojelualueet yksityismetsissä (1)
26 WWF:n perintömetsäkohteet (2b)
27 Tutkimussopimusmetsät Ahvenanmaalla (2b)

Metsien suojelualueet saattavat kuulua samanaikaisesti useampaan eri aluetyyppiin (esim. luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000 -verkostoon jne.). Tässä tilastossa kukin alue on sijoitettu suojelutasoltaan tiukimpaan luokkaan päällekkäisen tilastoinnin välttämiseksi. Eri aluetyyppien yksityiskohtaiset määrittelyt on esitetty 'Suojelualuetyypit'-osassa.

Viimeisimmässä suojelualuetilastossa (tilanne 31.12.2008) tapahtuivat seuraavat suojelualuetyyppejä koskevat muutokset:

- toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmavarauksiin lisättiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvat kaavakohteet (3.7).

- METSO-toimintaohjelman kokeiluvaiheen yksityismetsien suojelualueiden (25) suojeluluokka muuttui luokasta 2a (suojellut metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia) luokkaan 1 (tiukasti suojellut metsät).

- Luonnonperintösäätiön suojelumetsät poistettiin aluetyyppiluettelosta, koska niiden pinta-alatiedot sisältyvät jo yksityismetsien suojelualueisiin (1.4)

1.2.3 Maaluokat

Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti:

1) Metsämaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä.

2) Kitumaalla puuston hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa.

3) Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä puita, usein kituliaita tai pensastavia.

4) Muu maa sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym. Suojelualuetilastossa tähän kuuluvat myös ne alueet, joista ei vielä ole maaluokittaista pinta-alatietoa.

Suojelualuetilastoissa metsällä tarkoitetaan metsä- ja kitumaata, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan, metsän.

1.2.4 Tietojen toimittajat (suluissa tiedon tuottajat)

1) Yksityismetsät:
- ympäristöministeriö (Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset)
- Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (metsäkeskukset)
- Ahvenanmaan maakuntahallituksen ympäristötoimisto
- Maailman luonnonsäätiö WWF

2) Valtion metsät: Metsähallitus

3) Metsäteollisuuden metsät: Metsäteollisuus ry (Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset)

Organisaatioiden tilastoyhdyshenkilöt on esitetty 'Metsien suojelualuetilaston yhdyshenkilöt' -osassa.

1.3 Palaute

Metsätilastollinen tietopalvelu pyrkii jatkuvasti kehittämään tilastojensa sisältöä ja tarkkuutta. Tilastoihin tehdään tarvittaessa muutoksia myös sidosryhmäkeskustelujen ja suoran yleisöpalautteen perusteella. Tilastoon liittyvää palautetta voi lähettää Metsien suojelutilastot -osion etusivulla Lisätietoja-kohdassa olevaan sähköpostiosoitteeseen tai suoraan osoitteeseen metsatilasto @ metla.fi.

2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

Metsien suojelualuetilastot on laadittu SUTI-työryhmän (2002) esittämien periaatteiden ja luokitusten mukaisesti. Tilastoja täydennetään sitä mukaa kuin uusia suojelualuetyyppejä luodaan tai kun suojeluluokituksessa tapahtuu muutoksia. Tietojen toimittajat ovat edelleen kehittäneet tiedonkeruumenetelmiään, jolloin suojelualueiden pinta-alat saadaan entistä tarkemmin määriteltyä ja luokiteltua. Pääosan tiedoista tuottaa Metsähallitus, jonka hallinnoimat alueet kattavat 90 prosenttia suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien alueiden kokonaispinta-alasta.

Kuntien ja kaupunkien virkistysalueet ovat pinta-alaltaan merkittävin tilastosta puuttuva metsien suojelualuetieto. Nämä alueet ovat erityisesti asukkaiden virkistystä varten varattuja alueita, joilla luonnonsuojelu on keskeisin käyttömuoto. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi lähipuistot, ulkoilupuistot, ulkoilualueet, retkeilyalueet, matkailupalveluiden alueet ja monikäyttöalueet.

Kuntien ja kaupunkien omistaman metsätalousmaan osuus Suomen koko metsätalousmaan pinta-alasta on Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI 10) tulosten mukaan vain 2 prosenttia. Mikäli näissä metsissä on suojeltuja luokkiin 1 tai 2a kuuluvia alueita, ne ovat mukana metsien suojelutilastossa. Tilaston ulkopuolelle jää siten vain rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita (luokka 2b).

Maakuntakaavassa luonnonsuojelualueiksi osoitetut suojelualuevaraukset eivät sisälly metsien suojelualuetilastoihin. Suurin osa näistä varauksista kuuluu olemassa oleviin suojelualueisiin tai toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmavarauksiin, jolloin ne tulevat tilastoihin muuta kautta.

Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain perusteella rauhoitettuja kohteita. Lain suojaamia muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaiset hautaröykkiöt, kalmistot, asuinpaikat, kalliomaalaukset, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä linnavuoret. Muinaismuistoalueiden kaivaminen, peittäminen ja niihin kajoaminen on kielletty. Koska muinaismuistolaki ei välttämättä kaikissa tapauksissa rajoita alueen metsänkäsittelyä, on nämä alueet jätetty tilaston ulkopuolelle.

Metsien suojelualuetilastoja laadittaessa kaikista aluetyypeistä ei ollut saatavilla maaluokittaista jaottelua. Näiden alueiden osalta toimittiin seuraavasti:

1) Ympäristöministeriön tiedot yksityismaiden luonnonsuojelualueista, toteuttamattomista luonnonsuojeluohjelmavarauksista ja Natura-2000 -verkostoon kuuluvista alueista: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsähallituksen mailla olevien vastaavien aluetyyppien maaluokkaosuuksien mukaisesti metsäkeskuksittain. Niiden aluetyyppien osalta, joista metsäkeskuksittaisia tietoja ei ollut saatavilla, käytettiin koko maan keskimääräisiä maaluokkaosuuksia.

2) Ahvenanmaan maakunnan suojelualueet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin käyttäen Ahvenanmaan maakunnan keskimääräistä maaluokkajakoa.

3) Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt -aluetyypin maaluokkajakauman mukaisesti metsäkeskuksittain.

4) Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat: oletettiin, että kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat metsämaalla.

5) METSO-toimintaohjelmaan kuuluvat alueet ja WWF:n Perintömetsät: ellei maaluokittaista jakaumaa ollut saatavilla, kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt -aluetyypin maaluokkajakauman avulla metsäkeskuksittain.

Valtaosa eri organisaatioiden toimittamista pinta-alatiedoista oli mahdollisuus tilastoida metsäkeskuksittain. Osa ympäristöministeriön tiedoista oli kuitenkin saatavilla vain ympäristökeskuksien alueille.

Ympäristökeskusten aluerajat noudattavat pääosin metsäkeskusten rajoja, jolloin suojelualuetietojen kohdistamisessa ei ole ongelmia. Poikkeuksen muodostavat Uudenmaan, Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskukset, joiden alueet jakautuvat useamman metsäkeskuksen alueelle.

Eri suojelualuetyyppien pinta-alojen sijoittautuminen metsäkeskuksien alueille pyrittiin selvittämään kustakin em. ympäristökeskuksesta erikseen. Ne alueet, joista tietoja ei ollut saatavilla, jaettiin metsäkeskuksiin ympäristökeskuksen ja metsäkeskuksen alueiden metsätalouden maan pinta-alojen suhteessa.

Metsäteollisuuden metsien (Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten metsät) suojelualueista oli saatavilla vain koko maan tiedot. Nämä jaettiin metsäkeskuksiin siinä suhteessa, miten Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset omistivat metsätalouden maata kussakin metsäkeskuksessa. Metsäteollisuus ry:n suojelualuetiedot perustuvat vuoteen 2004, mitä tuoreempia tietoja ei toistaiseksi ole saatavilla.

3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Metla julkaisee metsien suojelualuetilastot kerran vuodessa edellisen vuoden lopun tilanteeseen perustuen (viimeisin 31.12.2008). Tiedot kerätään eri organisaatioilta kuluvan vuoden alkupuoliskolla ja tilasto julkaistaan elokuussa.

4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

4.1 Ajallinen vertailtavuus

Metsien suojelualuetilastot koostetaan kalenterivuosittain. Pääsääntöisesti suojelupinta-alat kasvavat ajan kuluessa, joskin toteutumattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten (3) ja luonnonsuojelulailla toteutettavien Natura 2000 -alueiden (4.1) pinta-alat supistuvat sitä mukaa kun alueita hankitaan valtion omistukseen tai perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Suojelualueiden inventoinneissa alueita voi siirtyä aluetyypistä toiseen, jolloin myös niiden suojeluluokitus saattaa muuttua. Suojelupinta-alojen muutokset lähivuosien välillä ovat kuitenkin varsin vähäisiä.

4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin

Metsähallitus koostaa vuosittain pinta-alatiedot lakisääteisistä luonnonsuojelu- ja erämaa-alueista. Tiedot esitetään mm. Metsätilastollisessa vuosikirjassa (viimeisin: taulukko 2.4, Metsätilastollinen vuosikirja 2008). Tilasto laaditaan samasta perusaineistosta kuin Metlan julkaisemat metsien suojelualuetilastot. Metsähallituksen tilastossa esitetyt pinta-alat ovat joissain tapauksissa lievästi suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa esitetyt, koska Metsähallituksen tilasto kattaa metsätalousmaan lisäksi myös suojelualueiden sisään jäävät muihin maankäyttöluokkiin kuuluvat alueet (mm. maatalousmaa ja rakennettu maa). Metsähallituksen tilaston tiedot ovat Metsätilastollisen vuosikirjan julkaisuajankohdasta johtuen (kuluvan vuoden joulukuu) myös hieman tuoreemmat kuin metsien suojelualuetilastojen.

Ympäristöministeriö julkaisee vuosittain kotisivuillaan (www.ymparisto.fi) tiedot luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten toteutumistilanteesta . Vastaavat tiedot on esitetty myös Metsätilastollisessa vuosikirjassa (viimeisin: taulukko 2.5, Metsätilastollinen vuosikirja 2008). Ympäristöministeriön tilastot perustettujen luonnonsuojelualueiden osalta (maapinta-ala) ovat yhteneväiset em. Metsähallituksen tilaston kanssa. Näin ollen esitetyt pinta-alat ovat pääsääntöisesti hieman suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa esitetyt. Toteuttamattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten pinta-alat ovat suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa, koska ympäristöministeriön tiedot kattavat myös vesialueet.

Metsien suojelualuetilastossa esitetyt suojelupinta-alat eroavat kansainvälisestä MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe) -luokittaisista suojelualuetiedoista johtuen erilaisesta metsän määritelmästä, luokituseroista, luokituksen ajankohdasta ja tiedon lähteestä. MCPFE-tiedot on koostettu Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoista.

5. Tietojen saatavuus ja selkeys

Metsien suojelualuetilastot on laadittu vuosien 2001, 2005, 2007 ja 2008 lopun tilanteisiin perustuen. Vuoden 2001 tiedot ovat saatavilla SUTI-työryhmän raportista (ks. kohta 1.1 yllä). Vuoden 2005 koko maan tiedot on esitetty Metsätilastollisissa vuosikirjoissa 2006 ja 2007.

Vuoden 2007 (tilanne 1.1.2008) keskeiset suojelualuetiedot on esitetty Metsätilastotiedote-sarjassa (36/2008) sekä Metsätilastollisessa vuosikirjassa 2008.

Tuoreimmat suojelualuetiedot (tilanne 31.12.2008) esitetään konaisuudessaan Metinfo Tilastopalvelun Metsien Suojelualuetilastot -osiossa, josta ne ovat saatavilla Internetin välityksellä. Tilastot on julkaistu painettuina Metsätilastotiedote-sarjassa (32/2009) ja julkaistaan myöhemmin (joulukuu 2009) myös Metsätilastollisessa vuosikirjassa 2009.

Paluu: Metsien suojelu

		Laatuseloste Tilastotietojen relevanssi 1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus 1.2 Käsitteet ja määritelmät 1.3 Palaute Tietojen tarkkuus ja luotettavuus Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus 4.1 Ajallinen vertailtavuus 4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin Tietojen saatavuus ja selkeys Metsäntutkimuslaitos (Metla) on maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva valtion tutkimuslaitos, jonka tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Metlan toimintaa ja tehtäviä säädellään lailla (1114/99) ja asetuksella Metsäntutkimuslaitoksesta (1140/99) muutoksineen (762/05). Metla on myös tilastolain (280/04) tarkoittama tilastoja laativa viranomainen, jonka tehtävänä on tuottaa toimialaansa koskevia tilastoja. Metlan tilastotuotannosta vastaa Metsätilastollinen tietopalvelu. Metlan tilastojulkaisut ovat osa Suomen virallista tilastoa (SVT). Tilastot julkaistaan Metsätilastollisen vuosikirjassa, Metsätilastotiedote-sarjassa ja Internetissä Metinfo Tilastopalvelussa. 1 Tilastotietojen relevanssi 1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään mm. perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsätaloudessa. Suojeltuja metsäalueita tarvitaan etenkin sellaisten elinympäristöjen tai lajien säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä. Metla koostaa metsien suojelualuetilastot kerran vuodessa vuoden lopun tilanteen mukaisesti (viimeisin 31.12.2008). Tilastot sisältävät tiedot suojelluista ja rajoitetuissa metsätalouskäytössä olevista alueista metsäkeskuksittain, maa- ja suojeluluokittain sekä suojelualuetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan ilman vesialueita. Tilastot tarjoavat tietoa metsien suojelun tilanteesta sekä eri suojeluohjelmien etenemisestä. Tilastotietoja käytetään mm. Kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsäohjelmien toteutumisen seurannassa. Tilastot perustuvat pääosin 'Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmän' (SUTI) vuonna 2002 laatimiin tilastointiperiaatteisiin, jotka on esitetty raportissa 'Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä, Työryhmämuistio MMM 2002:15, Helsinki 2002'. 1.2 Käsitteet ja määritelmät 1.2.1 Metsien suojeluluokat: 1) Tiukasti suojellut metsät (luokka 1) Tiukasti suojellut metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon. Alueilla voidaan hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä tehdä toimenpiteitä luontaisen ekosysteemin säilyttämiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi. Luokkaan 1 sijoitettujen alueiden suojelu tai ominaispiirteiden säilyttäminen perustuu lakeihin (luonnonsuojelulaki, erämaalaki, metsälaki, kestävän metsätalouden rahoituslaki, vesilaki), asetuksiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin, alueellisten ympäristökeskusten tai metsäkeskusten päätöksiin taikka virastojen ja laitosten johtokunnan tai vastaavan päätöksiin. 2) Suojellut metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia (luokka 2a) Luokkaan kuuluvat metsät, joita voidaan käyttää puuntuotantoon rajoitetusti. Rajoitukset eivät ole niin voimakkaita kuin luokassa 1, vaan luonnonhoidon lisäksi alueilla sallitaan varovaisia metsätalouden hakkuita. Ne voivat olla harvennus- ja väljennyshakkuita tai yksittäisten puiden poimintahakkuita. Myös luokkaan 2a sijoitettujen alueiden suojelu perustuu lakeihin, alueellisten ympäristökeskusten päätöksiin tai virastojen ja laitosten johtokunnan taikka vastaavan päätöksiin. 3) Rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet (luokka 2b) Alueet ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä, mutta luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen, virkistyskäyttö tai maisemalliset arvot rajoittavat puuntuotantoa. Alueita käsitellään normaalia metsänkäsittelyä lievemmin. Kasvatus- ja uudistushakkuut ovat sallittuja, samoin yksittäisten puiden poiminta. Toimenpiteet tehdään kuitenkin niin, että alueella olevat arvokkaimmat luontokohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Muita keinoja kohteen arvojen säilyttämiseksi ovat metsikön normaalia pitempi kiertoaika, luontainen uudistaminen ja metsien luonnontilaisuuden lisääminen. Toimenpiteet voivat kuitenkin olla normaalia metsätaloutta voimakkaampia, jos tavoitteena on alueen luonnontilaistaminen ja alueen perustaminen suojelualueeksi. Luokista 1 ja 2a käytetään yhteisnimitystä suojellut metsät. 1.2.2. Suojelualuetyypit Metsien suojelualueet jakautuvat erilaisiin aluetyyppeihin sen mukaan, millainen suojelutehtävä alueella on. Alla olevassa taulukossa ovat aluetyyppien pääryhmät ja niiden jakautuminen suojeluluokkiin. Suojelualuetyyppi (suojeluluokka): 1 Luonnonsuojelualueet 1.1 Kansallispuistot (1) 1.2 Luonnonpuistot (1) 1.3 Muu luonnonsuojelualue valtion maalla 1.3.1 Soidensuojelualueet (1) 1.3.2 Lehtojensuojelualueet (1) 1.3.3 Vanhojen metsien suojelualueet (1) 1.3.4 Muut luonnonsuojelualueet (1) 1.4 Yksityismaiden luonnonsuojelualueet 1.4.1 Muu luonnonsuojelualue yksityismaalla (1) 1.4.2 Rantojensuojeluohjelmaan kuuluva muu luonnonsuojelualue yksityismaalla (2b) 1.4.3 Määräaikaisesti rauhoitetut alueet (1) 1.4.4 Ympäristöministeriön hallinnassa olevat suojelualueiksi hankitut alueet (1) 1.4.5 Ahvenanmaan luonnonsuojelualueet (1) 2 Erämaa-alueet (1) 3 Toteuttamattomat luonnonsuojeluohjelmavaraukset 3.1 Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelma (1) 3.2 Soidensuojelun perusohjelma (1) 3.3 Lehtojensuojeluohjelma (1) 3.4 Vanhojen metsien suojeluohjelma (1) 3.5 Rantojensuojeluohjelma (1) 3.6 Lintuvesiensuojeluohjelma (1) 3.7 Muut (1) 4 Natura 2000 -verkosto 4.1 Luonnonsuojelulailla toteutettavat kohteet (1) 4.2 Metsälailla toteutettavat kohteet (2b) 5 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit, joiden rajaus on päätetty (2a) 6 Erityisesti suojeltavan lajin elinympäristöt (1) 7 Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet (1) 8 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (2a) 9 Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (2b) 10 Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun muut luontokohteet (2b) 11 Metsähallituksen suojelumetsät (2b) 12 Metsähallituksen ekologiset yhteydet (2b) 13 Metsähallituksen riistakohteiden metson soidinpaikat (2b) 14 Metsähallituksen metsätalousalueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja (2b) 15 Metsähallituksen maisemakohteet (2b) 16 Metsähallituksen tutkimussopimusmetsät (2b) 17 Metsähallituksen virkistysmetsät (2b) 18 Metsähallituksen virkistysalueet (2b) 19 Metsähallituksen metsätalousalueet, joilla on erityisiä ulkoiluarvoja (2b) 20 Valtion retkeilyalueet 20.1 Luonnontilaisina säilytettävät osat (2a) 20.2 Muut kuin luonnontilaisina säilytettävät osat (2b) 21 Metsäteollisuuden metsät, yritysten omalla päätöksellä suojelemat alueet (2a) 22 Metsäteollisuuden metsät, yritysten lakisääteinen lajistonsuojelu (2a) 23 Metsäteollisuuden metsät, yritysten kulttuuri-, virkistys-, maisema- ja riistanhoitoalueet (2b) 24 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat (2b) 25 METSO-toimintaohjelmaan kokeiluvaiheen suojelualueet yksityismetsissä (1) 26 WWF:n perintömetsäkohteet (2b) 27 Tutkimussopimusmetsät Ahvenanmaalla (2b) Metsien suojelualueet saattavat kuulua samanaikaisesti useampaan eri aluetyyppiin (esim. luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000 -verkostoon jne.). Tässä tilastossa kukin alue on sijoitettu suojelutasoltaan tiukimpaan luokkaan päällekkäisen tilastoinnin välttämiseksi. Eri aluetyyppien yksityiskohtaiset määrittelyt on esitetty 'Suojelualuetyypit'-osassa. Viimeisimmässä suojelualuetilastossa (tilanne 31.12.2008) tapahtuivat seuraavat suojelualuetyyppejä koskevat muutokset: - toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmavarauksiin lisättiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvat kaavakohteet (3.7). - METSO-toimintaohjelman kokeiluvaiheen yksityismetsien suojelualueiden (25) suojeluluokka muuttui luokasta 2a (suojellut metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia) luokkaan 1 (tiukasti suojellut metsät). - Luonnonperintösäätiön suojelumetsät poistettiin aluetyyppiluettelosta, koska niiden pinta-alatiedot sisältyvät jo yksityismetsien suojelualueisiin (1.4) 1.2.3 Maaluokat Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti: 1) Metsämaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä. 2) Kitumaalla puuston hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa. 3) Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä puita, usein kituliaita tai pensastavia. 4) Muu maa sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym. Suojelualuetilastossa tähän kuuluvat myös ne alueet, joista ei vielä ole maaluokittaista pinta-alatietoa. Suojelualuetilastoissa metsällä tarkoitetaan metsä- ja kitumaata, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan, metsän. 1.2.4 Tietojen toimittajat (suluissa tiedon tuottajat) 1) Yksityismetsät: - ympäristöministeriö (Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset) - Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (metsäkeskukset) - Ahvenanmaan maakuntahallituksen ympäristötoimisto - Maailman luonnonsäätiö WWF 2) Valtion metsät: Metsähallitus 3) Metsäteollisuuden metsät: Metsäteollisuus ry (Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset) Organisaatioiden tilastoyhdyshenkilöt on esitetty 'Metsien suojelualuetilaston yhdyshenkilöt' -osassa. 1.3 Palaute Metsätilastollinen tietopalvelu pyrkii jatkuvasti kehittämään tilastojensa sisältöä ja tarkkuutta. Tilastoihin tehdään tarvittaessa muutoksia myös sidosryhmäkeskustelujen ja suoran yleisöpalautteen perusteella. Tilastoon liittyvää palautetta voi lähettää Metsien suojelutilastot -osion etusivulla Lisätietoja-kohdassa olevaan sähköpostiosoitteeseen tai suoraan osoitteeseen metsatilasto @ metla.fi. 2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus Metsien suojelualuetilastot on laadittu SUTI-työryhmän (2002) esittämien periaatteiden ja luokitusten mukaisesti. Tilastoja täydennetään sitä mukaa kuin uusia suojelualuetyyppejä luodaan tai kun suojeluluokituksessa tapahtuu muutoksia. Tietojen toimittajat ovat edelleen kehittäneet tiedonkeruumenetelmiään, jolloin suojelualueiden pinta-alat saadaan entistä tarkemmin määriteltyä ja luokiteltua. Pääosan tiedoista tuottaa Metsähallitus, jonka hallinnoimat alueet kattavat 90 prosenttia suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien alueiden kokonaispinta-alasta. Kuntien ja kaupunkien virkistysalueet ovat pinta-alaltaan merkittävin tilastosta puuttuva metsien suojelualuetieto. Nämä alueet ovat erityisesti asukkaiden virkistystä varten varattuja alueita, joilla luonnonsuojelu on keskeisin käyttömuoto. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi lähipuistot, ulkoilupuistot, ulkoilualueet, retkeilyalueet, matkailupalveluiden alueet ja monikäyttöalueet. Kuntien ja kaupunkien omistaman metsätalousmaan osuus Suomen koko metsätalousmaan pinta-alasta on Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI 10) tulosten mukaan vain 2 prosenttia. Mikäli näissä metsissä on suojeltuja luokkiin 1 tai 2a kuuluvia alueita, ne ovat mukana metsien suojelutilastossa. Tilaston ulkopuolelle jää siten vain rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita (luokka 2b). Maakuntakaavassa luonnonsuojelualueiksi osoitetut suojelualuevaraukset eivät sisälly metsien suojelualuetilastoihin. Suurin osa näistä varauksista kuuluu olemassa oleviin suojelualueisiin tai toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmavarauksiin, jolloin ne tulevat tilastoihin muuta kautta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain perusteella rauhoitettuja kohteita. Lain suojaamia muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaiset hautaröykkiöt, kalmistot, asuinpaikat, kalliomaalaukset, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä linnavuoret. Muinaismuistoalueiden kaivaminen, peittäminen ja niihin kajoaminen on kielletty. Koska muinaismuistolaki ei välttämättä kaikissa tapauksissa rajoita alueen metsänkäsittelyä, on nämä alueet jätetty tilaston ulkopuolelle. Metsien suojelualuetilastoja laadittaessa kaikista aluetyypeistä ei ollut saatavilla maaluokittaista jaottelua. Näiden alueiden osalta toimittiin seuraavasti: 1) Ympäristöministeriön tiedot yksityismaiden luonnonsuojelualueista, toteuttamattomista luonnonsuojeluohjelmavarauksista ja Natura-2000 -verkostoon kuuluvista alueista: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsähallituksen mailla olevien vastaavien aluetyyppien maaluokkaosuuksien mukaisesti metsäkeskuksittain. Niiden aluetyyppien osalta, joista metsäkeskuksittaisia tietoja ei ollut saatavilla, käytettiin koko maan keskimääräisiä maaluokkaosuuksia. 2) Ahvenanmaan maakunnan suojelualueet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin käyttäen Ahvenanmaan maakunnan keskimääräistä maaluokkajakoa. 3) Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt -aluetyypin maaluokkajakauman mukaisesti metsäkeskuksittain. 4) Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat: oletettiin, että kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat metsämaalla. 5) METSO-toimintaohjelmaan kuuluvat alueet ja WWF:n Perintömetsät: ellei maaluokittaista jakaumaa ollut saatavilla, kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt -aluetyypin maaluokkajakauman avulla metsäkeskuksittain. Valtaosa eri organisaatioiden toimittamista pinta-alatiedoista oli mahdollisuus tilastoida metsäkeskuksittain. Osa ympäristöministeriön tiedoista oli kuitenkin saatavilla vain ympäristökeskuksien alueille. Ympäristökeskusten aluerajat noudattavat pääosin metsäkeskusten rajoja, jolloin suojelualuetietojen kohdistamisessa ei ole ongelmia. Poikkeuksen muodostavat Uudenmaan, Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskukset, joiden alueet jakautuvat useamman metsäkeskuksen alueelle. Eri suojelualuetyyppien pinta-alojen sijoittautuminen metsäkeskuksien alueille pyrittiin selvittämään kustakin em. ympäristökeskuksesta erikseen. Ne alueet, joista tietoja ei ollut saatavilla, jaettiin metsäkeskuksiin ympäristökeskuksen ja metsäkeskuksen alueiden metsätalouden maan pinta-alojen suhteessa. Metsäteollisuuden metsien (Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten metsät) suojelualueista oli saatavilla vain koko maan tiedot. Nämä jaettiin metsäkeskuksiin siinä suhteessa, miten Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset omistivat metsätalouden maata kussakin metsäkeskuksessa. Metsäteollisuus ry:n suojelualuetiedot perustuvat vuoteen 2004, mitä tuoreempia tietoja ei toistaiseksi ole saatavilla. 3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus Metla julkaisee metsien suojelualuetilastot kerran vuodessa edellisen vuoden lopun tilanteeseen perustuen (viimeisin 31.12.2008). Tiedot kerätään eri organisaatioilta kuluvan vuoden alkupuoliskolla ja tilasto julkaistaan elokuussa. 4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus 4.1 Ajallinen vertailtavuus Metsien suojelualuetilastot koostetaan kalenterivuosittain. Pääsääntöisesti suojelupinta-alat kasvavat ajan kuluessa, joskin toteutumattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten (3) ja luonnonsuojelulailla toteutettavien Natura 2000 -alueiden (4.1) pinta-alat supistuvat sitä mukaa kun alueita hankitaan valtion omistukseen tai perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Suojelualueiden inventoinneissa alueita voi siirtyä aluetyypistä toiseen, jolloin myös niiden suojeluluokitus saattaa muuttua. Suojelupinta-alojen muutokset lähivuosien välillä ovat kuitenkin varsin vähäisiä. 4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin Metsähallitus koostaa vuosittain pinta-alatiedot lakisääteisistä luonnonsuojelu- ja erämaa-alueista. Tiedot esitetään mm. Metsätilastollisessa vuosikirjassa (viimeisin: taulukko 2.4, Metsätilastollinen vuosikirja 2008). Tilasto laaditaan samasta perusaineistosta kuin Metlan julkaisemat metsien suojelualuetilastot. Metsähallituksen tilastossa esitetyt pinta-alat ovat joissain tapauksissa lievästi suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa esitetyt, koska Metsähallituksen tilasto kattaa metsätalousmaan lisäksi myös suojelualueiden sisään jäävät muihin maankäyttöluokkiin kuuluvat alueet (mm. maatalousmaa ja rakennettu maa). Metsähallituksen tilaston tiedot ovat Metsätilastollisen vuosikirjan julkaisuajankohdasta johtuen (kuluvan vuoden joulukuu) myös hieman tuoreemmat kuin metsien suojelualuetilastojen. Ympäristöministeriö julkaisee vuosittain kotisivuillaan (www.ymparisto.fi) tiedot luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten toteutumistilanteesta . Vastaavat tiedot on esitetty myös Metsätilastollisessa vuosikirjassa (viimeisin: taulukko 2.5, Metsätilastollinen vuosikirja 2008). Ympäristöministeriön tilastot perustettujen luonnonsuojelualueiden osalta (maapinta-ala) ovat yhteneväiset em. Metsähallituksen tilaston kanssa. Näin ollen esitetyt pinta-alat ovat pääsääntöisesti hieman suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa esitetyt. Toteuttamattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten pinta-alat ovat suuremmat kuin metsien suojelualuetilastossa, koska ympäristöministeriön tiedot kattavat myös vesialueet. Metsien suojelualuetilastossa esitetyt suojelupinta-alat eroavat kansainvälisestä MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe) -luokittaisista suojelualuetiedoista johtuen erilaisesta metsän määritelmästä, luokituseroista, luokituksen ajankohdasta ja tiedon lähteestä. MCPFE-tiedot on koostettu Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoista. 5. Tietojen saatavuus ja selkeys Metsien suojelualuetilastot on laadittu vuosien 2001, 2005, 2007 ja 2008 lopun tilanteisiin perustuen. Vuoden 2001 tiedot ovat saatavilla SUTI-työryhmän raportista (ks. kohta 1.1 yllä). Vuoden 2005 koko maan tiedot on esitetty Metsätilastollisissa vuosikirjoissa 2006 ja 2007. Vuoden 2007 (tilanne 1.1.2008) keskeiset suojelualuetiedot on esitetty Metsätilastotiedote-sarjassa (36/2008) sekä Metsätilastollisessa vuosikirjassa 2008. Tuoreimmat suojelualuetiedot (tilanne 31.12.2008) esitetään konaisuudessaan Metinfo Tilastopalvelun Metsien Suojelualuetilastot -osiossa, josta ne ovat saatavilla Internetin välityksellä. Tilastot on julkaistu painettuina Metsätilastotiedote-sarjassa (32/2009) ja julkaistaan myöhemmin (joulukuu 2009) myös Metsätilastollisessa vuosikirjassa 2009. Paluu: Metsien suojelu

Päivitetty:	07.08.2009 / Esa Ylitalo	Metinfo : Suojelu : Laatuseloste