Laatuseloste

HAKKUUKERTYMÄ JA PUUSTON POISTUMA

Sisältö

1. Tilastotietojen relevanssi
1.1    Tietosisältö ja käyttötarkoitus
1.2    Keskeiset käsitteet ja luokitukset
1.3    Palaute
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus                       
2.1    Tiedonkeruumenetelmä
2.2    Käytetyt otanta- ja estimointimenetelmät
2.3    Aineistojen tilastollinen laatu
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus         
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus    
5. Tilastotiedon saatavuus ja selkeys                    

Esittely

Metsäntutkimuslaitos (Metla) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka kehittää ratkaisuja metsien hoitoa, käyttöä, tuotteita, palveluja ja aineettomia arvoja koskeviin haasteisiin ja kysymyksiin. Metlan toimintaa ja tehtäviä säädellään lailla (1114/99) ja asetuksella Metsäntutkimuslaitoksesta (1140/99) muutoksineen.

Metla on myös tilastolain (280/04, muutettu 361/2013) tarkoittama tilastoja laativa viranomainen, jonka tehtävänä on tuottaa toimialaansa koskevia tilastoja. Metlassa tilastotuotannosta vastaa Metsätilastollinen tietopalvelu. Metlan tilastojulkaisut ovat osa Suomen virallista tilastoa (SVT). Tilastot julkaistaan Metsätilastollisessa vuosikirjassa, Metsätilastotiedote-sarjassa ja Internetissä Metinfo Metsätilastoissa.

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1. Tietosisältö ja käyttötarkoitus

Hakkuukertymään tilastoidaan kaikki Suomen metsistä teollisuuden raaka-aineeksi ja energiantuotantoon hakattu runkopuu.

Puuston poistuma sisältää hakkuukertymän lisäksi myös metsään hakkuutähteinä jäävän runkopuun sekä käyttämättä jäävän luontaisesti kuolleen puun.

Hakkuukertymää ja puuston poistumaa koskevia tietoja käytetään puuvarojen käytön ja käyttöasteen seurantaan. Tavallisimmin hakkuukertymää verrataan metsävaratietojen perusteella tehtäviin hakkuumahdollisuusarvioihin ja puuston poistumaa puuston kasvuun. Keskeisiä metsäpoliittisia käyttökohteita ovat Kansallinen metsäohjelma ja siihen liittyvät alueelliset tavoiteohjelmat.

1.2 Keskeiset käsitteet ja luokitukset

Hakkuukertymä muodostuu metsäteollisuustuotteiden valmistukseen (teollisuuspuun kertymä) ja energian tuotantoon (energiapuun kertymä) hakatusta runkopuusta, joihin sisältyy myös vientiin hakattu puu.

Teollisuuspuun kertymä sisältää
  • metsäteollisuustuotteiden valmistukseen kotimaassa ja vientiin hakatun teollisuuspuun, sekä
  • yksityismetsänomistajien sahatavaraksi (kotitarvepuuksi) sahauttaman omien metsien runkopuun.
Energiapuun kertymä sisältää
  • runkopuusta valmistetun pientalojen (asuinpientalot, maatilat ja vapaa-ajan asunnot) lämmitykseen käytetyn polttopuun ja hakkeen, sekä
  • sen lämpö- ja voimalaitosten energiantuotantoon käytetyn kotimaisen runkopuun, mikä ei sisälly teollisuuspuun kertymään.
Puuston poistuma sisältää:
  • hakkuukertymään kuuluvan puun, sekä
  • hakkuun jälkeen metsään hakkuutähteenä käyttämättä jäävän runkopuun eli metsähukkapuun ja
  • luontaisesti kuolleen metsään jäävän runkopuun eli luonnonpoistuman.

Hakkuukertymä ja poistuma tilastoidaan hakkuiden toteutusajankohdan ja hakkuukohteiden sijainnin perusteella. Kalenterivuosittain laadittavan tilaston aluejakona käytetään Suomen metsäkeskuksen toimialueita. Tiedot julkaistaan metsänomistajaryhmittäin sekä puu- ja puutavaralajeittain.

Yksityismetsillä tarkoitetaan tässä tilastossa yksityismetsänomistajien metsien lisäksi myös kuntien, seurakuntien ja muiden yhteisöjen metsiä. Yhtiöiden (teollisuusyhtiöt ja niiden eläkesäätiöt) metsiin kuuluu metsäteollisuuden lisäksi myös Finsilva Oyj ja Tornator Oy, joissa metsäteollisuusyhtiöt ovat osakkaina. Valtion kaikki metsät ovat olleet vuodesta 2008 alkaen Metsähallituksen hallinnassa. Yhtiöiden ja valtion metsiä koskevat tiedot on tilastoitu tietosuojasyistä yhdistettyinä vuodesta 2008.

Tilasto sisältää ainoastaan runkopuuta, ja kaikki tilastoidut puumäärät ovat kuorellisia kiintokuutiometrejä. Teollisuuspuun kertymän puutavaralajien tukki- ja kuitupuun laatuvaatimukset ovat samat kuin Metlan hakkuutilastossa. Energiapuun kertymään sisältyvälle runkopuulle ei ole määritelty minimilatvaläpimittaa.

1.3 Palaute

Metla kehittää tilastojaan asiakaslähtöisesti. Tilastoihin tehdään muutoksia sekä sidosryhmä- että asiakaspalautteen perusteella. Voit lähettää kehittämisehdotuksia asiakaspalautelomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen tilasto@metla.fi

2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

2.1 Tiedonkeruumenetelmä

Hakkuukertymä lasketaan Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemien muiden tilastojen perusteella. Seuraavassa esitellään lyhyesti näitä perustilastoja, joiden tiedonkeruu-, otanta- ja estimointimenetelmät on kuvattu tarkemmin niiden omissa laatuselosteissa.

Teollisuuspuun hakkuukertymän perustiedot saadaan vuosittain koottavasta Teollisuuspuun hakkuut alueittain -tilastosta, joka kattaa nykyään lähes kaiken Suomesta hakattavan tukki- ja kuitupuun. Niihin lisätään yksityismetsänomistajien sahauttama omien metsien runkopuu, jonka määrä on selvitetty noin 10 vuoden välein tehtävillä tutkimuksilla. Viimeisimmässä piensahatutkimuksessa kartoitettiin postikyselyllä kaikkien piensahojen puunkäyttö vuosina 2008–2010.

Energiapuun hakkuukertymä koostuu pientalojen polttopuuna käytetystä runkopuusta sekä lämpö- ja voimalaitosten energiantuotantoon käytetystä, teollisuuspuun kertymään sisältymättömästä kotimaisesta runkopuusta.

Pientaloissa (asuinpientalot, maatilat ja vapaa-ajan asunnot) käytetyt polttopuumäärät on selvitetty puun käyttäjiltä hieman alle 10 vuoden välein tehdyillä otantatutkimuksilla. Uusin pientalojen polttopuu-tutkimus kohdistui lämmityskauteen 2007/2008, ja sen aineisto kerättiin noin 8 500 kiinteistön asukkaille tai omistajille lähetetyllä kirjekyselyllä.

Puunhankintayritysten energiantuotantoon hakkaaman runkopuun määriä on tiedusteltu teollisuuspuun hakkuita koskevan tilastoinnin aineistonkeruussa. Tämä korjuumäärä on kuitenkin jäänyt huomattavasti tilastoituja käyttömääriä pienemmäksi. Lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä on noussut 2000-luvulla tasaisesti ylittäen vuonna 2008 4 miljoonaa ja vuonna 2013 jo 8 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tämän metsähakkeen raaka-aineeksi on käytetty erilaista runkopuuta (järeää runkopuuta, valmista kuitupuuta, kokopuuta tai karsittua rankapuuta) vuonna 2008 yli miljoona ja vuonna 2013 yli 4 miljoonaa kuutiometriä. Nämä käytetyt runkopuumäärät ovat olleet vuonna 2008 yli miljoona ja vuonna 2013 lähes 3 miljoonaa kuutiometriä suurempia kuin hakkuutilastoinnin yhteydessä kerätyt energiapuun korjuumäärät.

Koska energiapuun korjuutietoja ei ole saatu riittävän kattavasti puun hankintaorganisaatioilta, laskennan perusteena käytetään lämpö- ja voimalaitoksilta puun energiakäyttö-tilastoon vuosittain kerättävää tietoa. Laskennassa on tehty seuraavia oletuksia:

  • Energiapuun hakkuukertymään tilastoidaan laitosten ilmoittamasta metsähakkeen raaka-aineesta kokopuu ja karsittu ranka. Järeä runkopuu ja polttoon ohjattu kuitupuu jätetään tilaston ulkopuolelle, koska niissä on mukana myös teollisuuspuun hakkuukertymään jo tilastoitunutta puuta ja tuontipuuta. Tämä laskentatavan muutos kasvattaa energiapuun hakkuukertymää vuosina 2008–2013 keskimäärin 1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
  • Kaikki energiapuu tilastoidaan yksityismetsiin, koska omistajaryhmittäiseen jakoon ei ole kunnollisia perusteita.
  • Laitoksen sijainnin ja käyttöajankohdan perusteella tilastoidut käyttömäärät kohdennetaan osittain uudelleen. Kullekin alueelle tilastoidaan ensiksi alueella kyseisenä vuonna valtion tuella (Kemera) korjatun energiapuun määrä. Tämän puun osuus pieneni jakson 2008–2013 aikana ja oli sen lopulla noin puolet koko- ja rankapuun määrästä. Rannikon metsäkeskusalueella valtion tukea saanut puu jaetaan Etelärannikolle ja Pohjanmaalle puuntuotannon metsämaan nuorten kasvatusmetsien pinta-alojen suhteella. Käyttömäärien loppuosa jaetaan alueille laitosten ilmoittamien määrien suhteessa. Ahvenanmaalle merkitään siellä käytetty puumäärä ilman muutoksia.
  • Hakatun tai käytetyn energiapuun puulajijakaumaa ei tiedetä. Hakkuukertymään 2008–2013 tilastoitu energiapuu jaetaan puulajeihin metsäkeskusalueittain metsähakkeen korjuupotentiaalia selvittäneen tutkimuksen (Anttila ym. 2013) perusteella. Tutkimus perustui valtakunnan metsien 10. inventoinnin käsittelyn tarpeessa olevien varttuneiden taimikoiden ja ensiharvennusmetsien koealojen tietoihin. Sen mukaan ranka- ja kokopuupotentiaalista oli koko maan tasolla mäntyä noin 2/5, kuusta 1/5 ja lehtipuuta 2/5.

Puuston poistuma saadaan lisäämällä hakkuukertymään arviot metsähukkapuusta ja luonnonpoistumasta. Metsähukkapuun ja luonnonpoistuman tiedot perustuvat vuodesta 2008 alkaen valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) koealatietojen mittauksiin ja laskelmiin.

2.2 Käytetyt otanta- ja estimointimenetelmät

Teollisuuspuun hakkuita koskevat tiedot kerätään vuosittain ositetulla otannalla, jossa ovat mukana kaikki suurimmat puunostajat. Metsäteollisuus on Suomessa hyvin keskittynyttä, joten vuositilaston yritykset ovat viime vuosina kattaneet yli 95 prosenttia koko maan teollisuuspuun hakkuumääristä. Metsäteollisuusyhtiöt ilmoittavat erikseen myös omien ja metsänomistusyhtiöidensä hakkuut, ja Metsähallitus ilmoittaa valtion metsien hakkuumäärät.

Viimeisin piensahatutkimus kohdistui kaikkiin enintään 10 000 kuutiometriä puuta vuodessa käyttäviin sahayrityksiin ja -yrittäjiin. Selvityksessä löydettiin yhteensä noin 1 200 toimivaa piensahaa, jotka käyttivät vuosina 2008–2010 keskimäärin runsaat 3 prosenttia koko sahateollisuuden puun käytöstä.

Pientalojen polttopuun käyttöä koskevat tiedot kerättiin ositetun otannan perusteella yhteensä noin 8 500 kiinteistön asukkaille tai omistajille lähetetyllä kirjekyselyllä. Tutkimus kohdistui lämmityskauteen 2007/2008.

Lämpö- ja voimalaitosten kiinteitä puupolttoaineita koskevan tilaston perusjoukon muodostavat kaikki merkittävät puuta energiantuotantoonsa käyttävät laitokset. Käyttötiedot kerätään vuosittain valtaosalta toimijoista. Osalta kaikkein pienimmistä laitoksista tiedot selvitetään muutaman vuoden välein ja pidetään aineistossa muuttumattomina seuraavaan kyselyajankohtaan asti. Viime vuosina näiden harvemmin kuin kerran vuodessa kysyttyjen yritysten osuus on ollut alle prosentti kiinteiden puupolttoaineiden kokonaiskäytöstä.

Metsähukkapuun ja luonnonpoistuman laskentaperusteet pohjautuvat jaksolla 2008–2013 valtakunnan metsien inventoinnissa vuosina 2004–2008 mitattujen koealojen tietoihin.

2.3 Aineistojen tilastollinen laatu

Teollisuuspuun hakkuiden perusjoukko sisältää kaikki merkittävät teollisuuspuuta hakkaavat yritykset ja vuosittain kerättävät tiedot kattavat yli 95 prosenttia niiden hakkaamasta teollisuuspuusta. Puumäärät ovat kattaneet viime vuosina noin 85 prosenttia hakkuukertymästä ja noin 70 prosenttia puuston poistumasta.

Viimeisin piensahatutkimus kohdistui vuosiin 2008–2010, minkä jälkeen hakkuukertymälaskelmissa yksityismetsänomistajien sahauttaman omien metsien runkopuun määränä on käytetty vuoden 2010 puumäärää. Se on ollut alle prosentti hakkuukertymästä, joten sen mahdolliset muutokset vaikuttavat vain vähän tuloksiin ja niiden luotettavuuteen.

Energiapuun hakkuukertymä muodostaa vuoteen 2007 asti enimmillään 10 prosenttia koko hakkuukertymästä, mutta viime vuosina sen osuus on ollut noin 15 prosenttia. Energiapuun osalta vuosien 2008–2013 tilastointi perustuu hakkuumäärien sijasta käyttömääriin. Energiapuun hakkuumäärien tilastointi ei ole ollut yhtä kattavaa ja luotettavaa kuin teollisuuspuun hakkuiden tilastointi.

Pientalojen polttopuumäärät on selvitetty edellisen kerran lämmityskaudelta 2007/2008. Sen jälkeen laskelmissa on käytetty samoja lukuja, jotka ovat viime vuosina kattaneet noin kolme viidesosaa energiapuun hakkuukertymästä. Viimeisten tutkimusten perusteella polttopuun käyttömäärät ovat olleet kasvussa, mutta muutokset ovat olleet mm. rakennus- ja tulisijakannan pysyvyyden takia hitaita.

Metsähakkeen raaka-aineeksi hakatun runkopuun estimaatti tarkentui laskentamenetelmän muutoksen myötä vuodesta 2008 alkaen. Metsähakkeen määrät on kuitenkin tilastoitu alun perin puun käyttöpaikan ja käyttövuoden mukaan, eikä raaka-aineita tilastoida metsänomistajaryhmittäin eikä puulajeittain. Hakkuukertymälaskelmassa tehtyjen oletusten takia vuosittaisten lukujen tarkkuuteen liittyy epävarmuutta:

  • Energiapuun hakkuukertymään tilastoidaan metsähakkeen raaka-aineesta kokopuu ja karsittu ranka. Järeä runkopuu ja polttoon ohjattu kuitupuu jätetään laskelman ulkopuolelle, joten todennäköisesti mukaan ei tule juurikaan teollisuuspuun hakkuukertymään jo tilastoitunutta tukki- ja kuitupuuta tai tuontipuuta. Näillä rajauksilla hakkuukertymän ulkopuolelle jää kuitenkin se energiakäyttöön korjattu järeä runkopuu, esimerkiksi lumpit sekä pystykuiva ja laho puu, mitä korjaajat eivät ilmoita hakkuutilaston tukki- ja kuitupuuhun. Toisaalta kokopuun sisällyttäminen hakkuukertymään ilman oksavähennystä yliarvioi tämän erän runkopuun määrän.
  • Metsähakkeeksi käytetystä runkopuusta noin puolet tilastoidaan valtion maksaman tuen perusteella. Tämän puun tilastointiperusteet ovat samat kuin teollisuuspuun kertymässä, koska puumäärä sekä sen alueellinen ja ajallinen kohdennus perustuvat tukea saaneisiin hakkuisiin. Energiapuun loppuosa jaetaan laitosten ilmoittamien käyttömäärien perusteella. Kuljetusmatkojen minimoimiseksi puu pyritään hankkimaan läheltä lämpö- ja voimalaitoksia, mutta osa siitä lienee peräisin kyseisen metsäkeskusalueen ulkopuolelta.
  • Energiapuun vuotuiset korjuu- ja käyttöerät eivät vastaa toisiaan, sillä energiapuu haketetaan yleisesti 1–2 vuotta korjuun jälkeen ja myös valmista haketta voidaan varastoida ennen käyttöä. Lisäksi lämpö- ja voimalaitoksilla käytettyjen polttoaineiden suhteita muutetaan eri syistä. Energiapuun käytön kasvaessa tasaisesti korjuu- ja käyttömäärien suuruusluokat ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan.

Puuston poistuman metsähukkapuun ja luonnonpoistuman määrät perustuvat vuoteen 2008 saakka vanhoihin, esimerkiksi vuosina 1966–1971 koottuihin aineistoihin, joiden perusteella laskettuihin arvoihin on tehty korjauksia lähinnä Etelä-Suomen lehtipuun osalta. Vuodesta 2008 alkaen nämä erät on laskettu valtakunnan metsien inventoinnin koealatietojen perusteella. Laskentatavan muutos kasvatti erien suuruutta, jotka todennäköisesti olivat aikaisemmin aliarvioita. Jaksolla 2008–2013 käytetyt metsähukkapuukertoimet ja luonnonpoistuma perustuvat vuosina 2004–2008 mitattujen koealojen tietoihin. Metsähakkeen hankinta ja käyttö oli tuolloin selvästi nykyistä vähäisempää, joten tämän erän osalta metsähukkapuun osuus voi olla liian suuri.

Hakkuutilastojen yhteensopivuutta puunkäyttötilastoihin, puun tuontitilastoihin ja metsäteollisuuden tuotantotilastoihin seurataan. Tehdyn selvityksen mukaan raakapuun käyttötiedot erosivat raakapuun näennäiskulutuksesta (hakkuut + tuonti - vienti) vuosina 2003–2012 keskimäärin 0,6 prosenttia. Vertailu koski ainoastaan teollisuuspuuta.

3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilastovuotta (kalenterivuosi) koskevat tiedot pyritään julkaisemaan lopullisena vuositilastona seuraavan vuoden alkupuoliskolla. Tilaston arvioitu julkaisuajankohta on esitetty Metsätilastojen julkistamiskalenterissa.

4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Kaikki tilastossa esitettävät puumäärät ovat kuorellisia kiintokuutiometrejä, sillä aikaisemmin käytetyt muut tilavuussuureet on muutettu tähän tilavuusyksikköön.

Vuosien 1991–1995 kertymä- ja poistumaluvut on tilastoitu alun perin metsälautakunnittain. Metinfo Metsätilastot -palvelussa julkaistaviin aikasarjoihin tiedot on laskettu metsäkeskusalueille niiden metsäpinta-alojen suhteilla.

5. Tilastotiedon saatavuus ja selkeys

Puun käyttötiedot julkaistaan vuosittain Metinfo Metsätilastoissa, Metsätilastotiedotteina ja Metsätilastollisessa vuosikirjassa.

Yhteystiedot:

Metsätilastollinen tietopalvelu
Metsäntutkimuslaitos
PL 18
01301 VANTAA
Puhelin: 029 532 5441
Sähköposti: tilasto@metla.fi

 
  Päivitetty:  1.10.2014 / Jukka Torvelainen & KSar  Palaute