PIENTALOJEN POLTTOPUUN KÄYTTÖ

Halko on halkaisemalla tai aisaamalla 0,6–1,2 metriseksi valmistettua polttopuuta.

Klapi (pilke) on 0,2–0,6 metriseksi katkottua ja pilkottua polttopuuta.

Runkopuuhake on karsituista pieniläpimittaisista polttorangoista tai muusta runkopuusta tehtyä haketta.

Metsän muusta (jäte)puusta valmistettavat polttopuulajit:

Kokopuuhake ja metsätähdehake ovat polttohaketta tai -mursketta, jonka valmistukseen voidaan käyttää kaikkea metsästä saatavaa puuta, kuten runkopuuta, latvuksia, oksia, neulasia, lehtiä, kantoja ja juurakoita. Kokopuuhake tehdään yleensä taimikonhoidossa tai nuoren metsän harvennuksessa syntyneestä pieniläpimittaisesta puusta ja metsätähdehake uudistushakkuualueen hakkuutähteistä. Metsähake sisältää Metlan tilastoissa runkopuu-, kokopuu- ja metsätähdehakkeen.

Latvoista, oksista ja kannoista voi tehdä myös haketta suurempikokoista muuta polttopuuta.

Sahausjäte, rimat ja pinnat ovat sahauksessa syntyvää sivutuotetta, joka voidaan polttaa tulisijoihin sopivina kappaleina.

Teollisuuden puutähdehake on haketta ja puumursketta, jota valmistetaan sahateollisuuden tai muun puutuoteteollisuuden, kuten vaneri- ja muun puulevyteollisuuden sekä puusepänteollisuuden sivutuotteista.

Erilaiset purut ovat sahauksessa, puutavaran höyläyksessä tai muussa puunjalostuksessa syntynyt sahanpuru, kutterinlastu, muu lastu ja puru sekä hiontapöly.

Kuori on yleensä puunjalostuksessa syntyvää kuorintatähdettä.

Rakennusjäte sekä muu kiinteä puupolttoaine ovat rakentamisesta, kuormalavoista ja puupakkauksista saatavaa kierrätyspuuta, purkujätepuuta sekä muuta tässä mainitsematonta kiinteää puupolttoainetta.

Puupelletit ja -briketit ovat sahanpurusta, kutterinlastusta tai hiontapölystä eri muotoon puristamalla valmistettuja puupolttoainejalosteita.

1.3 Palaute

Metsätilastollinen tietopalvelu kehittää tilastojaan asiakaslähtöisesti. Tilastoihin tehdään muutoksia sekä sidosryhmäkeskustelujen että suoran asiakaspalautteen perusteella. Voit lähettää tilaston kehittämisehdotuksia asiakaspalautelomakkeella Metlaan tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen metsätilasto@metla.fi.

2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

2.1 Tiedonkeruumenetelmä

Polttopuun kiinteistökohtaiset käyttötiedot kerätään postikyselyllä (suomenkielinen tietojenkeruulomake on liitteenä Lisätietoja -kappaleessa) tai vaihtoehtoisesti Internetin kautta vastattavalla web-lomakkeella. Katotutkimuksen aineisto kerätään puhelinhaastattelulla.

Asiointikielenä (kyselyssä ja puhelinhaastatteluissa) on Väestötietojärjestelmän tietojen perusteella suomi tai ruotsi.

2.2 Käytetyt otanta- ja estimointimenetelmät

Tutkimuksessa selvitetään kiinteistöjen (tai useamman asunnon pientaloissa sekä rivi- ja ketjutaloissa huoneistojen) vuotuinen polttopuun keskikulutus. Polttopuun koko maan (tai muun alueen) kokonaiskäyttö saadaan kertomalla keskikulutukset vastaavien kiinteistöjen (huoneistojen) lukumäärillä.

Tutkimuksen perusaineiston ja laskennassa käytettävän kuntakohtaisen kiinteistötilaston perusjoukkona ovat Väestörekisterikeskuksen Väestötietojärjestelmän tiedot. Kyselyaineiston poiminta ja tilastot kohdennetaan rakennettuihin pientalokiinteistöihin. Tilastossa ja poiminnassa ovat mukana sekä henkilöomistajien että muiden omistajien kiinteistöt ja rakennukset. Ne sisältävät siten myös perikunnat ja asunto-osakeyhtiöt. Perusjoukkoon kuulu 1,423 miljoonaa pientalokiinteistöä, joilla sijaitsee 1,532 miljoonaa pientalorakennusta (tai asuntoa) ja yli 460 000 vapaa-ajan asuinrakennusta (Väestörekisterikeskus 5.6.2008).

Polttopuun keskimääräiset käyttömäärät selvitetään ositettua otantaa käyttäen. Aineiston keruu ja laskennat tehdään ositteittain, koska erityyppisten kiinteistöjen polttopuun käyttömäärät vaihtelevat huomattavasti.

Tutkimuksessa käytetyt ositteet, sekä niiden perusjoukot, otokset ja vastausprosentit on esitetty seuraavassa taulukossa. Kiinteistöllä oleva rakennuskanta määrää, mihin ositteeseen kiinteistö kuuluu. Kukin kiinteistö on poimittu yhteen ositteeseen alla esitetyssä järjestyksessä. Näin esimerkiksi kahden asuintalon ja usean maatalouden tuotantorakennuksen sekä kesämökin kiinteistö valikoituu Maatilat -ositteeseen.

	Ositteen nimi					Yhteensä
	1 - Maatilat	2 - Omakotitalot	3 - Paritalot	4 - Rivitalot	5 - Kesämökit
Kiinteistön rakennuskanta	Yhden asunnon talo. Vähintään 1 maatalous- rakennus	Yhden asun- non talo. Ei maatalous-rakennusta	Kahden asunnon talo, muu erillinen pientalo	Rivitalo, ketjutalo	Vapaa-ajan asuinrakennus
Perusjoukko, kpl	46 176	954 536	96 901	319 158	336 896	1 753 667
Poimittu aineisto, kpl	2 600	4 500	376	324	700	8 500
Lopullinen otos, kpl	2 556	4 274	370	323	458	7 981
Varsinainen aineisto, kpl	1 293	2 270	184	138	176	4 061
Vastaus-%	51	53	50	43	38	51
Katoaineisto, kpl	120	199	22	19	29	389

Kyselyaineiston keräämistä varten otosyksiköistä on poimittu tiedot yhteensä 8 500 kiinteistöstä sekä niiden päärakennuksesta, asukkaasta ja omistajasta. Poiminnat tehdään ositteittain systemaattisena poimintana kiinteistöjen kiinteistönumeroiden perusteella. Kiinteistönumerot ovat järjestyksessä kunnittain, joten tällä varmistetaan otosten tasainen jakautuminen yli koko perusjoukon. Menettelyn arvioidaan olevan tässä tutkimuksessa keskeisten kiinteistön ominaisuuksien suhteen satunnainen.

Poimitussa aineistossa on yhteensä 519 kiinteistöä (6 %), joissa osoitetiedot ovat niin puutteelliset, ettei kyselyä voitu lähettää asukkaalle (tai omistajalle), tai joissa posti palautti lähetyskuoren avaamattomana. Lopullisen aineiston koko on näin 7981 kiinteistöä (tai huoneistoa). Kahden kyselypostituksen, muistutuskortin ja lähes 1 000 yhteydenoton jälkeen varsinaiseen tutkimusaineistoon on saatu 4061 havaintoyksikköä. Vastausprosentti vaihtelee vapaa-ajan asuntojen 38 prosentista omakotitalojen 53 prosenttiin, ja on koko aineistossa 51 prosenttia.

Varsinaisen aineiston lisäksi vastaamatta jättäneistä on kerätty satunnaisesti katoaineisto, jonka suuruus on 389 vastausta, eli 10 prosenttia kadosta. Puhelimella tehtyyn katohaastatteluun osallistui 64 % mukaan arvotuista. Muista vajaa kolmasosa ei halunnut tai osannut vastata kysymyksiin. Suurin osa puhelinhaastattelun kadosta aiheutuu siitä, että vastaajan puhelinnumeroa ei löydetty, tai häneen ei saatu yhteyttä.

2.3 Aineiston tilastollinen laatu

Tutkimuksen perusjoukkoon kuuluivat poimintahetkellä kaikki Väestötietojärjestelmään sisältyvät erilliset pientalot, rivi- ja ketjutalot sekä vapaa-ajan asuinrakennukset. Järjestelmään päivitetään jatkuvasti Suomen rakennuskannassa tapahtuvia muutoksia, jotka ovat koko olemassa olevaan rakennuskantaan verrattuna vuositasolla melko vähäisiä ja hitaita.

Vapaa-ajan asuinrakennuksien lisäksi maassamme on noin 14 000 vuokrattavaa lomamökkiä ja -osaketta. Perusjoukon pientalokiinteistöillä sijaitsee runsas neljä viidesosaa Väestötietojärjestelmän kaikista maatalousrakennuksista ja erillisistä saunarakennuksista. Perusjoukon ulkopuolelle jää siten hieman alle 15 000 maatalousrakennusta ja 30 000 erillistä saunarakennusta, joista osassa käytetään polttopuuta. Näiden rakennusten polttopuun käyttömäärä puuttuu esitetyistä tuloksista. Myös erilaiset myymälä-, majoitus-, hoito-, koulu- yms. rakennukset jäävät tutkimuksen ulkopuolelle. Näillä rajauksilla on polttopuun käyttömäärien kannalta hyvin pieni merkitys.

Varsinaisen aineiston ja katoanalyysin vastausten perusteella laskettu polttopuun kokonaiskäyttömäärän variaatiokerroin (keskiarvoon suhteutettu hajonta) oli kaudella 2007/2008 4,2 % (lämmityskaudella 2000/2001 vastaavasti 4,9 %). Kokonaiskäytön 95 prosentin luotettavuusrajat olivat kaudella 2007/2008 kaiken polttopuun osalta 6,7 +/- 0,6 (vastaavasti 6,1 +/- 0,6) miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Tulosten luotettavuus lämmityskaudella 2007/2008

3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Polttopuun käyttötiedot kerätään vuoden pituiselta ajanjaksolta, joka voi olla joko kalenterivuosi tai kesällä alkava lämmityskausi. Tiedonkeruu pyritään aloittamaan mahdollisimman pian lämmityskauden päätyttyä (jolloin edellisen kalenterivuoden päättymisestä on noin puoli vuotta).

Viimeisimmässä tutkimuksessa varsinainen aineisto on kerätty heinä–syyskuussa 2008 ja katoaineisto marraskuussa 2008 – maaliskuussa 2009. Päätulokset julkaistaan kesällä 2009 ja seikkaperäisempi tutkimusjulkaisu vuoden 2009 lopussa. Tilaston julkaisuajankohta on esitetty metsätilastojen julkistamiskalenterissa.

4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

4.1 Ajallinen vertailtavuus

Pientalokiinteistöjen polttopuun kokonaiskäyttöä on selvitetty seuraavasti:

Vuoteen 1978 kohdistuvasta tutkimuksesta alkaen käyttötiedot on kerätty samalla tavalla, eli kirjekyselynä otoskiinteistöille. Vastaajille lähetetyssä lomakkeella on kysytty kiinteistön kaikissa rakennuksissa (pari- ja rivitaloissa perheen hallussa olevassa huoneistossa) käytetty polttopuumäärä ja tarvittavat taustatiedot.

Vastaajat ovat voineet ilmoittaa polttopuun käyttömäärät oman valintansa mukaan joko edelliseltä kalenterivuodelta tai lämmityskaudelta. Esimerkiksi viimeisimmässä tutkimuksessa viidesosa vastaajista kertoi käyttömäärien koskevan kalenterivuotta 2007 ja neljä viidesosaa lämmityskautta 2007/2008 (1.6.2007–31.5.2008). Tietoja kerättäessä kohdejakson päättymisestä oli kulunut valitusta jaksosta ja tietojen antamisajankohdasta riippuen 1–15 kuukautta. Myös edellisten tutkimusten aineistonkeruussa on ollut samanlaisia aikaviipeitä, sillä polttopuun käyttöä koskevien seurantatutkimusten järjestäminen ei ole ollut mahdollista.

Polttopuumääriä mitataan aika harvoin tarkasti ja niiden arviointi on (etenkin jälkikäteen) vaikeaa. Uusimmassakaan tutkimuksessa ei tehty varsinaisia tarkistuskäyntejä puuta käyttäville kiinteistöille. Tarkistussoittojen ja saatujen kommenttien perusteella osa vastaajista kokee puumäärien arvioimisen hankalaksi ja epätarkaksi, mutta etenkin enemmän puuta käyttävät tai kokeneemmat puulämmittäjät osaavat usein omasta mielestään ilmoittaa käytetyt puumäärät melko tarkasti. Ostoeristä vastaajilla on tavallisesti käytössään myös myyjien antamat määrätiedot. Tämän perusteella osa saaduista vastauksista on hyvin tarkkoja, mutta osaa voidaan pitää lähinnä käyttömääriä koskevina suuruusluokka-arvioina.

Kokonaiskäyttömäärän variaatiokerroin lämmityskaudella 2007/2008 oli 4,2 %. Aineistonkeruuseen ja määräarvioihin liittyvät epävarmuustekijät lisäävät esitettävien tulosten epävarmuutta. Aineistonkeruussa ja laskentamenetelmissä käytettyjen menetelmien yhtenäisyyden takia eri tutkimuksissa saadut tulokset ovat kuitenkin keskenään vertailukelpoisia.

4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin

Metlan lisäksi muut tahot eivät kerää kattavia tietoja pientalojen polttopuun käytöstä. Suppeampia, esimerkiksi tiettyä aluetta tai pelkästään polttopuukauppaa koskevia selvityksiä ja arvioita tehdään, ja niitä käsitellään myös asiaa koskevissa Metlan tutkimusjulkaisuissa.

5. Tilastotiedon saatavuus ja selkeys

Metla julkaisee puun energiakäyttötietoja Metsätilastotiedotteissa ja Metsätilastollisessa vuosikirjassa julkistamiskalenterissa ennalta ilmoitettuina ajankohtina. Lämmityskautta 2007/2008 koskevan polttopuututkimuksen päätulokset polttopuun käyttömääristä ja laadusta julkaistaan Metsätilastotiedotteena kesällä 2009. Tarkempi tutkimusjulkaisu ilmestyy loppuvuodesta 2009.

Tilastot päivitetään Metinfo Tilastopalveluun, josta ne ovat saatavilla Internetin välityksellä. Metinfo Tilastopalvelusta löytyvät myös kaikkien metsätilastojen laatuselosteet ja niihin liittyvät metatiedot.

Yhteystiedot:

Metsäntutkimuslaitos
Metsätilastollinen tietopalvelu
PL 18
01301 VANTAA
Puhelin: 010 211 2139
Faksi: 010 211 2101
Sähköposti: metsatilasto@metla.fi

6. Lisätietoja

6.1 Yleisimmät muuntokertoimet

6.2 Etuliitteet

6.3 Energiayksiköiden väliset muuntokertoimet

esim. 1 toe = 11,63 MWh

6.4 Metsäkeskusten toimialueet

6.5 Pientalojen polttopuun käyttö -tilaston kyselylomake (PDF-tiedosto)