Laatuseloste
METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTYÖT
Metsäntutkimuslaitos (Metla) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka kehittää ratkaisuja metsien hoitoa, käyttöä, tuotteita, palveluja ja aineettomia arvoja koskeviin haasteisiin ja kysymyksiin. Metlan toimintaa ja tehtäviä säädellään lailla (1114/99) ja asetuksella Metsäntutkimuslaitoksesta (1140/99) muutoksineen.
Metla on myös tilastolain (280/04) tarkoittama tilastoja laativa viranomainen, jonka tehtävänä on tuottaa toimialaansa koskevia tilastoja. Metlan tilastotuotannosta vastaa Metsätilastollinen tietopalvelu. Metlan tilastojulkaisut ovat osa Suomen virallista tilastoa (SVT). Tilastot julkaistaan Metsätilastollisessa vuosikirjassa, Metsätilastotiedote-sarjassa ja Internetissä Metinfo Tilastopalvelussa.
Metsänhoito- ja metsänparannustöillä pidetään yllä metsien puuntuotantoa. Metsänhoidon perusteet on kirjattu metsälakiin (1093/1996). Laissa metsänomistajan velvoitteeksi säädetään mm. siitä huolehtiminen, että uudistamishakkuun jälkeen alueelle on saatava kohtuullisessa ajassa taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko. Tärkeäksi katsottuja metsänhoito- ja metsänparannustöitä tuetaan yksityismetsissä valtion varoilla. Tukien perusteet on säädetty kestävän metsätalouden rahoituslaissa (1094/1996). Metsänhoito- ja metsänparannustöille on asetettu sekä valtakunnallisia (Kansalliset metsäohjelmat) että alueellisia (alueelliset eli metsäkeskustason ohjelmat) vuosittaisia suoritetavoitteita. Metsätilastollinen tietopalvelu on tuottanut sekä valtakunnallisesti että alueellisesti kattavaa tietoa metsänhoito- ja metsänparannustöiden määrästä ja kustannuksista vuodesta 1967 lähtien. Tilaston keruu uudistettiin vuonna 2002. Uudistus perustui maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän muistioon (työryhmämuistio MMM 2001:14). Tilasto ilmestyy säännöllisesti kerran vuodessa, vuodesta 2009 lähtien suorite- ja kustannustiedot julkaistaan erillisinä metsätilastotiedotteina.
1. Tilastotietojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilaston tavoitteena on selvittää, paljonko metsänhoito- ja metsänparannustöitä on tehty vuoden aikana, sekä mitkä ovat olleet näiden töiden kokonais- ja yksikkökustannukset. Tilastossa esitetään myös valtion tuki ja laina yksityismetsien puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen (ns. KEMERA-rahoitus). Tilasto laaditaan työlajeittain, metsäkeskusalueittain ja omistajaryhmittäin.
Tilastoa käytetään mm. Kansallisen metsäohjelman, metsätalouden alueellisten tavoiteohjelmien (alueellisten metsäohjelmien), kestävän metsätalouden kriteerien ja indikaattorien ja metsäsertifioinnin seurantaan sekä tutkimusten, suunnitelmien ja ennusteiden tekoon.
1.2 Keskeiset käsitteet ja luokitukset
1.2.1 Työlajien määrittely
Hakkuualojen tilastoinnissa hakkuut on jaettu kasvatus-, uudistus- ja muihin hakkuisiin. Kasvatushakkuut on edelleen jaoteltu ensiharvennuksiin, muihin harvennuksiin ja ylispuiden poistoon ja uudistushakkuut avohakkuisiin ja luontaisen uudistamisen hakkuisiin.
Metsänhoitotöissä suurimmat tilastoitavat kokonaisuudet ovat uudistusalan valmistaminen, metsänviljely ja nuoren metsän hoito. Metsänparannustöitä ovat metsänlannoitus, ojitusalueiden kunnostus sekä metsäteiden rakennus ja perusparannus. Metsänhoito- ja metsänparannustöiden luokitukset, työlajit ja muut määritelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti liitteessä Työlajien määritelmiä.
1.2.2 Metsänomistajaryhmät
Metsänomistajat on tilastossa jaoteltu seuraavasti:
Yksityiset ym. = varsinaiset yksityismetsänomistajat, yhteismetsät, kunnat, seurakunnat ja säätiöt ym. yhteisöt.
Metsäteollisuus = metsää omistavat metsäteollisuusyhtiöt. Tiedot kerätään seuraavilta yhtiöiltä: A. Ahlström Oy, Metsämannut Oy, Tornator Oy ja UPM Metsä.
Valtio = Metsähallitus, vuotta 2008 aiemmin myös Metsäntutkimuslaitos sekä opetusmetsiä käyttävät oppilaitokset.
Koska valtion tiedot ovat vuodesta 2008 lähtien käytännössä vain yhden toimijan, Metsähallituksen tietoja, esitetään valtion suoritteista ja kokonaiskustannuksista tietosuojasyistä vain koko maan tiedot. Metsäkeskusalueita koskevissa tiedoissa metsäteollisuusyhtiöiden ja Metsähallituksen tiedot on yhdistetty.
1.2.3 Metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset
Vuodesta 1998 lähtien Suomessa on ollut 13 metsäkeskusta, katso kartta www.metla.fi/metinfo/tilasto. Vuosina 1996–1997 metsäkeskuksia oli 14. Vuoteen 1995 saakka toimi 19 metsälautakuntaa. Metsäkeskuksista löytyy tietoa osoitteesta www.metsakeskus.fi.
Metsänhoitoyhdistyksiä oli 197 vuonna 2002, minkä jälkeen metsänhoitoyhdistysten määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen, kun yhdistyksiä liittyy yhteen muodostaen suurempia alueellisia kokonaisuuksia. Metsänhoitoyhdistyksistä ja niiden yhdistymisistä löytyy tietoa osoitteesta www.mhy.fi.
Alueellista tietoa yksityismetsistä tuottava perusyksikkö on metsänhoitoyhdistys. Kun metsänhoitoyhdistyksiä ja kuntia yhdistyy, eivät yhdistysten ja metsäkeskusten toimialuerajat mene enää yksi yhteen, vaan osa yhdistyksistä jakaantuu kahden tai useamman metsäkeskuksen alueelle. Vuodesta 2007 lähtien jakaantuneiden yhdistysten suoritteet on jaettu yksityismetsien metsämaan osuuksien suhteessa eri metsäkeskusalueiden suoritteiksi.
1.2.4 Kunnostusojituksen vaikutusalue
Kunnostusojituksessa suoritemäärät saadaan kustannustiedoista, jolloin kaivetut ojakilometrit tallentuvat yleensä luotettavasti. Ojituksen vaikutusalue on voinut myös tallentua. Monissa organisaatioissa ojituksen vuotuinen vaikutusalue on kuitenkin arvioitu käyttämällä tiettyä oletusarvoa siitä, kuinka monta metriä ojaa hehtaarille on keskimäärin kaivettu. Koska oletusarvossa on ollut vaihtelua, on Metla päättänyt laskea ojituksen vaikutusalueen vuodesta 2009 lähtien käyttämällä Tapion suosittelemaa muunnosta 280 metriä ojaa hehtaarilla. Muunnos on yhtenevä Kestävän metsätalouden rahoituslain laskennassa käytetyn muunnoksen kanssa.
1.2.5 Yksikkökustannusten sisältö
Yksikkökustannukset sisältävät kunkin työlajin tarkasteluvuoden aikaiset työ-, suunnittelu- ja työnjohdon palkat lakisääteisine sosiaalikuluineen ja työhön liittyvine lisineen sekä tarvikkeineen (taimet, lannoitteet, torjunta-aineet, polttoaineet yms.), sekä kone- ja kalustokustannukset. Myös työlajiin liittyvät työsuojeluvaruste- ja työmaakuljetuskulut sekä sääpäivä-, koulutuspäivä-, sairaspäiväkustannukset ja työajan lyhentämisestä (tulopoliittiset sopimukset vuosina 1984 ja 1986) aiheutuvat kustannukset sisältyvät kustannuksiin. Kustannukset eivät sisällä arvonlisäveroa. Muista työlajeista poiketen kunnostusojituksen ja metsäteiden suunnittelukustannuksia ei sisällytetä työlajin yksikkökustannukseen.
Kylvön kustannukset eivät sisällä maanmuokkauksen kustannuksia. Koneellinen kylvö tehdään yleensä maanmuokkauksen yhteydessä, mistä johtuen koneellisen kylvön kustannuksiin sisältyy ns. kylvölisä, joka maksetaan maanmuokkauksen yhteydessä tehtävästä kylvöstä. Metsätilastollisessa vuosikirjassa ja Metinfo Tilastopalvelussa kylvön yksikkökustannus on käsin- ja konekylvön yksikkökustannuksista laskettu ao. työmäärillä painotettu keskikustannus. Metsätilastotiedotteessa julkaistaan vuoden 2008 tiedoista lähtien käsin- ja konekylvön yksikkökustannukset erikseen.
Istutuksen yksikkökustannukset eivät sisällä maanmuokkauksen kustannuksia. Metsätilastollisessa vuosikirjassa ja Metinfo Tilastopalvelussa istutuksen yksikkökustannus on paakku- ja paljasjuuristen taimien istutusten työmäärillä painotettu keskikustannus. Metsätilastotiedotteessa julkaistaan vuoden 2008 tiedoista lähtien paakkutaimien käsinistutuksen yksikkökustannukset. Istutuksen kustannuksia puulajeittain ei saada.
Kunnostusojituksen ja metsäteiden rakentamisen ja perusparannusten osalta julkaistaan tarkasteluvuoden aikana valmistuneiden hankkeiden keskimääräiset yksikkökustannukset koko hankkeen kestoajalta. Yli 3 vuotta työn kohteena olleita hankkeita ei kuitenkaan oteta mukaan yksikkökustannusten laskentaan.
1.2.6 Kokonaiskustannusten sisältö
Kokonaiskustannukset sisältävät samat kuluerät kuin yksikkökustannuksetkin. Kunnostusojituksen, metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen kokonaiskustannukset sisältävät tarkasteluvuoden kustannukset, vaikka niiden yksikkökustannustiedot koskevatkin tarkasteluvuoden aikana valmistuneita hankkeita. Kunnostusojituksen ja metsäteiden suunnittelun, metsäteiden kunnossapidon ja valtion tukimaksatuksiin perustuvat juurikäävän torjunnan kustannukset julkaistaan erikseen.
1.2.7 Esitettävien kustannustietojen laskenta
Yksityismetsien eri työlajien keskimääräiset, työmäärillä painotetut yksikkökustannukset metsäkeskusalueittain lasketaan kunkin metsäkeskuksen alueella toimivien metsähoitoyhdistysten ja metsäkeskuksen laskutukseen perustuvista yksikkökustannustiedoista.
Metsäteollisuusyhtiöiltä kustannustiedot saadaan metsäkeskusalueittain, mutta Metsähallitus on toimittanut vuodesta 2006 lähtien kustannustietonsa oman aluejakonsa perusteella. Metsähallituksen suuralueet kattavat useamman metsäkeskuksen alueen, joten metsäkeskusalueen kustannuslaskennassa käytetään sen suuralueen yksikkökustannustietoja, jolla suurin osa metsäkeskuksesta sijaitsee. Vuodesta 2008 lähtien metsäkeskusalueittaiset, työmäärillä painotetut yksikkökustannukset on laskettu yhtiöiden ja Metsähallituksen tiedoista, kun ne aiemmin laskettiin erikseen yhtiöille ja valtiolle.
Metsäkeskusalueen kokonaiskustannukset lasketaan metsänomistajaryhmittäin kertomalla kunkin metsäkeskusalueen yhteen lasketut työmäärät ko. alueen työlajin yksikköhinnalla. Yksityismetsien kokonaiskustannukset sisältävät siis myös arvioon perustuvien suoritteiden kustannukset. Arvioon perustuvat suoritteet ovat tietojärjestelmien ulkopuolisia, lähinnä metsänomistajien ilman valtion tukea tekemiä töitä, kts kohta 2.1 .
Koko maan kustannukset saadaan metsäkeskusalueitten kustannusten yhteenlaskuna.
1.3 Palaute
Metsätilastollinen tietopalvelu kehittää tilastojaan asiakaslähtöisesti. Tilastoihin tehdään muutoksia sekä sidosryhmäkeskustelujen että suoran asiakaspalautteen perusteella. Voit lähettää tilaston kehittämisehdotuksia asiakaspalautelomakkeella Metlaan tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen metsatilasto@metla.fi.
Metsätilastollisen tietopalvelun yhteystiedot on esitetty Tilastotiedon saatavuus ja selkeys -kappaleessa.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
2.1 Tietojen kerääminen
Metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilasto perustuu kaikilta metsänomistajaryhmiltä kerättävään kokonaisaineistoon. Yksityismetsien suoritteissa perustiedon toimittajia ovat metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskukset. Metsänhoitoyhdistysten tiedot tulevat Metsäntutkimuslaitokselle metsänomistajaliittojen kautta ja metsäkeskusten tiedot Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta. Metsäteollisuudelta saadaan niiden yksityismetsissä tekemät työmäärät.
Metsänhoitoyhdistykset toimittavat metsänomistajien toimesta tehdyistä suoritteista kahdenlaista tietoa. Luotettavaa tietoa saadaan niistä metsänomistajien tekemistä suoritteista, joihin metsänhoitoyhdistykset hakevat valtion tukea, koska ne tallentuvat yhdistysten tietojärjestelmiin. Myös niiden työlajien suoritteista, joihin yhdistykset toimittavat viljely- tai muuta materiaalia, saadaan luotettavaa tietoa. Sen sijaan arvioon perustuvaa tietoa saadaan niistä suoritteista, jotka metsänomistajat ovat pääasiassa tehneet omatoimisesti saamatta esimerkiksi työhön valtion tukea. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio julkaisee nämä suoritemäärät tilastossaan.
Metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskukset toimittavat Metsäntutkimuslaitokselle myös yksityismetsissä tekemiensä töiden keskimääräiset yksikkökustannustiedot, jotka perustuvat metsänomistajilta laskutettuihin kustannuksiin.
Metsäteollisuusyhtiöt ilmoittavat metsäkeskusalueittain ja työlajeittain omien metsiensä suoritemäärät sekä yksikkö- ja kokonaiskustannukset. Koska valtion kustannustiedot saadaan vain yhdeltä tiedontoimittajalta, toimittaa Metsähallitus ne oman suuraluejakonsa pohjalta, jolloin yksikkökustannustiedot ovat samoja useamman metsäkeskuksen alueella.
2.2 Aineiston tilastollinen laatu
Vuosittain kahdesta viiteen metsänhoitoyhdistystä on jättänyt alueensa tiedot tai osan tietoja toimittamatta. Metsäkeskus täydentää kuitenkin tarvittaessa alueellaan toimivien yhdistysten suoritetietoja omista tietojärjestelmistään saamillaan tiedoilla. Suurin osa tiedoista eli valtion tuen piirissä olevat työsuoritteet sekä metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten toimesta tehdyt tai niiden teettämät työt kirjautuvat tilastoihin luotettavasti. Sen sijaan järjestelmien ulkopuoliset joko metsänomistajien omatoimisesti toteuttamat tai muilla metsäpalveluyrityksillä teettämät työt perustuvat metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten laatimiin arvioihin, joten niissä saattaa olla alueellisia ja/tai työlajeittaisia puutteita.
Metsäteollisuusyhtiöt ja Metsähallitus keräävät tiedot tietojärjestelmiinsä omien organisaatiorajojensa mukaisesti. Tätä tilastoa varten tiedot on muutettu metsäkeskusalueittaisiksi. Erilaisista tiedonkeruujärjestelmistä johtuen metsäteollisuuden ja valtion kustannustiedot saattavat myös poiketa yksityismetsien vastaavista tiedoista. Vaikka tiedontoimittajille on lueteltu kulut, joita kustannuksiin pitäisi liittää, niin todennäköisesti eri tiedontoimittajien kustannusseurannasta ei saada tietoja aivan samansisältöisina. Esimerkiksi työnjohto- ja suunnittelukuluja ei välttämättä seurata kaikissa organisaatioissa työlajeittain. Tällaisissa tapauksissa kohdentaminen on tehtävä arvion perusteella. Tämä vaikuttaa kustannustietojen luotettavuuteen.
2.3. Tietojen ajallinen vertailtavuus
Aikasarjoja tarkasteltaessa on hyvä huomata, että tietojen keruussa on tehty usein muutoksia. Viimeisin suuri muutos tehtiin vuonna 2002. Vuodesta 2002 lähtien pääosan yksityismetsien työmäärä- ja kustannustiedoista ovat toimittaneet metsänhoitoyhdistykset, kun 1990-luvulla ko. tiedot saatiin metsäkeskusten tietojärjestelmistä.
2.3.1. Työlajien sisältömuutoksia
Työlajien määritelmiä -liitteessä kuvataan työlajien vuodesta 2001 käytössä ollut sisältö ja luokittelu. Tähän yhteyteen on koottu taulukko eri aikoina käytetyistä työlajeista ja luokitteluista. Työlajit kuvaavat kunkin ajan työmenetelmiä, joten eri aikoina työlajien sisältö, varsinkin suurien kokonaisuuksien, kuten maanmuokkaus ja taimikonhoito, on jaoteltu eri tavalla. Metsänviljelyssä käytettyjen puulajien luokittelu vaihtelee tilastoissa; esimerkiksi joinain vuosina koivu on luettu muihin puulajeihin, joinain ei.
2.3.2. Kustannustiedot
Vuosina 2000 ja 2001 yksityismetsien metsänhoito- ja metsänparannustöiden yksikkökustannustietoja saatiin vain metsäkeskusten toteuttamista metsäojituksista ja metsäteiden rakentamis- ja perusparannustöistä. Näiden vuosien yksityismetsien muiden työlajien yksikkö- ja kokonaiskustannukset arvioitiin muuntamalla yksityismetsien vuoden 1999 työlajien yksikkökustannuksia valtion ja metsäteollisuusyhtiöiden kustannuskehityksen mukaisesti.
Vuonna 2002 kustannustietojen sisältö muuttui yksityisten ja metsäteollisuusyhtiöiden toimittamien tietojen osalta. Uusina erinä kustannuksiin sisällytettiin suunnittelun ja työnjohdon palkat sosiaalikuluineen sekä työsuojeluvaruste-, työmaakuljetus-, sääpäivä-, koulutuspäivä-, sairaspäivä- ja pekkasvapaakustannukset.
Valtion osalta sama muutos tehtiin vuodesta 2006 alkaen. Vuosien 2002–2005 tilastoissa valtion yksikkökustannustiedot ovat siis erisisältöiset (eli sisältävät vähemmän kustannuseriä) kuin yksityismetsien ja metsäteollisuusyhtiöiden tiedot.
Vuosien 2002–2005 tilastoissa valtion kokonaiskustannustiedot muutettiin yhteismitalliseksi muiden omistajaryhmien tietojen kanssa korottamalla saatuja kustannustietoja työlajeittain vaihtelevalla prosentilla.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Kalenterivuosittaiset tiedot kerätään aina seuraavan vuoden alkupuoliskolla ja tiedot julkaistaan kesäkuuhun mennessä metsätilastotiedotteissa ja Metinfo Tilastopalvelussa. Tilaston julkaisuajankohta on esitetty metsätilastojen julkistamiskalenterissa, jota ylläpidetään Metinfo Tilastopalvelun www-sivuilla.
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
Omia tilastojaan metsänhoito- ja metsänparannustöiden suoritteista julkaisevat metsätalouden kehittämiskeskus Tapio yksityismetsien osalta ja metsäkeskukset omilta toimialueiltaan. Tiedot perustuvat samaan aineistoon kuin Metlan tiedot, joten ne ovat vertailukelpoisia. Metsäteollisuusyhtiöiden ja Metsähallituksen suoritteista ja kustannuksista tietoja julkaisee myös Metsäteho, joka kerää ne itsenäisesti, mutta kuitenkin samoilta tiedontoimittajilta kuin Metla. Kaikkia metsänomistajaryhmiä koskevia suorite- ja kustannustietoja esitetään yhteen koottuina vain Metlan tilastossa. Aikasarjoja suoritteista ja kustannuksista julkaistaan vain Metsätilastollisessa vuosikirjassa.
5. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilastotiedot julkaistaan vuosittain kesäkuuhun mennessä Metsätilastotiedotteina (maksullinen) ja Metinfo Tilastopalvelussa (maksullinen). Keskeisimmät tilastotiedot ovat saatavilla maksuttomina Metlan kotisivulla Tiedotteita-osassa. Osa tiedoista julkaistaan myöhemmin myös Metsätilastollisessa vuosikirjassa. Metsänhoito- ja metsänparannustöiden Metsätilastotiedotteet voi tilata Metlan Metsätilastollisesta tietopalvelusta, josta saa tarvittaessa myös muita tilastoon liittyviä lisätietoja ja johon voi myös toimittaa tilastoon liittyvän palautteen.
Yhteystiedot:
Metsätilastollinen tietopalvelu
Metsäntutkimuslaitos
PL 18, 01301 VANTAA
Puhelin: 010 211 5441
Sähköposti: tilasto@metla.fi
Yksittäisten metsänhoitoyhdistysten, metsäkeskusten, metsäteollisuusyritysten ja valtion organisaatioiden tietoja ei ilmoiteta eikä luovuteta ulkopuolisille. Tilaston perusjoukosta on mahdollista tilauksesta saada asiakkaan tarpeiden mukaisesti ryhmiteltyjä tilastoja Metlan soveltaman valtion maksuperustelain (21.2.1992/150) hinnoitteluun perustuen.
