Otantamittaukset

Erinäisiä mittausmenetelmiä koskevat ohjeet

Otantaan perustuvat mittausmenetelmät: Yleistä | Otannan suoritus | Mittausmenetelmät|
Hakkeen ja purun mittaus | Tukkien keskuskiintomittaus | Upotusmittaus | Punnitus

I OTANTAAN PERUSTUVAT MITTAUSMENETELMÄT

1. Yleistä

Tässä ohjeessa kuvataan otantaan perustuvat puutavaran mittausmenetelmät, joita käytetään tehtaalla tai puutavaraterminaalissa tehtävässä eräkohtaisessa mittauksessa. Mittauserällä tarkoitetaan seuraavassa työ- tai luovutusmittauksen kohteena olevaa erää.

Menetelmien tarkkuusrajaksi on asetettu ±4 %. Tarkkuusrajan saavuttaminen edellyttää, että menetelmään sisältyvä otanta on mittauseräkohtainen. Jos menetelmä perustuu useille mittauserille yhteisellä otannalla tai kokemusperäisesti määritettyihin muuntokertoimiin (esim. hakkeen muuntokertoimet), on tästä erikseen mittausohjeissa mainittu.

Otantamittausmenetelmällä mitattavien erien minimikoko on syytä määrittää tapauskohtaisesti. (Taulukko 3)

Muutos 1.1.2009 alkaen (asetus nro 19/08, dnro 2594/01/2008):

Mittauseräkohtaista otantaa ei edellytetä, jos kuormainvaakaa käytetään erien erillään pitoon kahta ajoneuvokuormaa (noin 110 m3) pienemmille puutavaralajierille ja suurempien puutavaralajierien loppuosille, kooltaan alle kaksi ajoneuvokuormaa

2. Otannan suoritus

2.1. Otantamenetelmät

2.1.1. Otannan suoritus

Otantamittaus suoritetaan mittaamalla satunnaisesti valittu riittävän edustava osa mittauserästä näyte-erien mittaukseen soveltuvalla mittausmenetelmällä ja laajentamalla mittaustulos koskemaan koko mittauserää. Mikäli mitattavassa tunnuksessa ei esiinny jaksoittaisuutta, voidaan käyttää myös systemaattista otantaa.

Otanta suoritetaan eräkohtaisesti. Se kohdistetaan koko mittauserään, jonka kaikilla yksiköillä (kuorma, nippu, runko, pölkky) on oltava sama todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Mittauserän kaikkien näyte-erien tulee olla samantyyppisiä, ts. otosyksikön tyyppiä ei saa vaihtaa kesken erän mittauksen.

2.1.2. Ositettu otanta

Ositetussa otannassa mittauserä jaetaan ryhmiin eli ositteisiin. Ositteisiin jakamisen tarkoituksena on pienentää näyte-erien mittaustulosten hajontaa. Esim. sovellettaessa ositettua otantaa paino-otantamittauksessa mittauserän kuormat tai niput jaetaan ositteisiin niiden arvioidun tuoretiheyden perusteella. Eri otantamenetelmissä osituksen perusteet ovat esim. seuraavat.

Ositteiden luokkarajat tulee asettaa puutavaralajikohtaisesti ottaen huomioon menetelmässä käytetyn ositusperusteen (esim. tuoretiheys) vaihtelu. Ositteisiin jakaminen voidaan tehdä ositusperustetta koskevan mittauksen, silmävaraisen arvion tai kokemusperäisen tiedon perusteella.

Kunkin ositteen näyte-erät poimitaan satunnaisesti ositteeseen kuuluvista mittausyksiköistä ositteelle määritetyn otantasuhteen mukaisesti. Eri ositteiden otantasuhde voi olla erilainen. Näyte-erän ositetta ei saa muuttaa sen valinnan jälkeen.

2.1.3. Kaksivaiheinen otanta

Kaksivaiheisessa otannassa näyte-erä otetaan siten, että ensimmäisen vaiheen otosyksiköstä (esim. nippu) valitaan satunnaisesti yksi tai useampia näyte-eriä (esim. kouraisutaakka). Tällöin otoksen kokoon vaikuttaa mitattavan tunnuksen keskihajonta yksiköiden välillä ja 1. vaiheen otosyksikön sisällä.

2.2. Otoksen koon määrittäminen

Otoksen koko on määritettävä sellaiseksi, että mittausmenetelmälle asetettu tarkkuusvaatimus (±4 %) saavutetaan. Koska mittausmenetelmän tarkkuus määräytyy otantavirheen lisäksi muiden mittausvirheiden perustella, tulee sallitun otantavirheen olla enintään ±3 % ja luotettavuustason 95%. Otoksen koko (otantasuhde) määritetään mittauserän koon ja näyte-eristä mitattavan tunnuksen (esim. tuoretiheys, kiintotilavuus-%) arvioidun keskihajonnan perusteella.

Mittauserän koko määritetään arvioimalla sen yksiköiden (kuorma, nippu tai pölkky) lukumäärä. Tällöin mittauserän yksikkö on sama kuin menetelmässä käytetty näyte-erän mittauksen otosyksikkö.

Mitattavan tunnuksen keskihajonta arvioidaan esim. kyseisen puutavaralajin aiemmin mitattujen puutavaraerien keskihajontojen perusteella.

Osittamattomassa ja ositetussa otannassa tarvittava otoskoko määritetään yleisten tilastomatemaattisten kaavojen avulla. Otoskoko osittamattomassa otannassa lasketaan seuraavalla kaavalla.

jossa n = otoskoko

N = mittauserän yksiköiden lukumäärä

t = valittua luotettavuustasoa vastaava t-jakauman arvo (95%=1,96)

d = sallittu otantavirhe, %

s = mitattavan tunnuksen keskihajonta, %.

Osittamattomassa otannassa voidaan soveltaa taulukon 3. otantaprosentteja, kun mittaustuloksen sallittu virhe on ±3 % ja luotettavuus-taso on 95 %.

Ositetussa otannassa otoksen koon laskentatapa riippuu siitä menetelmästä, jolla otos jaetaan eri ositteiden kesken¹⁾. Yleisimmät kiintiöintimenetelmät ovat suhteellinen ja optimaalinen kiintiöinti. Suhteellista kiintiöintiä käytetään, kun ositteiden sisäiset keskihajonnat ovat suunnilleen yhtäsuuret. Tällöin ositteiden otantasuhde on sama.

Optimaalista kiintiöintiä käytetään, kun ositteiden sisäiset keskihajonnat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Ositteen otantasuhde määräytyy tällöin sen yksiköiden määrän ja mitattavan tunnuksen keskihajonnan perusteella.

Mitattavan tunnuksen keskihajonta ja tarvittava otos määritetään erikseen mittauserän määrän ja laadun toteamista varten. Jos määrä ja laatu todetaan samoista näyte-eristä, laadun mahdollisesti suurempi keskihajonta otetaan huomioon otosta mitoitettaessa.

____________________________________________________

¹⁾Tilastolliset kaavat otoskoon laskemiseksi ositetussa otannassa on esitetty esim. seuraavissa lähteissä.

Liedes, M. & Manninen, P. 1974. Otantamenetelmät. Oy Gaudeamus Ab. Helsinki.

Pahkinen, E. & Lehtonen, R. 1989. Otanta-asetelmat ja tilastollinen analyysi. Oy Gaudeamus Ab. Helsinki.

3. Mittausmenetelmät

3.1. Paino-otantamittaus

3.1.1. Käyttöalue

Menetelmä soveltuu kuitu- ja tukkipuutavaralajien sekä koko- ja osapuun kuorellisen kiintotilavuuden mittaukseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4 %.

3.1.2. Menetelmän sisältö

Menetelmässä punnitaan koko mittauserä ja sen massa muunnetaan tilavuudeksi otannalla valituista näyte-eristä mitatun keskimääräisen tuoretiheyden perusteella.

3.1.3. Mittauksen suoritus

3.1.3.1. Massan mittaus

Mittauserän massa mitataan punnitusohjeen mukaisesti. Lumen, jään ja vieraiden aineiden vähennystä ei tehdä, mikäli myös näyte-erät punnitaan samalla tavalla.

Tuoretiheydeltään selvästi poikkeava mittauserän osa tulee tuoretiheyden vaihtelun pienentämiseksi erottaa ennen mittausta omaksi eräkseen, joka mitataan muulla hyväksytyllä mittausmenetelmällä. Mittauserän osa on tuoretiheydeltään selvästi poikkeava, jos sen arvioitu tuoretiheys poikkeaa yli 15 % koko mittauserän arvioidusta tuoretiheydestä.

3.1.3.2. Otannan suoritus

Tuoretiheyden määrittämiseksi valittava näyte-erä voi olla ajoneuvokuorma, puutavaranippu tai puutavaranipun osa, esim. kouraisutaakka.

Otoskoon määrittämistä varten arvioidaan tuoretiheyden keskihajonta mittauserässä. Tuoretiheyden keskihajonta on yleensä 2-3 % otosyksikön ollessa ajoneuvokuorma tai puutavaranippu ja 4-6 % otosyksikön ollessa puutavaranipun osa. Seuraavissa tapauksissa on mittauserän tuoretiheyden keskihajonta erityisen suuri (noin kaksinkertainen normaaliin verrattuna):

- Mittauserä on hakattu kasvupaikkatyypiltään selvästi erilaisilta alueilta (esim. räme/tuore kangas).

- Mittauserässä on tuoreen puutavaran joukossa kuivaa puutavaraa arviolta yli 20%.

- Mittauserässä on varastointiajaltaan selvästi poikkeavia eriä ja osa erästä on ollut varastoituna sellaisena aikana, jolloin puutavara merkittävästi kuivuu.

- Mittauserän osassa on runsaasti lunta ja jäätä tai muita vieraita aineita.

Ositettua otantaa käytettäessä mittauserä jaetaan kuormittain tai nipuittain painoluokkiin niiden arvioidun tuoretiheyden perusteella.

Otanta tehdään otannan suoritus-ohjeen mukaisesti.

3.1.3.3. Näyte-erän mittaus

Näyte-erä tulee mitata mahdollisimman pian, että sen tuoretiheys vastaa kohdan 3.1.3.1. mittausvaiheen suoritusajankohdan tuoretiheyttä.

Näyte-erän massa mitataan punnitusohjeen mukaisesti. Lumen, jään ja vieraiden aineiden vähennystä ei tehdä, mikäli koko mittauserä on punnittu samalla tavalla. Näyte-erän tilavuus määritetään puutavarapölkkyjen mittaus-ohjeen tai upotusmittaus-ohjeen mukaisesti.

Näyte-erän tuoretiheys eli tilavuuspaino (kg/m³) on sen massan ja tilavuuden suhde ja tulos ilmoitetaan 1 kg/m³:n tarkkuudella.

3.1.4. Laskenta

3.1.4.1. Tuoretiheys

Mittauserän keskimääräinen tuoretiheys on näyte-eristä mitattujen tuoretiheyksien aritmeettinen keskiarvo. Kun mittauserän tilavuus lasketaan pienemmissä osissa, esim. ajoneuvokuormittain, käytetään 5-10 viimeisimmän näyte-erän tuoretiheyden keskiarvoa. Ositettua otantaa käytettäessä tuoretiheys lasketaan ositteittain.

3.1.4.2. Tilavuus

Mittauserän tai sen osan, esim. ajoneuvokuorman tilavuus on sen massan (kg) ja keskimääräisen tuoretiheyden (kg/m³) suhde. Tulos ilmoitetaan 0,1 m³:n tarkkuudella. Ositettua otantaa käytettäessä mittauserän tilavuus saadaan summaamalla ositekohtaisesti lasketut tilavuudet. Yksittäisen kuorman mittaustuloksen tarkkuus ei vastaa koko mittauserän mittaustuloksen tarkkuutta.

3.2. Kehysotatantamittaus

3.2.1. Käyttöalue

Menetelmä soveltuu ajoneuvokuormiin lastatun tai nippuihin sidotun kuitu- ja tukkipuutavaralajien sekä koko- ja osapuun kuorellisen kiintotilavuuden mittaukseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4 %.

3.2.2. Menetelmän sisältö

Menetelmässä mitataan koko mittauserän kehystilavuus ajoneuvokuormittain tai nipuittain. Kehystilavuus muunnetaan kiintotilavuudeksi otannalla valituista näyte-eristä mitatun keskimääräisen kiintotilavuusprosentin perusteella.

3.2.3. Mittauksen suoritus

3.2.3.1. Kehystilavuuden mittaus
Mittauserän kehystilavuus mitataan ajoneuvokuormittain tai nipuittain pinomittausohjeen tai kehyskuvamittausohjeen kehystilavuuden mittausta koskevan osan mukaisesti.

3.2.3.2. Otannan suoritus
Kiintotilavuusprosentin määrittämiseksi valittava näyte-erä voi olla ajoneuvokuorma tai puutavaranippu. Otoskoon määrittämistä varten arvioidaan kiintotilavuusprosentin keskihajonta mittauserässä. Kiintotilavuusprosentin keskihajontaan vaikuttavat pölkkyjen järeys, karsinta, mutkaisuus ja ladonta. Kiintotilavuusprosentin keskihajonta on yleensä lyhyellä kuitupuulla (pituus £ 3,5m) ja tukilla 6-8 % ja pitkällä kuitupuulla (pituus > 3,5m) noin 10 %.

Ositettua otantaa käytettäessä mittauserä jaetaan kuormittain tai nipuittain tiiviysluokkiin niiden arvioidun kiintotilavuusprosentin perusteella.

Otanta tehdään otannan suoritusohjeen mukaisesti.

3.2.3.3. Näyte-erän mittaus
Näyte-erän kehystilavuutena käytetään kohdan 3.2.3.1. mittaustulosta. Näyte-erän kiintotilavuus määritetään puutavarapölkkyjen mittaus-ohjeen tai upotusmittausohjeen mukaisesti. Koko- ja osapuuta sisältävä mittauserä mitataan upotusmittauksella.

Näyte-erän kiintotilavuusprosentti on sen kiintotilavuuden ja kehystilavuuden suhde ja tulos ilmoitetaan 1 prosenttiyksikön tarkkuudella.

3.2.4. Laskenta

3.2.4.1. Kiintotilavuusprosentti
Mittauserän keskimääräinen kiintotilavuusprosentti on näyte-eristä mitattujen kiintotilavuusprosenttien aritmeettinen keskiarvo. Kun mittauserän tilavuus lasketaan pienemmissä osissa, esim. ajoneuvokuormittain, käytetään 5-10 viimeisimmän näyte-erän kiintotilavuusprosentin keskiarvoa. Ositettua otantaa käytettäessä kiintotilavuusprosentti lasketaan ositteittain.

3.2.4.2. Tilavuus
Mittauserän tai sen osan, esim. ajoneuvokuorman tilavuus on sen kehystilavuuden ja keskimääräisen kiintotilavuusprosentin tulo. Tulos ilmoitetaan 0,1 m³:n tarkkuudella. Ositettua otantaa käytettäessä mittauserän tilavuus saadaan summaamalla ositekohtaisesti lasketut tilavuudet. Yksittäisen kuorman mittaustuloksen tarkkuus ei vastaa koko mittauserän mittaustuloksen tarkkuutta.

3.3. Kappaleotantamittaus

3.3.1. Käyttöalue

Menetelmä soveltuu kuitu- ja tukkipuutavaralajien sekä koko- ja osapuun kuorellisen kiintotilavuuden mittaukseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4 %.

3.3.2. Menetelmän sisältö

Menetelmässä luetaan mittauserän yksiköiden tai kappaleiden määrä. Yksikkö voi olla ajoneuvokuorma, puutavaranippu, runko, puutavarapölkky tai muu mittauserästä yksiselitteisesti erotettavissa oleva yksikkö. Otannalla valittujen näyte-erien mittausten perusteella määritetään yksiköiden keskimääräinen tilavuus. Mittauserän tilavuus on yksiköiden määrän ja yksikön keskimääräisen tilavuuden tulo.

3.3.3. Mittauksen suoritus

3.3.3.1. Yksiköiden luku
Mittauserän yksiköiden määrä selvitetään lukemalla esim. niput, ajoneuvokuormat, rungot tai pölkyt.

3.3.3.2. Otannan suoritus
Mittauserän yksiköiden keskimääräisen tilavuuden määrittämiseksi valitaan otannalla osa yksiköistä näyte-eriksi. Näyteyksikkö on sama kuin kohdassa 3.3.3.1. luettu yksikkö. Otoskoon määrittämistä varten arvioidaan yksiköiden tilavuuden keskihajonta mittauserässä.

Ositettua otantaa käytettäessä mittauserä jaetaan yksiköittäin kokoluokkiin niiden arvioidun tilavuuden perusteella. Otanta tehdään otannan suoritus-ohjeen mukaisesti.

3.3.3.3. Näyte-erän mittaus
Näyte-erän tilavuus määritetään puutavarapölkkyjen mittausohjeen tai upotusmittausohjeen mukaisesti. Mittaustulos ilmoitetaan 1 dm3:n tarkkuudella, jos näyteyksikkö on pölkky tai runko ja 0,01 m³:n tarkkuudella, jos näyteyksikkö on puutavaranippu tai tätä suurempi.

3.3.4. Laskenta

3.3.4.1. Yksikön tilavuus
Mittauserän yksiköiden keskimääräinen tilavuus on näyteyksiköiden tilavuuksien aritmeettinen keskiarvo. Ositettua otantaa käytettäessä yksiköiden keskimääräinen tilavuus lasketaan ositteittain.

3.3.4.2. Mittauserän tilavuus
Mittauserän tilavuus on yksiköiden määrän ja yksikön keskimääräisen tilavuuden tulo. Tulos ilmoitetaan 0,1 m³:n tarkkuudella. Ositettua otantaa käytettäessä mittauserän tilavuus saadaan summaamalla ositekohtaisesti lasketut tilavuudet.

3.4. Kuivamassan otantamittaus

3.4.1. Käyttöalue
Menetelmää sovelletaan pyöreän puutavaran, hakkeen ja purun kuivamassan (tuoremassa - puutavarassa olevan veden massa) mittaamiseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4 %.

3.4.2. Menetelmän sisältö
Menetelmässä mitataan mittauserän tuoremassa (kg) ja sen keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus (%) määritetään otannalla valittujen näyte-erien mittausten perusteella. Mittauserän kuivamassa (kg) on sen tuoremassan ja kuiva-ainepitoisuuden tulo.

3.4.3. Mittauksen suoritus

3.4.3.1. Tuoremassan mittaus
Mittauserän tuoremassa mitataan punnitusohjeen mukaisesti.

3.4.3.2. Otannan suoritus
Otoskoon määrittämistä varten arvioidaan kuiva-ainepitoisuuden keskihajonta mittauserässä. Ositettua otantaa käytettäessä mittauserä jaetaan kuormittain tai nipuittain luokkiin niiden arvioidun kuiva-ainepitoisuuden perusteella. Kuiva-ainepitoisuuden määrittämiseksi tarvittavat näyte-erät valitaan otannan suoritus-ohjeen mukaisesti.

Näyte-erä otetaan pyöreästä puutavarasta sahaamalla tai poraamalla purunäyte satunnaisesti valituista pölkyistä. Näytteessä tulee olla sydän- ja mantopuuta näytteenoton kohteena olevan pölkyn tilavuusosuuksien suhteessa. Hake- tai puruerän näyte otetaan satunnaisesta kohdasta esim. kuormaa purettaessa. Yksittäisen näyte-erän koko on vähintään 1 dm³.

3.4.3.3. Näyte-erän mittaus
Näyte-erän tuoremassa punnitaan vaa'alla mahdollisimman pian, jotta sen kuiva-ainepitoisuus vastaa kohdan 3.4.3.1. mittausvaiheen suoritusajankohdan kuiva-ainepitoisuutta. Näyte-erä kuivataan ja punnitaan vaa'alla kuivana vähintään yhden gramman tarkkuudella. Näyte-erän kuiva-ainepitoisuus (%) määritetään laskemalla kuivamassan ja tuoremassan suhde. Tulos ilmoitetaan prosentteina (%) yhden prosenttiyksikön tarkkuudella.

Vaihtoehtoisesti kuiva-ainepitoisuus määritetään mittaamalla kosteusmittarilla näyte-erän kosteus (%). Kuiva-ainepitoisuus (%) on 100 - kosteus (%).

3.4.4. Laskenta

3.4.4.1. Kuiva-ainepitoisuus
Mittauserän keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus on näyte-eristä mitattujen kuiva-ainepitoisuuksien aritmeettinen keskiarvo. Kun mittauserän kuivamassa lasketaan pienemmissä osissa, esim. ajoneuvokuormittain, käytetään 5-10 viimeisimmän näyte-erän kuiva-ainepitoisuuden keskiarvoa. Ositettua otantaa käytettäessä kuiva-ainepitoisuus lasketaan ositteittain.

3.4.4.2. Kuivamassa
Mittauserän tai sen osan, esim. ajoneuvokuorman kuivamassa on sen tuoremassan ja keskimääräisen kuiva-ainepitoisuuden tulo. Tulos ilmoitetaan punnitusohjeessa ilmoitetulla tarkkuudella. Ositettua otantaa käytettäessä mittauserän kuivamassa saadaan summaamalla ositekohtaisesti lasketut kuivamassat. Yksittäisen kuorman mittaustuloksen tarkkuus ei vastaa koko mittauserän mittaustuloksen tarkkuutta.

II HAKKEEN JA PURUN MITTAUS

1. Käyttöalue

Menetelmä soveltuu hakkeen ja purun irto- ja kiintotilavuuden mittaukseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4%.


2. Menetelmän sisältö

Menetelmässä mitataan mittauserän irtotilavuus ja se muunnetaaan hakelajin tai purun muuntokertoimella kiintotilavuudeksi.


3. Hakkeen ja purun irtotilavuuden mittaus säiliössä

Hakkeen ja purun irtotilavuus määritetään säiliön tilavuuden perusteella. Säiliön sisämitat mitataan tasaavaa 1 cm:n luokitusta käyttäen. Mittauserän korkeus mitataan tasoitetuksi katsottuun yläreunaan 1 cm:n tarkkuudella. Mittauserän irtotilavuus on säiliön leveyden, pituuden ja mittauserän korkeuden tulo. Tulos ilmoitetaan 0,01 m3:n tarkkuudella.

4. Hakkeen muuntokertoimet

Hakkeen irtotilavuus muunnetaan kiintotilavuudeksi Metsäntutkimuslaitoksen määrittämiä keskimääräisiä muuntokertoimia käyttäen, jotka ovat seuraavat.

Sahanhakkeen kiintotilavuusprosenttina käytetään lähtöpään mittauksen mukaan 37,5 %. Vastaanottomittauksen mukaan luvut ovat 39,2 % talviaikana ja 40,2 % kesäaikana. Keskimääräisiä tiiviyslukuja voidaan käyttää mänty-, kuusi-, koivu- ja sekahakkeelle (Metsäntutkimuslaitoksen julkaisut 67.3 ja 75.4).

Havuhakkeen irtotilavuuden ja kuiva-ainemassan suhde on keskimäärin 6,72 (m³/kuiva-ainetonni). (Folia Forestalia 668)

Metsähakkeen tiiviyden määrittämisessä käytetään Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksiin perustuvia metsähakkeen kiintotilavuusprosentteja hakkurityypeittäin ja hakelajeittain eri vuodenaikoina (taulukko 1). Sekahakkeen eri ainesosien määräsuhteet arvioidaan ja keskimääräinen kiintotilavuusprosentti lasketaan ainesosien kiintotilavuusprosenttien painotettuna keskiarvona.

Sahanpurun kiintotilavuuden määrittämisessä käytetään puulajeittain ennen ja jälkeen kuljetuksen määritettyjä kiintotilavuusprosentteja (taulukko 2).

5. Kiintotilavuuden laskenta

Mittauserän kiintotilavuus on irtotilavuuden ja kiintotilavuusprosentin tulo. Tulos ilmoitetaan 0,1 m3:n tarkkuudella.

III TUKKIEN KESKUSKIINTOMITTAUS

- lisäys puutavarapölkkyjen mittausohjeeseen

Menetelmää sovelletaan mänty-, kuusi- ja lehtipuutukkien kuorellisen kiintotilavuuden määrittämiseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4%. Tukkien pituus ja paksuus mitataan 1.4.1992 hyväksytyn puutavarapölkkyjen mittausohjeen kohdan 5.1 mukaisesti. Tilavuus lasketaan tukkien keskusläpimitan ja pituuden perusteella käyttäen lieriön kaavaa. Näin laskettua erän tilavuutta korjataan seuraavasti:

IV UPOTUSMITTAUS

1. Käyttöalue

Menetelmää sovelletaan puutavaranipun tai yksittäisten pölkkyjen kiintotilavuuden mittaukseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4 %. Mittaustulos ilmoitetaan 0,1 m³:n tarkkuudella.

2. Mittauksen suoritus

Upotusmittausmenetelmässä mitattava puutavara punnitaan ilmassa ja upotettuna veteen, jolloin puutavaran painojen erotus (kg) on sama kuin nipun tilavuus litroina (0,001 m³).

Jää, lumi ja vieraat aineet tulee poistaa ennen mittausta tai vähentää mittaustuloksesta.

V PUNNITUS

1. Käyttöalue

Menetelmä soveltuu kaiken puutavaran massan määritykseen. Menetelmän hyväksyttävä tarkkuus on ±4%.

Punnituksessa mitattava suure on massa ja sen yksikkö on kg. Kunkin punnittavan erän mittaustulos pyöristetään puutavaran massan ollessa enintään 1 000 kg lähimpään kilogrammaan, massan ollessa yli 1 000 kg, mutta enintään 10000 kg, lähimpään 10 kilogrammaan sekä massan ollessa yli 10 000 kg lähimpään 50 kilogrammaan.

2. Mittauksen suoritus

Mittauserän massan mittaus suoritetaan punnitsemalla suoraan mittauserä tai punnitsemalla ajoneuvo kuormattuna ja tyhjänä, jolloin mittauserän massa on näiden massojen erotus.

Ajoneuvon tyhjämassan määrityksessä otetaan huomioon ajoneuvon varusteiden muutokset jokaisen kuormattuna punnituksen yhteydessä. Ajoneuvon tyhjämassan tulee olla tyhjänä ja kuormattuna sama.

Jos punnittavassa mittauserässä on lunta, jäätä tai muuta asiaankuulumatonta, ne vähennetään mittaustuloksesta. Vähennystä ei tarvitse kuitenkaan tehdä käytettäessä punnitustulosta paino-otantamittauksen osana.