Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Puulajit

Sivukartta | Haku

Kanava tutkittuun metsätietoon ja asiantuntijapalveluihin

Siperianlehtikuusen latvuksia
Kuva: Teijo Nikkanen

Lehtikuusilajien menestyminen Suomessa

 

 

 

Larix – lehtikuuset -suvun esittelysivulle

 

Lehtikuusiviljelmiin on istutettu 8 lehtikuusilajia tai -alalajia sekä lisäksi 5 risteymää. Solböleen näistä 8 lehtikuusitaksonista on istutettu 7, Ruotsinkylään 6, Punkaharjulle 7, Lapinjärvelle 2, Aulangolle 2, Vesijaolle 2, vilppulaan 1 ja Kivaloon 2. Viljelmissä on käytetty 28 eri alkuperää tai siemenlähdettä. Lehtikuusiviljelmien kokonaislukumäärä oli 141 ja pinta-ala 178 ha. Vuoden 1996-97 inventoinnissa kaikki lajit olivat elossa ja viljelmistä oli jääljellä 125 eli 87 prosenttia.

Suurin osa lehtikuusiviljelmistä on istutettu 4-vuotiailla kerran koulituilla taimilla, joiden pituus vaihteli 50-80 cm:n välillä. Viljelmät istutettiin yleensä 3,0 x 3,0 tai 2,4 x 2,4 metrin välein. Muutamissa viljelmissä on käytetty 2,0 x 2,0 ja jopa 1,6 x 1,6 metrin istutusväliä.

Kaikki lehtikuusilajit ovat menestyneet meillä hyvin lukuun ottamatta aineiston ainoaa amerikkalaista lajia, lännenlehtikuusta. Meillä kestävänä pidettävää kanadanlehtikuusta (Larix laricina) ei ollut tutkimusaineistossa mukana lainkaan.

Aineiston lehtikuusista kestävin on ollut siperianlehtikuusi ja arimpia ovat olleet lännenlehtikuusi ja japaninlehtikuusi. Kuitenkin nämäkin lajit ovat saavuttaneet 70-vuotiaana yli 25 metrin pituuden. Sienitaudeista lehtikuusen syöpä on vaivannut kaikkia lehtikuusilajeja. Kuitenkin vain euroopan- ja lännenlehtikuuseen tauti on jättänyt pysyviä teknisiä vikoja runkoon ja jopa tappanut puita.

Mitään selviä eroja mantereisten ja mereisten lehtikuusilajien välillä ei eri koepaikkakunnilla voitu havaita. Sen sijaan kasvupaikan sijainnilla, laadulla ja viljavuudella sekä annetulla hoidolla on ollut suuri merkitys viljelmien kehitykseen. Viljelmät on perustettu usein loiville rinteille, joiden maalaji on pääasiallisesti moreenia.

Lehtikuuset ovat kasvaneet Punkaharjulla huomattavasti paremmin kuin muilla koepaikoilla. Selityksenä tähän on pidetty sitä, että samalla kun ilmasto-olot eivät ole rajoittaneet lehtikuusten kasvua, ne ovat pystyneet hyötymään Punkaharjun muita koepaikkoja rehevämmästä maaperästä.

Koeviljelmissä euroopan- ja siperianlehtikuusen kasvu ollut yli 20 prosenttia parempi kuin kotimaisen kuusen kasvu keskimäärin. Myös muut lehtikuusilajit ovat kasvaneet lähes yhtä hyvin kuin kotimainen kuusi. Parhaiten lehtikuuset kasvavat runsasravinteisilla rinnemailla, mutta kasvu on ollut hyvä myös vettä hyvin läpäisevillä tasaisilla mailla. Savimailla tai liian karuilla mailla lehtikuuset eivät menesty.

Lehtikuusikon perustamistiheydeksi suositellaan 1400-1800 runkoa hehtaarille. Ensiharvennus on syytä tehdä, kun metsikön valtapituus on 13-16 m. Ensiharvennuksen yhteydessä suositellaan pystykarsintaa 600 rungolle hehtaarilla (Vuokila ja Gustavsen: Siperianlehtikuusikoiden kasvupaikkojen luokittelu ja harvennusmallit, 1983). Kasvatus- ja päätehakkuut toteutetaan laadittujen mallien mukaan kuitenkin siten, että puiden käyttötarkoitus otetaan huomioon.

Lehtikuusilajien menestyminen Solbölen, Ruotsinkylän ja Punkaharjun tutkimusalueen viljelmissä
Puulaji
Solböle
Ruotsinkylä Punkaharju
Larix decidua Euroopanlehtikuusi *** *** ***
L. decidua subsp. polonica Puolanlehtikuusi
  ***  
L. gmelinii Dahurianlehtikuusi *** *** ***
L. gmelinii var. japonica Kurilienlehtikuusi *** *** ***
L. gmelinii var. olgensis Olganlehtikuusi ***   ***
L. kaempferi Japaninlehtikuusi ***   **
L. occidentalis Lännenlehtikuusi * * *
L. sibirica Siperianlehtikuusi *** *** ***
Päivitetty: 16.08.2010 /UHel | Copyright Metla | Palaute