Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Puulajit » Puulajien nimet

MetINFO - Puulajit

Sivukartta | Haku

Kanava tutkittuun metsätietoon ja asiantuntijapalveluihin

Kuva: Metla/Seppo Ruotsalainen

Puulajien nimistö

 

Nimiluettelo Excel-tiedostona

Nimiluettelo pdf-tiedostona

Nimiluettelo html-versiona

 

Tarkoitus

Tämän puuvartisten kasvien nimiluettelon tarkoitus on tarjota helppokäyttöinen työkalu sellaisille jotka joutuvat työssään tai harrastuksensa parissa miettimään mikä on jonkin puulajin (tai muun puuvartisen kasvin) käypä tieteellinen tai suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen nimi. Luetteloa voi käyttää myös jos haluaa selvittää, mikä on kirjallisuudesta löytyvän vieraskielisen nimen suomenkielinen vastine. Kaikki luettelon lajit ovat sellaisia, joita kasvaa joko luontaisesti tai viljeltynä ainakin jossain päin Suomea. Lajitason lisäksi mukana on myös joitakin alalajeja, erikoismuotoja ja viljelylajikkeita (näistä erilaisista luokitteluyksiköistä käytetään nimitystä taksoni). Luettelon laadinnassa on lähtökohtana ollut Metsäntutkimuslaitoksen kokeissa ja muissa viljelmissä oleva lajisto, joka painottuu havupuihin. Mukana ovat myös kaikki Suomen luonnonvaraiset puuvartiset kasvit, sekä huomattava joukko yleisimpiä puuvartisia koriste- ja hyötykasveja. Missään tapauksessa luettelo ei kuitenkaan pyri kattamaan kaikkia Suomessa kasvavia puuvartisia lajeja ja lajikkeita.

 

Miksi tieteellisiä nimiä?

Tieteellisiä nimiä tarvitaan erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä varmistamaan, että ymmärretään oikein mistä lajista on kyse, sillä monissa kielissä kasvien omakieliset nimet voivat vaihdella hyvinkin paljon eri puolilla kielialuetta. Kaikilla lajeilla ei edes ole yleiskielisiä nimiä, mutta tieteellinen nimi on kaikilla lajeilla, jotka on tieteellisesti kuvattu. Tieteellisistä nimistä myös kasvien sukulaisuussuhteet käyvät ilmi yleiskielisiä nimiä helpommin.

 

Yleistä käytetyistä lähteistä

Keskeisimpänä lähteenä tässä luettelossa on käytetty Suomen puu- ja pensaskasviota (Hämet-Ahti ym. 1992). Luettelossa käytetty taksonominen luokittelu noudattaa tätä teosta, vaikka muutamissa yksittäistapauksissa uudemmassa kirjallisuudessa on olemassa poikkeavia näkemyksiä (esim. pensashanhikki luetaan sukuun Dasiphora, ei Potentilla kuten Suomen puu- ja pensaskasviossa). Suomen puu- ja pensaskasvio antaa perusteellisimpana suomalaisena puuvartiskasviona selkeän lähtökohdan nimistölle, ja sen käyttö vakauttaa nimistöä. Taksonomisen jaottelun lisäksi siitä on saatu lajien tieteelliset nimet, auktorit sekä suomen- ja useimmat ruotsinkieliset nimet. Englanninkieliset nimet on otettu lukuisista lähteistä, joista keskeisin on Tree and Shrub names - Latin, Croatian, English, German (Borzan, 2001). Nimiluettelossa on myös joitakin Suomessa harvoin viljeltyjä lajeja, joita ei esiinny Suomen puu- ja pensaskasviossa.

 

Tieteelliset nimet

Tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä lähinnä latinalaisperäisiä nimiä, jotka lajitasolla koostuvat kahdesta osasta: suvun nimi ja lajimäärite (epiteetti). Esimerkiksi pihta-suvun tieteellinen nimi on Abies, ja saksanpihdan koko tieteellinen nimi on Abies alba. Tieteellisissä nimissä suvun nimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajiepiteetti pienellä. Lajia alempitasoiset yksiköt (taksonit) saavat myös omat tieteelliset nimensä. Tämä taksonitaso osoitetaan nimen eteen laitettavalla merkinnällä. Käytetyt tasot ja merkinnät ylimmästä alimpaan ovat seuraavat: alalaji (subsp.), muunnos (var.) ja muoto (f.). Esimerkiksi lännenpihdan eteläisen muunnoksen korkkipihdan tieteellinen nimi on Abies lasiocarpa var. arizonica. Tekstissä tieteelliset nimet on tapana kursivoida (ei kuitenkaan taksonitasoa osoittavaa merkintää).

Lajiluettelon ensimmäisessä sarakkeessa on annettu lajin "oikea" tieteellinen nimi. Koska tieteellisetkin nimet toisinaan muuttuvat, on luettelossa esitetty joidenkin lajien yleisimpiä synonyyminimiä. Nämä nimet ovat joko vanhentuneita, niin uusia, että ne eivät ole vielä kunnolla vakiintuneet tai ovat peräisin maista joissa on suomalaisesta poikkeava laji- ja nimikäytäntö. Synonyyminimien tuntemisesta voi olla apua vanhaan kirjallisuuteen tai viljelymuistiinpanoihin perehdyttäessä tai luettaessa poikkeavaa nimistöä käyttävää tekstiä.

Oman lukunsa muodostavat joistakin lajeista tavattavat hyvinkin lukuisat viljelylajikkeet, jotka voivat olla luontaisesti syntyneitä erikoismuotoja tai tietoisen jalostuksen tuotteita. Tällaisen lajikkeen tieteellinen nimi koostuu lajin nimestä ja sitä seuraavasta yläpilkkujen välissä olevasta lajikenimestä. Esimerkiksi rauduskoivun erään liuskalehtisen muodon, taalainkoivun, nimi merkitään Betula pendula ' Dalecarlica'. Viljelylajikkeiden nimistökäytäntö on kaiken kaikkiaan melko sekavaa, eikä tämä luettelokaan ole niiden osalta täydellinen. Asiaan voi perehtyä tarkemmin esim. Suomen puu- ja pensaskasvion avulla.

 

Auktorit

Tieteellisen nimen täydelliseen esitystapaan kuuluu suvun nimen ja lajimääritteen lisäksi myös lajin kuvaajan eli auktorin nimi (tai nimilyhenne). Tällä tarkoitetaan sitä henkilöä, joka on ensimmäiseksi hyväksyttävällä tavalla esittänyt lajia koskevan kuvauksen. Saksanpihdan tieteellinen nimi kuuluu siis kokonaisuudessaan Abies alba Miller, mistä käy ilmi, että lajin on tällä nimellä ensimmäisen kerran hyväksyttävästi kuvannut Miller. Auktorikuvauksista voi nähdä myös lajin nimeämisen historiaa. Esimerkiksi palsamipihdan tieteellisestä nimestä Abies balsamea (L.) Miller näkyy, että lajin on ensimmäiseksi kuvannut ruotsalainen tieteellisen nimistön luoja Carl von Linné, mutta Miller on myöhemmin tehnyt taksonomisia muutoksia, joiden seurauksena on vasta syntynyt nykyinen tieteellinen nimi.

Auktorinimien yhteydessä oleva merkintä ’ex’ tarkoittaa, että vasta joku toinen henkilö on pätevällä tavalla julkaissut jo aiemmin käytössä olleen tieteellisen nimen. Esimerkiksi kontortamännyn tieteellisen nimen (Pinus contorta Douglas ex Loudon) yhteydessä oleva merkintä tarkoittaa, että Douglas on ensimmäiseksi käyttänyt kyseistä tieteellistä nimeä tämän lajin yhteydessä, mutta vasta Loudon on sen hyväksyttävästi julkaissut. Jos lajia ja sen nimeä on kasvitieteilijöiden toimesta kovin pahoin riepoteltu, auktorinimistä voi kertyä melkoisen pitkä ja hankalakin rimpsu. Niitä ei ole mitään syytä käyttää yleistajuisissa esityksissä, esitetauluissa yms., vaan silloin riittää pelkkä tieteellinen nimi. Sen sijaan varsinaisissa tieteellisissä julkaisuissa on syytä aineiston esittelyn kohdalla mainita täsmällisesti myös auktori.

 

Suomen- ja ruotsinkieliset nimet

Suomen- ja ruotsinkielisen nimistön osalta luettelo tukeutuu pääsääntöisesti Suomen puu- ja pensaskasvioon. Suomenkieliset nimet onkin löydetty lähes kaikille luetteloon mukaan otetuille lajeille ja alemmille taksoneille; vain muutamalta harvinaisimmalta lajilta tai erikoismuodolta suomenkielinen nimi puuttuu. Ruotsinkielisissä nimissä puutteita on hieman enemmän, mutta myös luettelon ruotsinkielinen nimistö on varsin kattava. Suomen- ja ruotsinkielisille nimille ei ole annettu synonyymejä, vaikka joissain tapauksissa on olemassa kohtalaisen yleisestikin käytettyjä rinnakkaisnimiä. Eräiden (lähinnä kotimaisten) lajien kohdalla nimeen kuuluva tarkennusosa on laitettu sulkuihin osoittamaan sitä, että jos nimeä käytetään yleiskielisessä esityksessä, ilman vertailua muihin saman suvun lajeihin, voidaan määrite jättää pois. Näin esimerkiksi kotimaisesta vaahterasta voidaan tilanteen mukaan käyttää nimeä vaahtera tai metsävaahtera (ruotsiksi vastaavasti lönn ja skogslönn).

Suomen- ja ruotsinkielisten nimien oikeinkirjoituksesta on huomattava, että ne kirjoitetaan virkkeen keskellä aina pienellä alkukirjaimella, vaikka nimi johdettaisiinkin erisnimestä (vrt. englanninkieliset nimet). Lisäksi on huomattava, että suomen kielessä nimet ovat aina yhdyssanoja (esim. siperianlehtikuusi).

 

Englanninkieliset nimet

Englanninkielisten nimien osalta luettelo on selvästi epäyhtenäisempi kuin muunkielisten nimien osalta. Kaikille lajeille ja erityisesti useimmille puiden erikoismuodoille ei ole löytynyt englanninkielistä nimeä, ja toisaalta joidenkin lajien kohdalla nimiä on mainittu useitakin. Englanninkielisen nimistön moninaisuuteen on syynä ensinnäkin kielialueen laajuus ja toiseksi Suomen puu- ja pensaskasviota vastaavan kattavan julkaisun puuttuminen. Joissakin tapauksissa on selvästi nähtävissä, että tiettyä nimimuotoa käytetään Britanniassa, toista taas Amerikassa. Tällaisia esimerkkejä ovat nimiparit (brittiläinen nimi ensin) Lawson cypress – Port-Orford-cypress (Chamaecyparis lawsoniana), snowy mespil - Allegheny serviceberry (Amelanchier laevis) ja American linden - American basswood (Tilia americana). Englanninkielisten nimien käytössä on syytä olla huolellinen ja nimi on valittava käyttöyhteyden mukaan, tai pidättäydyttävä tieteellisissä nimissä. Kirjallisuusluettelossa mainitut julkaisut antavat lisävalaistusta englanninkieliseen nimistöön.

Englanninkielisten nimien kohdalla on huomattava, että erisnimen tai kansallisuutta ilmaisevan adjektiivin sisältävät nimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Muut englannikieliset nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kuten luettelosta käy ilmi.

Erityisesti englanninkielisten nimien kohdalla on huomattava, että toisinaan puutavarasta puhuttaessa käytetään toista nimeä kuin kasvavasta puusta. Ehkä tunnetuin esimerkki tästä on douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii), joka elävänä puuna on englanniksi Douglas fir, mutta puutavarana tunnetaan nimellä Oregon pine.

Luettelon ovat koonneet tutkijat Seppo Ruotsalainen ja Jouni Mikola.

 

Lähdekirjallisuutta:

Alanko, P. & Räty, E. (toim.) 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. 200 s.

Borzan, Z. 2001. Tree and Shrub names - Latin, Croatian, English, German. Zagreb . Hvartske sume. 485 s.

Burns, R. M. & Honkala, B. H. 1990. Silvics of North America . Volume 1, Conifers. 675 s.

Burns, R. M. & Honkala, B. H. 1990. Silvics of North America . Volume 2, Hardwoods. 877 s.

Coombes, A. J. 1992. Trees. Eyewitness handbooks. Dorling Kindersley, Inc. 320 s.

Corneliuson, J. 2003. Växternas namn. 2. painos. Wahlström & Widstrand. 614 s.

Farjon, A. 1984. Pines. Drawings and descriptions of the genus Pinus. Leiden , E. J. Brill. 220 s.

Farjon, A. 1990. Pinaceae. Drawings and descriptions of the genera Abies, Cedrus, Pseudolarix, Keteleeria, Nothotsuga, Tsuga, Cathaya, Pseudotsuga, Larix and Picea, Koeltz scientific books. 330 s.

Field Guide to the Trees and Shrubs of Britain . Reader's Digest. 1981. 304 s.

Fitter, R., Fitter, A. & Blamey, M. 1974. The wild flowers of Britain and Northern Europe . Collins, London . 336 s.

Hosie, R. C. 1990. Native trees of Canada . Fitzhenry & Whiteside Ltd. 380 s.

Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. (toim.) 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura r.y., Helsinki. 373 s.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998. Retkeilykasvio. 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s.

International Code of Botanical Nomenclature (Saint Louis Code), Electronic version. Saatavissa: http://www.bgbm.org/IAPT/Nomenclature/Code/SaintLouis/0001ICSLContents.htm [Viitattu I-III/2006]

Krüssmann, G. 1985. Manual of cultivated conifers. Portland , Oregon , Timber Press.

Lexicon forestale. Metsäsanakirja. 1979. WSOY. 592 s.

Mitchell, A. & Wilkinson, J. 1983. Träd i Nordeuropa. Bonnier Fakta. 272 s.

Mitchell, A. & Wilkinson, J. 1997. Euroopan puuopas. Otava. 288 s.

MOT - sähköinen sanakirja. 1997. Kielikone Oy.

Neale, B. 1993. Gardener’s Latin. Robert Hale. London. 136 s.

Oskarsson, O. & Nikkanen, T. 1999. Säregna former av skogsträd från guldgran till kvastbjörk. Skogsforskningsinstitutets meddelanden 740. 54 s.

Oskarsson, O. & Nikkanen, T. 2001. Metsäpuiden erikoismuotoja kultakuusesta luutakoivuun. Toinen uudistettu painos. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 670. 54 s.

Phillips, R. 1979. Trees in Britain , Europe and North America . Pan Books. 223 s.

Reinikainen, J. (toim.) 1997. Lehtikuusi ja muut ulkomaiset havupuut. Metsälehti Kustannus. 172 s.

Sarvas, R. 2002.Havupuut. Näköispainos vuonna 1964 ilmestyneestä WSOY:n kustantamasta 1. painoksesta. Metsälehti Kustannus, Helsinki. XX+531 s.

Päivitetty: 13.08.2010 /UHel | Copyright Metla | Palaute