Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Puulajit

Sivukartta | Haku

Kanava tutkittuun metsätietoon ja asiantuntijapalveluihin

Kuva: Jukka Lehtonen/Metla

Okakuusi
Picea pungens

 

 

 

Okakuusen levinneisyysalue

 
Levinneisyys


Okakuusi (Picea pungens Engelm.) kasvaa Pohjois-Amerikassa Kalliovuorten melko eteläisissä osissa 1800-3400 metrin korkeudella. Vaikka okakuusi onkin levinneisyysalueellaan yleinen, se ei kuitenkaan muodosta yhtenäisiä metsiä.

 

Menestyminen


Okakuusella on perustettu 7 viljelmää: Solböleen 2, Ruotsinkylään 2 (jäljellä 1) ja Punkaharjulle 3 (2). Lisäksi Lapinjärvelle on istutettu pihapuita.

Kostea kasvupaikka ei sovi okakuuselle. Suurinta haittaa on aiheuttanut muiden puiden varjostus. Karistetaudit ovat vaivanneet viljelmiä perustamisesta lähtien. Solbölessä on havaittu myös tyvilahoa.

Kookkain okakuusi löytyi Punkaharjulta. Sen läpimitta 67-vuotiaana oli 60 cm ja pituus 25,1 m.


Tutkimusalueiden parhaat metsikköviljelmät
Viljelmä Ikä, v Pituus, m Läpimitta, cm Puusto, m³/ha

Ruotsinkylä 351

67

16,7

21

32

Solböle 580

 

-

-

-

Solböle 269

66

18,0

28

131

 

Uudistuminen ja käyttö

Okakuusi on tehnyt käpyjä jo nuorena. Vuonna 1989 Ruotsinkylästä kerätyissä kävyissä täyden siemenen osuus oli 16 prosenttia ja samana vuonna Solbölestä kerätyissä 66 prosenttia. Luontaisesti syntyneitä taimia ei ole löytynyt.

Okakuusen siniharmaita lajikkeita on käytetty koristepuina serbiankuusen ohella selvästi enemmän kuin muita ulkomaisia kuusilajeja.

 

Picea-suvun esittelysivulle

Päivitetty: 17.08.2010 /UHel | Copyright Metla | Palaute