Tattien poiminta on kovaa työtä ja sitä pitää myös arvostaa

Julkaistu 25.9.2006 Savon Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Karjalaisessa

Koko heinä- ja elokuun ajan monet itäsuomalaiset olivat lähtökuopissa sienimetsään, mielessä kantarellien, herkku- ja männynherkkutattien poiminta. Aamut olivat selkeitä ja helteisessä säässä tattirihmastot eivät tuottaneet itiöemiä.

Naftaliinistä esiin kaivetut sangot ja kumikengät joutivat eteisen nurkkaan odottamaan parempia sienestysaikoja. Elokuun lopulla odotus palkittiin.

Taivaan makeaa nestettä tuli paikoin parin päivän aikana enemmän kuin koko kesänä. Kuolleeksi monen luulemat herkkutattirihmastot elpyivät ja kasvoivat humuskerroksessa. Muutaman vuorokauden jälkeen pieniä tatin alkuja ilmestyi humuksen pinnalle.

Männynherkkutatin ja männyn yhteiselämää sanotaan symbioosiksi. Se on kuin avioliitto, jossa vuorovaikutus ja hyöty ovat molemminpuolisia. Tatin sienirihmasto muodostaa puun ohutjuurten kanssa sienijuuren, jonka avulla kasvi saa vettä ja siihen liuenneita kivennäisaineita. Männynherkkutatin rihmastot saavat puolestaan männyltä eloperäistä ravintoa, mm. hiilihydraatteja itiöemien tuottamiseen. Näitä itiöemiä sanotaan usein kansankielessä harhaisesti sieniksi.

Emme siis mene poimimaan sieniä, vaan sienten itiöemiä.

Mustikkatyypin kuusikossa kaikkien juurisienten (mm. haperot, tatit ja rouskut) ja lahottajien itiöemien sato tuorepainona on normaalivuosina 100 kiloa hehtaarilla. Hienojuurten ympärillä olevaa sienijuurta on humus- ja kivennäismaakerroksissa noin 7000 kiloa hehtaarilla.

Hienojuurten ympärille rakentuneet sienirihmastot elävät ja kuolevat lähellä maanpintaa, noin 30 senttiä paksussa humus- ja kivennäismaakerroksessa. Siksi ne elävät sadeveden varassa.

Kuivan kesäkauden jälkeen sade elvytti sienirihmastot kasvuun ja pienten itiöemien muodostuminen alkoi. Sienilajit näyttävät reagoivan kuivan kauden jälkeiseen sademäärään eri tavalla. Pohjois-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon kangasmetsiin sekä Forssan ylänköalueen metsiin nousi joukoittain eri tattilajien itiöemiä elokuun lopulta lähtien. Etelä-Suomessa herkku- ja männynherkkutatteja poimittiin kotitarpeiksi tattipiirakoita ja -keittoja varten. Haperoitten aika meni ohi helteisessä säässä ja mm. iso-, kelta-, viini- ja koivuhaperoita esiintyi vähän kangasmetsissä.

Rouskujen pääsatokausi on syyskuussa. Näyttää siltä, että rouskut tarvitsevat enemmän kosteutta muodostaakseen itiöemiä. Valtakunnallisen marja- ja sienisatotutkimuksen mukaan haapa-, kalvashaapa- ja karvarouskujen määrät ovat jäämässä vähäisiksi. Kangastattien ohella kangasmetsien satoisimman juurisienen, kangasrouskun itiöemien vähäisyys myös mietityttää. Metsämaan kastelu Koitereen saaressa kuivien kesäkuukausien aikana lisäsi kantarellien määrää kastelemattomiin alueisiin verrattuna. Myös mustatorvisienet, herkku-, männynherkku- ja koivunherkkutatit tekivät runsaasti itiöemiä kastelualueilla ennen varsinaisten sateitten vaikutusta elokuussa.

Vuonna 2003 oli ennätysmäinen herkku- ja männynherkkutattisato Itä-Suomessa. Männynherkkutatteja kasvoi mäntykankailla jopa 200 kiloa hehtaarilla. Monet ansaitsivat tattien poiminnalla tuhansia euroja verottomia tuloja. Eräs nelihenkinen perhe ansaitsi neljän viikon poimintatyöllä 12 000 euroa. Tänä vuonna männynherkkutattisadot ovat olleet kangasmetsissä muutamia kymmeniä kiloja hehtaarilla.

Vuonna 2003 tuoreitten tattien laatuluokittelun mukaan II- ja III-luokan tatteja tuli vastaanottopisteisiin niin paljon, että niitä ei otettu vastaan kaikissa toimipaikoissa.

Tällainen toiminta on ihmisten kyykyttämistä, sillä tattien poiminta on kovaa työtä ja sitä pitää myös arvostaa. Tänä syksynä tattimarkkinoilla oli taas ylikuumenemisen merkkejä. Lehtien ilmoituksissa on syytä kertoa, kuinka paljon eri laatuluokkien tuoreista herkkutateista maksetaan vastaanottopisteissä.

Sienisyksy on edennyt suotuisasti. Pieniä suppilovahveron alkuja on jo löytynyt sammalten kätköistä. Sieniretkillä voi saada monta mieluista kokemusta. Hyvän sienipaikan muisto elää pitkään ja kuivatuista tateista tai suppilovahveroista voi valmistaa maittavan keiton talven pakkasilla.

Joku saa poimituista tateista sievoisen summan rahaa, toinen poimija nauttii vain hiljaisuuden riitistä katsellessaan kauniita maisemia tai töyhtötiaisen hyppelyä naavakuusissa.

Kauko Salo
Metsäntutkimuslaitos