Sateet tuovat eloa sienirihmastoihin

Julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 5.9.2006

Kangasmetsien humus on pysynyt kuivana kaksi kuukautta juhannuksesta lähtien. Maakosteuden vajaus on ollut Etelä- ja Keski-Suomessa yli sata millimetriä elokuun puoliväliin mennessä. Metsiemme suursienet, joihin useimmat kauppasienet - haperot, tatit ja rouskut – kuuluvat, eivät ole pystyneet muodostamaan itiöemiä ankarassa kuivuudessa.

Säätekijöiltään erittäin poikkeava kesä on mielenkiintoinen eri sienilajien esiintymisen kannalta. Koska meillä ei ole havaintoja siitä, mitkä sienilajit muodostavat itiöemiä poikkeuksellisen kuivan kesäkauden jälkeen, ovat myös sienisatoennusteet tänä kesänä perustuneet valistuneisiin arvauksiin. Suomen metsät ovatkin nyt tutkimuksen kohteena olevia luonnon laboratorioita.

Metsäpuilla on ohuimpien juurten kärjissä sienijuuri eli mykorritsa. Symbioottisessa yhteiselämässään puu saa sienirihmastolta vettä ja siihen liuenneita kivennäisaineita. Sienirihmastot puolestaan saavat kasvilta sienirihmastojen kasvua ja itiöemien muodostumista edistäviä yhteyttämistuotteita, kuten sokereita. Puulajien valmistamista sokereista sieni saa (tai ottaa) vähintään kymmenen prosenttia. Siksi puiden hyvä yleiskunto ja maaperän puhtaus ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä itiöemien muodostumiselle.

Kun menemme sieneen, poimimme sienten itiöemiä. Eriväristen, -kokoisten ja -muotoisten itiöemien esiintymisen perusteella määritämme sienilajin ja myös sadon suuruuden tietämättä sienirihmastojen määrää tai elinvoimaisuutta.

Vaikka syksy jatkuisikin lämpimänä, satokaudesta on jo puolet menetetty, eivätkä satomäärät siksi voi kasvaa enää kovin suuriksi, arvioi Kauko Salo.

Kuusivaltaisissa, mustikkatyypin kangasmetsässä sienijuurten kokonaisbiomassa voi olla 6000 kiloa hehtaarilla, josta maaperäeläimet syövät yli puolet. Normaalivuotena kuusikoissa kasvaa erilaisia suursieniä noin sata kiloa hehtaarilla, mikä on viitisen prosenttia puiden sienijuurten määrästä.

Sienirihmastojen kasvun ja itiöemien muodostumisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat maaperän kosteus, koostumus ja ravinteet, lämpötila sekä metsikön ikä ja puulajisuhteet. Itiöemien muodostumista heikentävät kasvukauden aikainen kuivuus ja syksyn hallat sekä uudistushakkuu ja maanmuokkaus.

Metsien pirstaloituminen on pienentänyt sienimetsien kokoa. Toisaalta metsäautotiet helpottavat sienimetsiin pääsyä, ja uusia sienipaikkoja syntyy ikääntyville ojitusalueille, muun muassa turvekankaille.

Eri sienilajeilla on omat satokautensa. Tänä kesäkautena Suomi oli lähes sienetön. Normaalisti ensimmäiset kelta- ja koivuhaperot, herkku- ja punikkitatit sekä kantarellit ilmestyvät kuusia ja koivuja kasvaviin sekametsiin heinäkuussa.

Valtakunnallisen marja- ja sienisatotutkimuksen mukaan heinäkuussa löytyi vain muutama kuivunut kantarelli. Ilomantsissa Koitereen saaressa kantarelleja kasteltiin päivittäin heinäkuun puolivälistä lähtien ja satoa on saatu sankokaupalla koko kesän ajan. Ja uutta nousee!

Useimmat ruokasienisuosikeista nousevat elo-syyskuussa. Herkku- ja männynherkkutatin satokausi alkaa usein jo heinäkuussa, mutta täsmällistä aikataulua ei voi määrittää. Nyt näyttää siltä, että kuuma ja kuiva kesäkausi voi siirtää tattien satokautta myöhäisempään syksyyn.

Viime päivien sateet ovat olleet sienikasvustoille siunauksellisia. Sateet ovat aktivoineet sienirihmastoja, ja nämä ovat hyvässä kasvuvauhdissa myös kuivissa ja kuivahkoissa mäntymetsissä. Sateiden jälkeen sienirihmastojen kasvuun ja itiöemien muodostumiseen kulunee sienilajista riippuen viikosta kahteen.

Kantarelleja kasvoi elokuun lopussa monessa koivumetsässä. Syyskuun ensimmäisinä päivinä männynherkkutatteja alkoi nousta Pohjois-Karjalan mäntykankaille. Lapin läänissä on satanut muuta Suomea enemmän, ja sieltä on raportoitu herkkutateista, koivunpunikkitateista sekä kangas- ja haaparouskuista. Ruokasienten satokausi on Etelä- ja Keski-Suomessa keskimäärin kahdesta kolmeen ja Oulun ja Lapin lääneissä yhdestä kahteen kuukautta.

Vaikka syksy jatkuisikin lämpimänä, satokaudesta on jo puolet menetetty, eivätkä satomäärät siksi voi nousta enää kovin suuriksi. Sienimetsään kannattaa silti mennä tänäkin syksynä, sillä ruokasienten lisäksi sieltä saa iloisen mielen ja mukavia luontokokemuksia.

Kauko Salo
Metsäntutkimuslaitos

  Päivitetty:   21.9.2006 / EKel METINFO : Monikäyttö    Palaute Metlan etusivulle