Laatuseloste
VEROKUUTIOMETRIN RAHA-ARVOT
Vuosittain laskettavaa verokuutiometrin raha-arvoa on käytetty metsien pinta-alaverotuksessa metsän puhtaan tuoton määrittämiseen. Vuodesta 1921 aloitettu metsien tuottoperustainen pinta-alaverotus päättyi 31.12.2005 eikä verokuutiometrin arvoja enää lasketa.
Noin 33 prosenttia metsänomistajista (38 prosenttia metsäalasta) oli vielä siirtymäajan 1993–2005 pinta-alaverotuksen piirissä. Vuodesta 2006 alkaen kaikkia metsänomistajia verotetaan puun myyntitulojen perusteella. Metsänhoitomaksua ei enää määritetä verokuutiometrin raha-arvon perusteella.
Verokuutiometrin raha-arvon laskenta oli Metlan lakisääteinen tehtävä. Perustiedot on kerätty raakapuun ostajilta sekä eri metsätalouden organisaatioilta. Verokuutiometrin kunnittaiset raha-arvot vahvisti valtioneuvosto ja ne on julkaistu Suomen Säädöskokoelmassa.
Verokuutiometrin raha-arvon laskenta ja määritelmät
Raha-arvot on verovuotta 2002 koskien määritelty ensimmäisen kerran ainoastaan euroina. Tätä aikaisemmin julkaistut luvut on Tilastopalvelussa muunnettu euroiksi kerrointa 1 € = 5,94573 mk käyttäen.
Kuntaliitosten jälkeen raha-arvoja ei enää määritellä lakkautetuille kunnille.
Vuoden 2001 kuntaliitoksen yhteydessä entisen Kuoreveden kunnan alue siirtyi Pirkanmaan metsäkeskuksesta Keski-Suomen metsäkeskukseen. Kangaslammen kunta siirtyi vuoden 2003 alusta Etelä-Savon metsäkeskuksesta Pohjois-Savon metsäkeskukseen.
Verokuutiometrin keskimääräinen raha-arvo lasketaan kahden viimeksi kuluneen hakkuuvuoden puukuutiometrin raha-arvojen keskiarvona. Puukuutiometrin bruttoraha-arvosta vähennetään ensin ko. vuoden kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön aiheuttama arvonalennus ja siihen lisätään metsänomistajien saamat vakuutusmaksukorvaukset. Verokuutiometrin raha-arvo saadaan vähentämällä näin lasketusta keskiarvosta verovuonna sovellettu keskimääräinen vähennys.
Puukuutiometrin bruttoraha-arvo (keskimääräinen laskennallinen kantohintataso, puukuutiometrin keskikantohinta) kultakin hakkuuvuodelta määritellään kertomalla kunnittaiset puutavaralajeittaiset keskimääräiset laskennalliset kantohinnat vastaavilla verokuutiometrin rakenneosuuksilla. Puukuutiometrin nettoraha-arvo saadaan vähentämällä bruttoraha-arvosta jäljempänä esitetyt kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön aiheuttama arvonalennus sekä verovuonna sovellettu keskimääräinen vähennys ja lisäämällä metsänomistajien tuloina saamat metsävakuutusmaksukorvaukset. Metsäkeskuksien alueille lasketut keskimääräiset raha-arvot ovat aina kuntien I-kantohinta-alueiden raha-arvojen aritmeettisia keskiarvoja.
Keskimääräiset laskennalliset kantohinnat muodostuvat pystykauppojen kantohintojen sekä hankintakauppojen kantohinnoista (hankintahinta vähennettynä hankintapuun keskimääräisillä korjuukustannuksilla) johdettujen kantohintojen keskiarvona. Keskihinnat lasketaan puutavaralajeittaisten yksikköhintojen aritmeettisena keskiarvona. Hinnat määritellään kunnittain tai kuntaryhmittäin sekä tarvittaessa niiden osa-alueittain, kantohinta-alueittain. Hankintahakkuiden korjuukustannusten seurantaa varten on erillisprojektin perusteella luotu seurantajärjestelmä, jonka avulla korjuukustannukset vuosittain päivitetään.
Verokuutiometrin arvon määrittämisessä käytetyt laskennalliset kantohinnat sisältävät useita erikoispuutavaralajeja. Näiden jako verokuutiometrin yleisiin puutavaralajeihin perustuu valtakunnan metsien inventoinnissa käytettyihin mitta- ja laatuvaatimuksiin. Laho kuusikuitu lasketaan mäntykuitupuun hintaan. Toisaalta hiomolaaduksi kelpaamaton ns. sellukuusena ostettu kuusi kuuluu kuusikuitupuuhun. Ylilaho kuusikuitu jää kokonaan hinta-aineiston ulkopuolelle. Tukin minimiläpimittavaatimukset alittavat pikkutukit ja parrunaiheet kuuluvat kyseisen puulajin kuitupuuhun. Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen alueilla ostetaan mänty- ja kuusikuitupuuta myös yhteisellä havukuitu -nimikkeellä. Tämän puutavaralajin hinnat ovat mukana sekä mänty- että kuusikuitupuun hinnoissa. Tukkien hinnat sisältävät myös erikoislaatuja kuten pylväät ja tyvitukit.
Verokuutiometrin rakenne perustuu valtakunnan metsien 8. inventoinnin lukujen puutavaralajirakenteeseen ja on määritelty kunnittain tai kuntaryhmien muodostamille alueille. Kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön määrä lasketaan veronalaisen kasvun puutavaramäärän ja markkinahakkuutilaston hakkuumäärien välisenä erotuksena kunnittain tai kuntaryhmittäin. Kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön arvona käytetään 50 prosenttia markkinapuun hinnasta (keskimääräisestä kantohintatasosta). Käytännön laskutoimituksissa kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön määrästä otetaan huomioon puolet ja lasketaan tämän suhteellinen osuus veronalaisen kasvun puutavaramäärästä. Saadulla prosenttiosuudella alennetaan hakkuuvuoden puukuutiometrin bruttoraha-arvoa.
Keskimääräinen vähennys lasketaan verovuotta edeltäneiden viiden vuoden puun kasvatuksen kulujen (metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintomenot sekä käyttöomaisuuden poistot) ja vastaavan ajanjakson metsätalouden bruttoarvonlisäyksen välisenä suhteena metsäkeskuksien alueille. Metsätalouden bruttoarvonlisäykseen luetaan yksityismetsien osalta markkinapuun myynnistä saadut kantorahatulot, oman puutavaran teollisuuskäytön
(piensahojen puunkäyttö) markkinahintainen kantoraha-arvo sekä puolet puutavaran kotitarvekäytön ja hakkuusäästön markkinahintaisesta kantoraha-arvosta. Lisäksi mukaan luetaan metsänomistajien saamat vakuutus- ja vahingonkorvaukset. Valtion ja teollisuusyhtiöiden bruttoarvonlisäys muodostuu pelkästään bruttokantorahatuloista.
Metsänomistajalla on oikeus vähentää verotuksessaan metsätalouden puhtaasta tulosta erikseen määritetyt metsänuudistamis- ja taimikonhoitokulut. Metsäntutkimuslaitos laskee vuosittain valtakunnalliset metsänuudistamisen ja taimikonhoidon yksikkökustannukset. Mikäli ne poikkeavat edellisvuotisesta yli viidellä prosentilla, vähennysten määriä tarkistetaan. Vähennys lasketaan erikseen luontaiselle uudistamiselle, kylvölle, istutukselle ja taimikonhoidolle.
Menetelmät
Suurimpien puun ostajien puukauppatiedot tulevat Metlalle kahdesti vuodessa tiedostoina. Muiden ostajien tiedot kerätään kahdesti vuodessa postikyselynä. Hinnat perustuvat ostajien ja myyjien välisiin metsänhakkuu- ja hankintasopimuksiin (käteiskaupat mukaan lukien), joista keskihinnat lasketaan puutavaralajeittain kauppojen kappalemäärillä painottaen. Hintatiedot sisältävät vain yksityismetsistä ostetun raakapuun. Vuodesta 1996 alkaen ostajien ilmoittamia tietoja on täydennetty keräämällä metsänhoitoyhdistyksiltä tiedot yhdistysten välitys- ja toimituskaupoista. Yksityiskohtainen kuvaus verokuutio-metrin raha-arvon laskentamenetelmästä on esitetty Metsäntutkimuslaitoksen tiedonannossa 431.
Luotettavuus
Metsäverotuksen hintatilaston tiedot kerätään tällä hetkellä noin 800 raakapuun ostajalta tai välittäjältä, joiden vastausvelvollisuus perustuu Lakiin verotusmenettelystä (1558/95). Metlalla on myös oikeus tarkistaa hintailmoitusten perusteena oleva kauppakirja-aineisto.
Verotuksen laskennallisten kantohintojen vertailtavuus
Koska verokuutiometrin raha-arvon laskennassa käytetyt keskimääräiset laskennalliset kantohinnat perustuvat aritmeettisiin yksikköhintojen keskiarvoihin, ne eivät ole vertailukelpoisia Metlan julkaiseman yksityismetsien raakapuun hintatilaston kanssa, jossa keskihinnat on painotettu ostomäärillä.
Kauppamäärillä painotettaessa on erikoispuutavaralajien (erikoistyvet, pikkutukit, laho kuusikuitu) vaikutus hintatilastoon suurempi kuin ostomääräpainotteisessa tilastossa. Myös hankintahintojen muuntaminen kantohinnoiksi keskimääräisiä puunkorjuukustannuksia käyttäen vaikuttaa vertailtavuuteen.
Paluu: Raha-arvot
