Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

 

Kuva: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 

 

SAMMALET RASKASMETALLI- JA TYPPILASKEUMAN INDIKAATTOREINA

Suomessa raskasmetallilaskeuman kartoitus sammalten pitoisuuksien avulla on tehty viiden vuoden välein vuosina 1985, 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2010. Typpilaskeuman kartoitukset alkoivat vuonna 1990. Sammalnäytteet on kerätty valtakunnan metsien 8. inventoinnin (VMI) pysyviltä koealoilta vuosina 1985-2006. Vuonna 2010 näytteet kerättiin Etelä- ja Keski-Suomesta valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) pysyviltä koealoilta. Lapista näytteet kerättiin edelleen pääasiassa 8. inventoinnin koealoilta, koska 11. inventoinnin koealaverkosto on Lapissa harva. Näytteiden keruusta ovat vastanneet vuosina 1985 ja 1990 VMI:n inventointiryhmät ja vuodesta 1995 lähtien metsien elinvoimaisuuden arvioitsijat (ICP Forests, FutMon).

Näytteeksi on kerätty kerrossammalta (Hylocomium splendens) tai sen puuttuessa seinäsammalta (Pleurozium schreberi). Sammalista on erotettu kemiallisia analyyseja varten kolme keräysvuotta edeltävää vuosikasvua. Tutkittuja raskasmetalleja vuodesta 1985 lähtien ovat olleet kadmium (Cd), kromi (Cr), kupari (Cu), rauta (Fe), nikkeli (Ni), lyijy (Pb), vanadiini (V) ja sinkki (Zn) sekä vuodesta 1995 lähtien myös arseeni (As) ja elohopea (Hg). Raskasmetalleiksi kutsutaan metalleja, joiden tiheys ylittää raja-arvon 5 g/cm3. Arseenia ei pidetä varsinaisena raskasmetallina, mutta myrkyllisyytensä vuoksi se on otettu mukaan kartoituksiin.

Menetelmä raskasmetallilaskeuman tutkimiseksi sammalten avulla kehitettiin Ruotsissa 1960-luvun lopulla (Tyler 1970). Menetelmä perustuu siihen, että sammalet ottavat lähes kaikki ravinteensa suoraan ilmasta eli sadevedestä ja kuivalaskeumasta. Sammalten pitoisuuksien perusteella saadaan suhteellinen kuva raskasmetallien ja typen laskeumasta sekä ilman laadusta. Kotimaisten päästöjen lisäksi sammalten pitoisuuksiin vaikuttavat kaukokulkeumana Suomen ulkopuolelta ilmavirtausten mukana tulevat ilman epäpuhtaudet. Lisäksi pitoisuuksiin vaikuttavat jossain määrin myös monet ympäristötekijät, kuten maaperä, kasvillisuus ja ilmasto.

Lisätietoja:

  • Kubin, E. & Lippo, H. 1996. The atmospheric heavy metal deposition in Finland from 1985 to 1990. Applied Geochemistry 11:155-161.
  • Kubin, E., Lippo, H. & Poikolainen, J. 2000. Heavy metal loading. In. Mälkönen, E. (ed.) Forest Condition in a Changing Environment – The Finnish Case. Forestry Sciences 65, Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, p. 60-71.
  • Poikolainen, J., Kubin, E., Piispanen, J. & Karhu, J. 2004. Atmospheric heavy metal deposition in Finland during 1985-2000 using mosses as bioindicators. The Science of the Total Environment 318: 171-185.
  • Poikolainen, J. 2004. Mosses, epiphytic lichens and tree bark biomonitors for air pollutants - specifically for heavy metals in regional surveys (väitöskirja). Acta Universitatis Ouluensis. Series A, Scientiae rerum naturalium A 421. 69 s. + 5 osajulkaisua.
  • Poikolainen, J., Piispanen, J., Karhu, J. & Kubin, E. 2009. Long-term changes in nitrogen deposition in Finland (1990-2006) monitored using the moss Hylocomium splendens. Environmental Pollution 157(11): 3091-3097.
  • Tyler, G. 1970. Moss analysis – a method for surveying heavy metal deposition. In: Englund, H.H. and Berry, W.T. (eds.). Proceedings of the Second international Clean Air Congress. Academic Press, New York.
Päivitetty: 20.08.2012 /Jkar | Copyright Metla | Palaute