Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuvat: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– kartoitus sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 


Vanadiini ( V )


1. Yleistä

Vanadiini on hopeanvalkoinen, vaikeasti sulava metalli, jota esiintyy luonnossa vain erilaisissa yhdisteissä. Mineraaleista sitä tavataan mm. vanadiitissa, magnetiitissa ja karnotiitissa. Sitä on myös öljyssä ja kivihiilessä. Se on joillekin eläimille välttämätön hivenaine. Myös ihminen tarvitsee pieniä määriä vanadiinia, mutta sen tarkkaa merkitystä ei tunneta. Sen on todettu mm. edistävän kudosten kasvua ja alentavan veren sokeripitoisuutta. Suurina määrinä se on myrkyllinen. Sen myrkyllisyys vaihtelee hapetusasteesta ja esiintymismuodosta riippuen. Pitkäaikaisessa altistumisessa vanadiinia kertyy mm. keuhkoihin.

2. Päästölähteistä

Keveytensä ja sitkeytensä vuoksi vanadiinia käytetään erilaisissa metalliseoksissa. Raudan ja vanadiinin seoksesta, ferrovanadiinista, saadaan keveitä ja lujia teräslaatuja mm. autojen ja lentokoneiden moottoreihin sekä muihin kestävyyttä vaativiin laitteisiin. Vanadiinia sisältäviä yhdisteitä käytetään myös väriaineissa, lasin valmistuksessa ja keramiikkateollisuudessa. Suomessa vanadiinia on saatu Otanmäen kaivoksesta Vuolijoella ja Mustavaaran kaivoksesta Taivalkoskella. Molemmat kaivokset on jo lopetettu, mutta Mustavaarassa kaivostoimintaa tullaan todennäköisesti jatkamaan lähivuosina.

Vanadiinin päästöt ilmaan ovat vähentyneet Suomessa 1990-luvulla noin 75 tonnista 50 tonniin vuodessa, mutta ovat sen jälkeen nousseet vähitellen lähes 70 tonniin (www.ymparisto.fi). Suurimmat päästölähteet ovat Raahessa sijaitseva rautatehdas sekä öljynjalostamot Porvoossa ja Naantalissa. Muita vanadiinin päästölähteitä ovat mm. öljyä ja kivihiiltä polttavat energiantuotantolaitokset.

3. Sammalten vanadiinipitoisuuksista Suomessa ja muualla Euroopassa

Sammalten keskimääräinen vanadiinipitoisuus Suomessa on vähentynyt vuodesta 1985 vuoteen 2010 noin 5,0 mg:sta yhteen 1,0 mg:aan kg:ssa. Monien muiden raskasmetallien tavoin vanadiinin pitoisuudet ovat olleet kaikkina tutkimusvuosina korkeimmat Etelä-Suomessa ja pienimmät Luoteis-Lapissa. Pitoisuudet ovat vähentyneet koko Suomessa, selvimmin Etelä-Suomessa. Vähenemistä on tapahtunut myös suurimpien päästölähteiden ympäristössä.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa samoin kuin Baltian maissa ja monissa Keski-Euroopan maissa sammalten vanadiinipitoisuus oli vuoden 2005 kartoituksessa alhainen, keskimäärin noin 1,0 mg/kg, verrattuna monissa Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa ja paikoitellen myös Ranskassa todettuihin pitoisuuksiin (> 10 mg/kg). Korkeat pitoisuudet johtuvat pääasiassa öljynjalostamoiden, kemian teollisuuden sekä fossiilisia polttoaineita käyttävien energiantuotantolaitosten päästöistä. Myös kaivostoiminta ja maaperän pöly ovat joillakin alueilla nostaneet sammalten vanadiinipitoisuuksia (Spatial and temporal trends in heavy metal accumulation in mosses in Europe (1990-2005)) .

 

Laskeumakartta

 

Päivitetty: 16.10.2013 /Jkar | Copyright Metla | Palaute