Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuvat: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– kartoitus sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 


Lyijy ( Pb )


1. Yleistä

Lyijy on hiiliryhmään kuuluva sinertävänharmaa, pehmeä metalli. Sitä esiintyy yleisesti useissa mineraaleissa kuten lyijyhohteessa (PbS) ja anglesiitissa (PbSO4). Lyijy höyrystyy helposti kuumennettaessa. Se ei ole ihmiselle tarpeellinen alkuaine. Lyijy ja sen yhdisteet ovat myrkyllisiä etenkin nisäkkäille ja merieläimille. Myrkyllisyyttä lisää sen kertymisominaisuus ravintoketjuissa. Lyijyä pääsee elimistöön yleensä ravinnon ja juomaveden mukana tai hengitysteiden kautta. Se poistuu elimistöstä hyvin hitaasti. Lyijyllä on haitallisia vaikutuksia etenkin hermostoon, luustoon ja munuaisten toimintaan. Jotkin lyijy-yhdisteet on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi.

2. Päästölähteistä

Lyijyllisen bensiinin käyttö autoissa oli Suomessa aikaisemmin selvästi suurin lyijyn päästölähteistä. Liikenteen lyijypäästöt ovat kuitenkin viimeisten 20 vuoden aikana huomattavasti vähentyneet, kun Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa lopetettiin lyijyllisen bensiinin myynti 1990-luvun alkupuolella. Muita päästölähteitä ovat mm. rauta- ja terästeollisuus, lasi- ja kemianteollisuus sekä energiantuotanto. Ympäristöhaittojen vuoksi lyijyn käytöstä on pyritty luopumaan mm. maalien valmistuksessa ja ampuma-aseiden hauleissa. Kun Suomen lyijypäästöt ilmaan olivat vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa selvästi yli 300 tonnia vuodessa, niin nykyisin ne ovat vain runsaat 20 tonnia vuodessa (www.ymparisto.fi).

3. Sammalten lyijypitoisuuksista Suomessa ja muualla Euroopassa

Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen on vähentänyt lyijylaskeumaa Suomessa ja muualla Euroopassa. Tämä näkyy myös sammalten lyijypitoisuuksien merkittävänä alenemisena tutkimusjaksolla. Kun sammalten keskimääräinen pitoisuus oli vuonna 1985 Suomessa yli 15 mg/kg, niin vuonna 2010 se oli enää vain noin 2 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet ovat laskeneet samana ajanjaksona noin 50 mg:sta noin 6 mg:aan kilossa kuivaa sammalta. Sammalten lyijypitoisuudet ovat olleet tutkimusvuosina suurimmat Etelä-Suomessa, josta ne ovat vähentyneet pohjoista kohti. Pitoisuuden muutos etelästä pohjoiseen on ollut aikaisemmin lähes suorassa suhteessa liikennemääriin. Kaukokulkeumalla on myös ollut aiemmin suuri vaikutus Suomen lyijylaskeumaan. Sammalten lyijypitoisuuden lasku on ollut suhteellisen tasaista koko Suomessa.

Vuoden 2005 kartoituksen perusteella suurimmassa osassa Eurooppaa sammalten lyijypitoisuus jää alle 10 mg:n kg:ssa. Pohjoismaissa pitoisuudet ovat alhaisimpia. Yli 30 mg:n pitoisuuksia todettiin yleisesti Belgiassa ja monissa Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa kuten Bulgariassa, Serbiassa, Slovakiassa ja Sloveniassa (Spatial and temporal trends in heavy metal accumulation in mosses in Europe (1990-2005)) .

 

Laskeumakartta

 

Päivitetty: 16.10.2013 /Jkar | Copyright Metla | Palaute