Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuvat: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– kartoitus sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 

Kupari (Cu)

 

1. Yleistä

Kupari on punertavankellervä tai vihertävä, sitkeä ja venyvä raskasmetalli. Se johtaa hyvin sähköä ja lämpöä. Kuparia tavataan luonnossa erilaisissa yhdisteissä ja vapaassa muodossa. Tärkeimmät mineraalit, joissa sitä esiintyy, ovat kuparikiisu (CuFeS2), kuparihohde (Cu2S) ja malakiitti (Cu2CO3(OH)2). Kupari on kaikille eläville organismeille välttämätön hivenaine. Sitä on mm. erilaisissa entsyymeissä, jotka osallistuvat hapetus-pelkistysreaktioihin. Näitä entsyymejä tarvitaan ihmisellä mm. energia-aineenvaihdunnassa, sidekudoksen muodostuksessa, raudan aineenvaihdunnassa ja keskushermoston toiminnassa. Kuparin puute aiheuttaa mm. anemiaa ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Suurina pitoisuuksina kupari on myrkyllistä, mutta Suomessa kuparimyrkytykset ovat harvinaisia.

2. Päästölähteistä

Kupari on tärkeä aineosa erilaisissa metalliseoksissa, joista tärkeimpiä ovat messinki ja uushopea. Hyvän lämmön- ja sähkönjohtavuutensa vuoksi sitä käytetään paljon elektroniikkateollisuudessa. Sitä käytetään myös muun muassa rakennusten katoissa, vesijohtoputkissa ja metallirahoissa.

Perinteisistä päästölähteistä kuparia pääsee ilmaan runsaimmin kaivosteollisuudesta, metalliteollisuudesta ja hiiltä käyttävistä voimalaitoksista. Harjavallassa sijaitseva kupari- ja nikkelisulatto on ollut jo pitkään suurin yksittäinen kuparin päästölähde Suomessa. Kaivoksista merkittävimmät päästölähteet ovat Pyhäsalmi ja Talvivaara. Kuolan niemimaalla sijaitsevista sulatoista tulee itäisten ilmavirtausten myötä ajoittain huomattavia määriä kuparia Lappiin pääasiassa Inarin itäosiin. Nykyisin merkittävimmät kuparipäästöt aiheutuvat liikenteestä, mm. autojen polttoaineiden päästöistä sekä autojen renkaiden ja muiden osien kulumisesta. Näiden päästöjen vaikutusalue rajoittuu kuitenkin pääasiassa teiden varsille.

Ilmoitusvelvollisten päästölähteiden kuparipäästöt ilmaan laskivat Suomessa 1990-luvulla runsaasta 90 tonnista noin 20 tonniin vuodessa. Vuosina 2000-2007 ne vaihtelivat 17 tonnista 33 tonniin vuodessa. Vuosina 2008-2010 kokonaispäästöt olivat noin 60 tn. Nousu aikaisempiin vuosiin nähden johtuu siitä, että päästöihin on otettu mukaan myös liikenteen päästöt, jotka ovat noin 40 tn vuodessa (www.ymparisto.fi).

3. Sammalten kuparipitoisuuksista Suomessa ja muualla Euroopassa

Sammalten kuparipitoisuus on vähentynyt Suomessa vuosina 1985-2010 sekä tausta-alueilla että suurimpien päästölähteiden ympäristössä. Tausta-alueilla pitoisuudet ovat alhaisia. Keskimääräisessä pitoisuudessa ei ole kuitenkaan tapahtunut merkittävää vähenemistä johtuen Kuolan sulattojen päästöjen vaikutuksista kuparilaskeumaan Lapissa. Harjavallan ympäristössä korkeimmat pitoisuudet olivat vielä 1985 ja 1990 yli 200 mg/kg ja päästöjen vaikutukset ulottuivat laajalle alueelle Länsi-Suomessa. Sen jälkeen kuparipitoisuudet ovat siellä vähentyneet jyrkästi ja päästöjen vaikutusalue on supistunut Satakunnan alueelle.

Sammalten kuparipitoisuus Suomessa on muuhun Eurooppaan nähden yleensä ottaen alhainen. Poikkeuksen muodostavat Harjavallan seutu ja Inarin itäosat. Vuoden 2005 kartoituksessa Euroopassa korkeimmat kuparipitoisuudet (> 25 mg/kg) todettiin yleensä kaivosten, sulattojen tai kuparia käyttävien teollisuuslaitosten ympäristöissä etenkin Kuolan niemimaalla ja monissa Kaakkois-Euroopan maissa (Spatial and temporal trends in heavy metal accumulation in mosses in Europe (1990-2005)).

 

Laskeumakartta

 

Päivitetty: 16.10.2013 /Jkar | Copyright Metla | Palaute