Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuvat: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– kartoitus sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 

Kadmium ( Cd )

1. Yleistä

Kadmium on pehmeä sinkkiryhmään kuuluva metalli, jota on kallio- ja maaperässä suhteellisen vähäisiä määriä. Sitä esiintyy useimmiten sulfidimineraaleissa, joissa se korvaa muita raskasmetalleja (Zn, Pb, Cu). Höyrystyessään se muuttuu helposti kadmiumoksidiksi. Sitä saadaan teollisuuden raaka-aineeksi lähinnä sinkkimalmin jalostuksessa sivutuotteena. Se ei ole välttämätön aine kasveille ja eläimille. Vesiliukoisina kadmiumyhdisteet kerääntyvät kuitenkin eläviin organismeihin helposti. Kadmium luokitellaankin ympäristölle haitalliseksi kemikaaliksi. Se on ihmisille myrkyllinen jo suhteellisen alhaisissa pitoisuuksissa. Kadmiumia kertyy elimistöön pääasiassa hengitysilman kautta ja vähemmässä määrin ravinnon kautta. Kadmiumin myrkyllisyyttä lisää se, että se pyrkii kerääntymään ja korvaamaan monille elintoiminnoille välttämättömän sinkin. Kadmiumia kertyy luustoon ja sisäelimistä erityisesti munuaisiin, maksaan ja kiveksiin. Se on myös mutageeninen ja karsinogeeninen.

2. Päästölähteistä

Pääosa kadmiumpäästöistä on ihmisperäisiä. Suomessa suurimpia päästölähteitä ovat sinkkimalmia jalostavat teollisuuslaitokset, terästeollisuus sekä kivihiiltä käyttävät energiantuotantolaitokset. Kadmiumia sisältävät myös mm. tietyt fosforilannoitteet, vanhat Ni-Cd-akut ja tupakka. Suomessa fosforilannoitteissa on hyvin vähän kadmiumia. Kadmiumin käyttö mm. väriaineissa, väripigmenteissä ja metallien pinnoitteena kiellettiin Euroopan neuvoston direktiivillä (91/338/EY) jo vuonna 1991 ja muutoinkin kadmiumin käyttöä teollisissa tuotteissa on pyritty viime vuosikymmeninä vähentämään. Suomessa ilmoitusvelvollisten päästölähteiden kadmiumpäästöt ilmaan vähenivät 1990-luvulla 6,3 tonnista 1,3 tonniin. Sen jälkeen päästömäärissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaan päästömäärät ovat vaihdelleet vuosittain 1,2 – 1,7 tonnin välillä. Vuonna 2010 päästöt olivat 1,4 tonnia (www.ymparisto.fi).

3. Sammalten kadmiumpitoisuuksista Suomessa ja muualla Euroopassa

Sammalten kadmiumpitoisuus on ollut koko tutkimusjaksolla korkein Etelä-Suomessa, mistä pitoisuudet ovat laskeneet vähitellen kohti pohjoista. Kadmiumin keskimääräinen pitoisuus Suomessa laski vuodesta 1985 vuoteen 2000 0,37 mg:sta 0,12 mg:aan kg:ssa. Sen jälkeen pitoisuuksissa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Pitoisuudet ovat laskeneet koko Suomessa, suhteellisesti eniten Etelä-Suomessa. Kun korkeimmat pitoisuudet Etelä-Suomessa olivat 1980-luvulla yli 1,00 mg/kg, ne jäivät vuonna 2010 jo alle 0,50 mg/kg. Sammalten kadmiumpitoisuus on Suomessa useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna alhainen, mutta ero Länsi-Euroopan maihin ei ole kovin suuri. Vuoden 2005 eurooppalaisessa kartoituksessa korkeimmat pitoisuudet (yli 1,0 mg/kg) todettiin Belgiassa ja useissa Kaakkois-Euroopan maissa (Spatial and temporal trends in heavy metal accumulation in mosses in Europe (1990-2005)), missä korkeat pitoisuudet ovat pääasiassa yhteydessä teollisuuden ja kivihiiltä käyttävien energiantuotantolaitosten päästöihin.

Laskeumakartta

Päivitetty: 16.10.2013 /Jkar | Copyright Metla | Palaute