Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Raskasmetallilaskeuma

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

Kuvat: Metla/Erkki Oksanen

Raskasmetalli- ja typpilaskeuma Suomessa

– kartoitus sammalten pitoisuuksien perusteella 1985–2010

 

 

 


Elohopea (Hg)


1. Yleistä

Elohopeaa on maa- ja kallioperässä vaihtelevia määriä, yleensä kuitenkin vähän. Se esiintyy luonnossa metallisena, epäorgaanisina suoloina ja orgaanisina yhdisteinä. Huoneenlämmössä se on nestemäinen metalli, joka muodostaa helposti erilaisia yhdisteitä. Nestemäinen elohopea höyrystyy ja leviää ympäristöön helposti. Elohopea ei ole ihmisille eikä muillekaan eläville organismeille tarpeellinen alkuaine. Ympäristön suhteen se on ongelmallinen metalli, koska se muodostaa helposti erilaisia yhdisteitä. Elohopean hapettuneet muodot ovat ihmisille erittäin myrkyllisiä. Esimerkiksi vesistöihin joutuessaan metallinen elohopea muuttuu mikro-organismien vaikutuksesta vaaralliseksi metyylielohopeaksi. Elohopean myrkyllisyyttä lisää sen kertymisominaisuus ravintoketjuissa. Suomessa ihmiset altistuvat elohopealle pääasiassa petokaloja syömällä. Evira on esittänyt petokalojen syönnille rajoituksia.

2. Päästölähteistä

Elohopeaa pääsee ilmaan enemmän luonnollisista (mm. tulivuoret, metsäpalot, maaperä) kuin ihmisperäisistä päästölähteistä. Elohopea poikkeaa muista metalleista siinä mielessä, että se esiintyy huoneenlämmössä pääasiassa nestemäisessä muodossa, mutta ilmakehässä pääasiassa kaasumaisessa muodossa. Niinpä se saattaa kulkeutua päästölähteestä tuhansien kilometrien päähän ympäri maapalloa. Osa ilmakehässä olevasta elohopeasta laskeutuu maahan, mistä se lämpötilan noustessa voi uudelleen haihtua ilmaan. Suomessa elohopeaa pääsee ilmaan pääasiassa sähkön ja lämmön tuotannossa sekä teollisuuden prosesseista. Aiemmin Suomessa elohopeaa käytettiin paljon paperiteollisuudessa puu- ja paperimassan limoittumisen estossa, minkä vuoksi elohopeaa pääsi suuria määriä vesistöihin. Elohopeaa on käytetty myös monissa muissa tarkoituksissa, mm. lämpömittareissa, paristoissa, amalgaamipaikoissa ja viljan peittausaineena, mutta sen käyttöä on nykyisin rajoitettu. Elohopean päästöt ilmaan Suomessa ovat vaihdelleet viimeisten 15 vuoden kuluessa 0,5 tonnista 1,1 tonniin vuodessa (www.ymparisto.fi). Päästöt vähenivät 1990-luvun alkupuolella jonkin verran, mutta ovat pysyneet sen jälkeen pitkään suurin piirtein samalla tasolla. Viime vuosina päästöt ovat hieman taas nousseet. Vuonna 2010 päästöt olivat hieman alle tonnin.

3. Sammalten elohopeapitoisuuksista Suomessa ja muualla Euroopassa

Valtakunnallisessa kartoituksessa Suomessa sammalten elohopeapitoisuus mitattiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, jolloin sen keskimääräinen pitoisuus oli 0,053 mg/kg. Sen jälkeen pitoisuudet ovat vähitellen laskeneet niin, että vuonna 2010 keskimääräinen pitoisuus oli 0,042 mg/kg. Korkeimmat pitoisuudet seurantavuosina ovat vaihdelleet välillä 0,112 – 0,180 mg/kg.

Vuoden 2005 kartoituksessa sammalten elohopeapitoisuuksia mitattiin vain muutamissa Euroopan maissa. Useimmissa maissa pitoisuudet jäivät yleensä alle 0,100 mg/kg. Belgiassa, Ranskassa, Latviassa ja Balkanin alueella ne nousivat paikoin yli 0,150 mg/kg. Näillä alueilla pitoisuuksia nostivat mm. jätteiden poltto, hiilivoimalat ja kloorin valmistus (Spatial and temporal trends in heavy metal accumulation in mosses in Europe (1990-2005)).

 

Laskeumakartta

 

Päivitetty: 16.10.2013 /Jkar | Copyright Metla | Palaute