 Metsätuhot vuonna 2006
Metsäntutkimuslaitos/ Metsätuhotietopalvelu
Maaliskuu 2006
Antti Pouttu, Marja Poteri, Seppo Neuvonen, Seppo Nevalainen, Katriina Lipponen, Martti Lindgren, Arja Lilja, Risto Jalkanen, Otso Huitu ja Heikki Henttonen
| Tuhotilanne, yleiskuvaus | Abioottiset tuhot | Sienitaudit | Hyönteistuhot | Nisäkästuhot | Lisätietoja |
| Kaikki vuosiraportit 1991- |
Lumi aiheutti laajoja tuhoja talvella 2005-06 erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa ja syksyllä 2006 lumituhot alkoivat jo marraskuussa. Myrskyt aiheuttivat aikaisempia vuosia vähemmän tuhoja. Poikkeuksellisen kuiva kesä ja vetinen syksy näkyivät puiden kunnossa ja vaikuttavat myös jatkossa. Sienitauteja esiintyi kohtalaisen vähän kesän kuivuuden takia. Ruskomäntypistiäiset harsuunnuttivat mäntyjä laajalti ja Yyterissä havaittiin laaja tähtikudospistiäistuho. Syksyn 2005 myyrähuippu oli pahin sitten vuoden 1991, ja aiheutti laajoja tuhoja.
Puiden latvuskuntoa seurattiin 606 koealalla. Harsuuntuminen on pysynyt suunnilleen viimevuotisella tasolla, eikä selvää muutosta puiden harsuuntumisessa ole havaittavissa 2000-luvulla. Mäntyjen keskimääräinen harsuuntuminen vuonna 2006 oli 9,6 %, kuusten 17,4 % ja lehtipuiden 12,1 %. Vuonna 2005 vastaavat luvut kivennäismaiden metsissä olivat 9,2 %, 17,8 % ja 11,4 %. Turvemailla puut olivat keskimäärin hieman vähemmän harsuuntuneita kuin kivennäismailla. Puiden kuolleisuus oli vuonna 2006 0,3 % mikä oli suurempi kuin edellisvuonna (0,1 %). Lisäksi mäntyjen neulasten värioireet, kellastuminen ja ruskettuminen, lisääntyivät kuivuuden takia.
Puiden vuotuisen elinvoimaseurannan yhteydessä havainnoiduista tuhoista lisääntyivät edelliseen vuoteen verrattuna kaikista selvimmin abioottisten tekijöiden aiheuttamat tuhot. Lumituhoja havaittiin yli kaksinkertainen määrä. Kuivuuden aiheuttamia tuhoja merkittiin yli kolme kertaa enemmän ja ne olivat hyvin yleisiä Pori-Kajaani -linjan eteläpuolella. Sienituhot vähentyivät. Erityisesti ruostesienten aiheuttamat tuhot vähentyivät neljäsosaan edelliseen vuoteen verrattuna. Samoin versosurman tuhot vähentyivät selvästi. Muiden tuhojen, esimerkiksi mäntypistiäistuhojen kokonaismäärässä ei juuri ollut muutoksia em. havaintoaloilla.
Lumi ja kuivuus aiheuttivat suurimmat tuhot
Lumi aiheutti vakavaa tuhoa talvella 2005-06 monin paikoin Suomessa, mutta etenkin Keski- ja Pohjois-Suomessa. Suurin osa lumenmurroista jäi korjaamatta, koska tuhot olivat hajallaan laajoilla alueilla, eikä yksittäisten runkojen tai pienten ryhmien korjaaminen ollut kannattavaa. Syksyllä 2006 lumituhoja alkoi esiintyä jo marraskuussa Kaakkois-Suomessa. Myrskyt aiheuttivat vähemmän tuhoja kuin aiempina vuosina.
Kevät alkoi aikaisin ja ensimmäisten toukokuun alun helteiden jälkeen tuli ankara pakkasjakso kuun puolivälissä, mikä palellutti kasvuun lähteneet lehdet. Pahiten kärsivät lepät ja jalot lehtipuut. Tammet ja saarnet joutuivat kasvattamaan uuden lehtikerran paleltuneiden tilalle. Kesä 2006 oli hyvin kuiva ja viidesosa mäntyjen ja lehtipuiden tuhoista oli kuivuuden aiheuttamia tai kuivuus oli tuhoihin välillisesti osallisena. Erityisen selkeää oli mäntyjen aikainen ja runsas neulasten variseminen. Metsäpalojakin kirjattiin tavanomaista runsaammin.
Syksy oli hyvin sateinen ja leuto. Lumettomat jaksot pitkälle joulukuuhun ja etelässä tammikuuhun asti lisäävät juuristovaurioriskiä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Toisaalta aikaisin satanut ja nopeasti sulanut runsas lumi aiheutti taimien taittumista ja kaatumista tuoreilla istutusaloilla Kaakkois-Suomessa.
Sienitauteja ilmoitettiin vähän
Lämmin, vähäsateinen kesä ilmeisesti hillitsi epideemisten sienituhojen leviämistä. Kahden pahimmalla tyvilahoalueella Etelä-Suomessa tehdyn kantokäsittelykokeen perusteella metsiemme pahimman kroonisena esiintyvän tuhosienen, juurikäävän, itiölevintä sen sijaan oli poikkeuksellisen runsasta, moninkertaista normaalikesään verrattuna. Tämä on vihje siitä, että ilmaston lämpenemisen uhatessa kantokäsittely on syytä ottaa käyttöön kesähakkuissa riittävässä laajuudessa, mikäli halutaan, että tyvilahokuusen määrä ei lisäänny ja juurikäävän tuhoalue ei laajene pohjoisemmaksi.
Yleisin ruostetaudeista oli kuusensuopursuruoste (Chrysomyxa ledi). Katajalla jo useampana vuonna esiintynyt ja 2004-2005 sateisista kesistä yltynyt Stigmina juniperina aiheutti edelleen huomattavan runsasta katajien alaosien ruskettumista ja neulasten karisemista. Sitä esiintyi Kemi-Pudasjärvi -linjalta etelärannikolle; ensimmäistä kertaa Lapissa.
Istutusaloilla tavattiin männyntaimissa versoruostetta jonkin verran parin aikaisemman vuoden tapaan. Kuusen taimet selviytyivät suhteellisen hyvin istutusaloilla huolimatta poikkeuksellisen kuivasta keski- ja loppukesästä. Juurinilureiden (Hylastes spp.) aiheuttamista kuusen taimikuolemista oli havaintoja sekä koneistutuskohteilta että joiltakin kevyiden hiekkamaiden istutuskohteilta.
Metsätaimitarhoilla kasvukaudella 2006 esiintyi vain vähän tuhoja. Toukokuun puoliväliin sattuneet ankarat yöhallat vioittivat paikoin ulkokentällä taimia, joiden kasvu oli ehtinyt käynnistyä. Poikkeuksellisen kuivan ja lämpimän kasvukauden vuoksi taimia jouduttiin kastelemaan tavanomaista enemmän, minkä vuoksi muutamalla tarhalla tavattiin koivulla esiintyvää levälaikkua (aiheuttajana Phytophthora cactorum) sekä yhdellä tarhalla juuriongelmia. Ilmeisesti myös poikkeavien sääolojen vuoksi saatiin viitteitä meillä toistaiseksi heikkona patogeenina pidettävän Sirococcus conigenus -sienen aiheuttamista infektioista männyn 2-vuotiaissa taimikasvustoissa. Lisäksi joillakin tarhoilla 2-vuotiaiden kuusen taimien neulaset harmaantuivat ja karisivat pois, mihin ei löytynyt syytä.
Suomesta löydetty potentiaalisesti vaarallinen Phytophthora-laji on varmistunut P. inflataksi, ja laboratorio-oloissa se kykenee infektoimaan lukuisia kasvilajeja, mm. kuusen, mustikan ja puolukan.
Ruskomäntypistiäisiä laajoilla alueilla
Ruskomäntypistiäiset (Neodiprion sertifer) aiheuttivat laajoja tuhoja etenkin Puumalassa ja Ruokolahdella. Puumalassa massaesiintymä on laantumassa, koska siellä tavattiin runsaasti loisia ja virustautia, mutta Ruokolahdella virusta ei ollut juurikaan, ja tuhot tulevat jatkumaan. Muualta Etelä- ja Keski-Suomesta sekä etenkin saaristosta tuli yksittäisiä havaintoja pistiäistuhoista. Pilkkumäntypistiäisen (Diprion pini) joukkoesiintyminen loppui Ilomantsin tuhoalueilla.
Tähtikudospistiäisen (Acantholyda posticalis) rekisteröitiin ensimmäistä kertaa aiheuttavan laajaa tuhoa Suomessa, kun Yyterin mäntymetsissä havaittiin yli 200 ha tuhoalue, josta 30 ha oli syöty lähes neulasettomaksi. Tähtikudospistiäinen viihtyy lämpimillä hiekkakankailla, ja kuivat kesät 2003 ja 2006 ovat ilmeisesti suosineet sitä, sillä laji viettää kolme vuotta toukkana maassa ennen koteloitumistaan. Tuhoaluetta seurataan tarkasti, vaikka seuraavan voimakkaan syöntikauden pitäisi tulla vasta vuonna 2009.
Tunturimittarin (Epirrita autumnata) tuhoalueet Käsivarressa alkoivat toipua, vaikka paikoin oli lehtien syöntiä vielä havaittavissa. Utsjoella etenkin Nuorgamin ja Pulmankijärven seudulla todettiin laajoja hallamittarin (Operophthera brumata) tuhoja. Ylämaalla havaittiin ilmeisesti Nematus melanapsis -lehtipistiäisen aiheuttamaa lehtituhoa kahdeksan hehtaarin koivikossa, josta puolisen hehtaaria oli jo kuollut. Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) kietoi tuomia harsoihinsa laajasti koko Suomessa, jopa napapiirillä asti.
Kuusen istutusaloilta ilmoitettiin jopa taimien kuolemiseen johtaneita neulastuhoja, ja missä tuhonaiheuttaja voitiin selvittää, se todettiin aitokeräkärsäkkääksi (Strophosoma capitatum).
Myyrätuhot huipussaan
Hirvituhojen määrä on lievässä laskussa, vaikka edelleen taimikoista ilmoitetuista tuhoista suurin osa oli hirven aiheuttamia. Tuhoilmoitukset metsäkauriin (Capreolus capreolus) aiheuttamista taimikkovaurioista ovat lisääntyneet. Ilmoituksia tuli mm. Kurusta ja Lappajärveltä.
Syksyllä 2005 peltomyyräkannat (Microtus agrestis)olivat suurimmat maan eteläpuoliskossa sitten vuoden 1991 myyrähuipun. Myös metsä- (Clethrionomus glareolus) ja vesimyyriä (Arvicola terrestris) oli poikkeuksellisen paljon. Myyrähuippu aiheutti talvella 2005-06 suuria tuhoja maan eteläpuoliskossa. Myyräkannat romahtivat maan eteläpuoliskossa keväällä 2006, mutta toisaalta myyriä oli syksyllä paljon Oulun -Kemin seudulla, ja myyräkanta runsastui rajusti kesän aikana myös Kainuussa.
Metla teki kesällä 2006 laajan kyselyn edellisen talven myyrätuhoista metsänhoitoyhdistyksille ja yhtiöille. Vastauksessa pyydettiin todennettujen tuhojen lukumäärä sekä valistunut arvaus koko tuhosta yhdistyksen/yhtiön alueelta. Varmasti todennettuja tuhottuja taimia oli noin 5 000 000, ja valistunut arvaus koko maan tuhoista on 8 - 10 000 000 tuhottua taimea. Tämän lisäksi tulee lievempien tuhojen huomattava määrä, kuten männyn ja kuusen taimien latvatuhot, jotka aiheuttavat kasvuhäiriöitä. Metlassa on valmistumassa tutkimus kyseisen myyrähuipun aiheuttamista kokonaistaloudellisista menetyksistä.
Lisätietoja:
Metla, Metsätuhotietopalvelu
Metinfo Metsien terveys
|
