Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Pystynävertäjä

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

PYSTYNÄVERTÄJÄ (Tomicus piniperda)

Oireet

  • Aikuisten ytimennävertäjien ravintosyönti saa aikaan männyn ylimmän latvuksen muuttumisen piikkimäiseksi, sillä kuoriaisten ontoiksi kovertamat versot putoavat ajan mittaan maahan.
  • Pystynävertäjät lisääntyvät männyn paksun kuoren alla, jonne kuoriaiset kaivavat rungon pituussuuntaiset emokäytävänsä, jotka myöhemmin pihkottuvat.

Tuhonaiheuttaja

  • Peitinsiiviltään musta tai punaruskea kuoriainen (pituus 3.2-4.8 mm).
  • Kuoriaisen takapäässä, peitinsiipien liitoskohdassa, 1. ja 2. pisterivin väli ilman nystyröitä.

Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Tomicus piniperda L.

S: Pystynävertäjä

Sv: Större märgborre

E: Common pine shoot beetle

Kuvaus

Pystynävertäjä ja vaakanävertäjä (ytimenävertäjät) ovat vahingollisimpia mäntyjen hyönteistuholaisia. Kuoriaiset iskeytyvät puiden latvuksiin aiheuttaen kasvainmenetyksiä ja sen seurauksena kasvutappioita. Puiden latvat harsuuntuvat ja pitkään jatkuvien tuhojen seurauksena latvat kuivuvat. Pystynävertäjä voi osallistua myös heikentyneiden pystypuiden tappamiseen. Ytimenävertäjät ovat primaarisia iskeytyessään kasvaimiin. Iskeytyessään kuoren alle lisääntymään ne ovat pääsääntöisesti sekundaarisia, eli ne iskeytyvät jo heikentyneisiin puihin. Pystynävertäjää tavataan koko maassa.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Pystynävertäjät parveilevat, kun päivälämpötila ylittää + 12 °C. Etelä-Suomessa parveilu alkaa huhtikuun puolivälin tienoilla, joskus jo maaliskuun lopulla, ja Pohjois-Suomessa 2-4 viikkoa myöhemmin. Parveilun aikana kuoriaiset kaivautuvat lisääntymään männyn kuoren alle. Naaras kaivaa noin 10 cm pitkän emokäytävän, jonka reunoille se munii. Parveilun huippu on ohitse noin kahdessa viikossa, tosin kylmällä säällä se voi kestää pidempään. Pystynävertäjät lisääntyvät puussa, jonka nila on vielä tuoretta, kuten kannoissa, kuorellisessa puutavarassa, tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Noin kahden kuukauden muna- ja toukkavaiheen jälkeen seuraa lyhyt kotelovaihe. Uusien aikuisten lähdön huippu sattuu noin kolme kuukautta parveilun huipusta. Uusia aikuisia kehittyy noin 600 kuoripinnan neliömetriä kohden. Vaihtelu on kuitenkin suurta johtuen mm. säästä ja ravinnon laadusta.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Uudet aikuiset kuoriutuvat kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen ja lentävät ravintosyöntiin läheisten mäntyjen latvuksiin. Kuoriaiset valitsevatlähimmät puut ja iskeytyvät useimmiten latvan yläosan kasvaimiin, jotka piirtyvät taivasta vasten. Vauriot ovat pahimpia pisimmissä tai muita korkeammilla paikoilla kasvavissa puissa. Yksi kuoriainen vioittaa keskimäärin 1-3 kasvainta. Kasvainsyönti jatkuu lokakuuhun saakka.

Pystynävertäjät talvehtivat mäntyjen paksussa tyvikaarnassa ja karikkeessa. Ne vetäytyvät talvilepoon lämpötilan laskiessa 0 Celsius-asteen alapuolelle, yleensä lokakuussa.

Talvilevosta heränneet kuoriaiset aloittavat lisääntymisparveilun tai hakeutuvat suoraan mäntyjen kasvaimiin. Suoraan kasvaimiin siirtyvät kuoriaiset ovat nuoria aikuisia, jotka eivät ole vielä lisääntymiskypsiä. Lisääntymisvaiheen jälkeen myös vanhat aikuiset lentävät lähipuiden kasvaimiin. Tämä tapahtuu loppukevään ja alkukesän aikana.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Ytimennävertäjiä esiintyy kaikilla männyn kasvupaikoilla, missä on sopivaa, tuoretta, lisääntymismateriaalia tarjolla. Kangasmailla tuholainen on yleisempi kuin turvemailla.

Tuhon eteneminen

Tuhot voivat jatkua vuodesta toiseen samalla paikalla, jos lähistöllä on tarjolla sopivia lisääntymispaikkoja. Hyviä esimerkkejä ytimennävertäjätuhojen etenemisestä ovat sahojen, puunjalostuslaitosten ja vakituisten puutavaran välivarastopaikkojen lähimetsät.

Vaikutus puuhun

Aikuinen kuoriainen käyttää ravinnokseen vuosikasvainten ydinosaa. Kasvaimen sisään näverretty käytävä heikentää puuta yleensä niin paljon, että kasvain katkeaa tuulen tai lumen voimasta. Muita paksumpi latvakasvain kestää paremmin eikä useinkaan katkea. Kasvainvioitus kohdistuu lähinnä ensimmäisen ja toisen vuoden kasvaimiin latvan yläosassa, missä yhteyttäminen on aktiivisinta. Neulasmassan vähenemisen seurauksena puun kasvu hidastuu. Latva voi myös kuivua, kun hidastuneen haihdunnan seurauksena nestevirtaukset ylöspäin vähenevät. Syömäkuvioiden kaivaminen puun nilakerrokseen katkaisee puun nestevirtaukset. Jos käytäviä on rungon ympäri, on seurauksena puun kuolema.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
Aikuisen pystynävertäjän peitinsiivet ovat mustat. Peitinsiipien kärjessä 

toinen nystyrärivi puuttuu muodostaen tyypillisen uran. Sen näkee paljaallakin silmällä kun valo tulee sopivassa kulmassa.</i> Pystynävertäjiä Nuoria aikuisia pystynävertäjiä.
Kotelo
 Vaaleat kotelot (3-5 mm) kuoren alla huhti-heinäkuussa.
Toukka
 Pystynävertäjäaikuinen ja valkea ruskeapäinen toukka

Tuhot

Latvusten yläosan muuttuminen piikimäisiksi
 Latva muuttuu piikkimäiseksi.  Tuhoa männynlatvoissa.
Kasvainten syönti ontoksi

 Kasvaimen kyljessä reikä, noin 2-3 mm.  Kasvain kaiverrettu ontoksi.  Maahan pudonneita kasvaimia.

Pihkottuneet käytävät kuoren alla
 Pituussuuntainen syömäkuvio, 5-15 cm.  Pystynävertäjän syömäkuvioita  Pystynävertäjien emokäytäviä männyn kuoren alla.
Rungon pihkavuoto kuoriaisten sisäänmenoreikien kohdalla
 Pihkapahkurat kuorella.
Purua kuorella
 Purua kuorella. Kuoren alla pituussuuntainen 5-15 cm:n pituinen syömäkuvio.
Reiät kuoressa
 Reikiä, 2-3 mm, paksun kuoren alueella.


Samankaltaiset tuhot

Vaakanävertäjä aiheuttaa samanlaista vahinkoa männyn kasvaimissa. Nyhäkaarnakuoriaisen syömäkuviot muistuttavat pystynävertäjän kuvioita. Männynversokääriäisen toukka kaivautuu männyn kasvaimen sisään.

 

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Pysty- ja vaakanävertäjät ovat merkittävimmät mäntyjä vioittavat kaarnakuoriaiset. Kasvaintuhot kohdistuvat latvan yläosaan, joka merkitys on suurin puun elintoimintojen kannalta. Yhteyttävä neulasmassa vähenee ja nestevirtaukset ylöspäin heikkenevät. Monivuotisen syönnin seurauksena latvan huippu alkaa usein kuivua. Rungon sädekasvussa alkaa näkyä pienenemistä, kun kasvaimia tuhoutuu 20-100 (nuoret männyt) ja 50-150 (varttuneet puut). Kasvainten menetys vaikuttaa puun elintoimintoihin useita vuosia. Pahimmissa tapauksissa puunkasvutappiot ovat 50 % tuhoa seuraavan kymmenvuotiskauden kasvusta. Kasvainten mukana putoaa myös kukkasilmuja ja käpyjä, jolloin siemensato pienenee. Käpyjen menetys heikentää uudistumista männyn siemenpuualoilla. Pystynävertäjä voi iskeytyä heikentyneiden pystypuiden kuoren alle, mikä johtaa useimmiten puiden kuolemiseen.

Tuhoriskin arviointi

Riski on suuri männiköissä, joiden lähellä on ytimennävertäjille sopivaa lisääntymismateriaalia. Tuhoriskiä lisäävät edellisen talven ja seuraavan kevään aikana kerätyt mäntypuutavarapinot, kannot, myrskytuhopuut, lumenmurrot ja muiden tuholaisten heikentämät puut. Kasvutappiot ovat erittäin todennäköisiä mäntypuutavaravarastojen läheisyydessä.

Yksittäisen tuulenkaadon korjaaminen ei ole tarpeellista, mutta jos tuulenkaatoja on useita pienellä alueella, tulee ne korjata ajoissa pois. Metsätuholaissa korjuuseen velvoitetaan, mikäli kaatuneita puita on enemmän kuin 20 m³ hehtaaria kohti.

Torjuntamenetelmät

Tuhoilta voidaan lähes kokonaan välttyä, jos huolehditaan siitä, ettei paksukuorista, tuoretta, mäntypuutavaraa tai tuulikaatoja ole tuholaisen parveiluaikana (huhti-toukokuu) metsässä. Jos sopivaa lisääntymismateriaalia on kuitenkin jäänyt metsään, poiskuljetuksesta on huolehdittava metsätuholain velvoitteiden mukaan. Mäntypuutavara, joka on kaadettu 1.9. -31.5. tulee kuljettaa Etelä-Suomessa pois viimeistään 1.7. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 15.7.

Puutavarapinojen ylimmät kerrokset on mahdollista kuoria. Kuoriminen on tehtävä Etelä-Suomessa viimeistään 1.6. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 15.6. Puutavarapinot voidaan myös peittää tai sadettaa. Pino tulee peittää kokonaan iskeytymisen estävällä katteella ennen parveilun alkua. Peittäminen on syytä tehdä Etelä-Suomessa viimeistään maaliskuun lopulla ja Pohjois-Suomessa viimeistään huhtikuun lopulla. Sadetus on aloitettava Etelä-Suomessa viimeistään 15.6. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 30.6. Sitä on jatkettava vähintään 8 viikkoa, jotta kaikki ytimennävertäjien kehitysasteet kuolevat pinon eri osissa.

Puupinojen suojaaminen on mahdollista lisäksi torjunta-ainekäsittelyn ja pinojen sijoittelun avulla. Torjunta-aine on levitettävä pinon pinnalle ennen ytimennävertäjien iskeytymistä käyttöohjeiden mukaisesti. Pinojen sijoittelussa on huomioitava, että pinot tulevat riittävän etäälle läheisistä mäntymetsiköistä. Tarkemmat vaatimukset löytyvät asetuksesta.

Uudistettaessa metsää männyn siemenpuumenetelmää käyttäen voi uudistumistulos heiketä, mikäli kuoriaiset pääsevät iskeytymään siemenpuiden kasvaimiin uudistamisaloilla. Kasvainsyönnistä seuraa kukkasilmujen ja käpyjen menetyksiä. Siemenpuiden läheisyydessä ei saisi olla lisääntymispaikaksi sopivaa puutavaraa parveiluaikaan. Myös paksukuorisissa hakkutähteissä ja pitkissä kannoissa voi kehittyä haitallisen paljon pystynävertäjiä.

Taimikonhoitotöiden ja harvennusten ajoitus on tärkeää, jos taimikkoon on jäämässä runsaasti paksukuorista perkaus- ja harvennustähdettä. Hoitotyöt on turvallisinta ajoittaa kesä-elokuuhun, jolloin tähteet ehtivät kuivua riittävästi ennen seuraavan kevään parveilua. Päätehakkuualoilla pystynävertäjiä kehittyy runsaasti kannoissa ja paksukuorisissa hakkuutähteissä. Kantojen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä, ja paksukuoriset rungon kappaleet tulisi kuljettaa pois hakkuualalta.

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Väkevä, J.
Pouttu, A.
Kankaanhuhta, V.
  Annila, E.
FFRI, Vienna.
Jalkanen, R.
Heikkilä, R.
Heliövaara, K.
Oksanen, E.
Pouttu, A.
Varama, M.
Väkevä, J.
  Heliövaara, K., ym. (1998)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

 

Tietojen päivitys
12.5.2008, A. Pouttu
24.6.2014, A. Pouttu

Päivitetty: 31.07.2014 /eh | Copyright Metla | Palaute