VAAKANÄVERTÄJÄ (Tomicus minor)

Oireet Vaakanävertäjät lisääntyvät männyn ohuen kuoren alla. Lyhyet toukkakäytävät (pituus 2 cm) lähtevät emokäytävän ylä- ja alapuolelle. Vaakanävertäjät kaivertavat ravintosyönnissään männyn kasvaimia ontoksi, jonka seurauksena kasvaimet putoavat myöhemmin. Männnyn latvan yläosa muuttuu piikkimäiseksi. Tuhonaiheuttaja Varttuneella kuoriaisella peitinsiivet punaruskeat (pituus 3,2-5,2 mm). Lajin erottaa pystynävertäjästä siitä, että peitinsiipien takaosan sukas- ja nystyrivit ovat täydelliset siipien kärkeen asti.

[ Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Tomicus minor L.

S: Vaakanävertäjä

Sv: Mindre märgborre

E: Lesser pine shoot beetle

Kuvaus

Vaakanävertäjä ja pystynävertäjä (ytimennävertäjät) ovat pahimpia mäntyjen hyönteistuholaisia Suomessa. Ne aiheuttavat kasvutappioita katkomalla mäntyjen latvakasvaimia. Puiden latvat harsuuntuvat ja voivat kokonaan kuivua tuhojen jatkuessa vuodesta toiseen. Vaakanävertäjä aiheuttaa männyllä kasvaintuhoja, mutta ei iskeydy lisääntymään eläviin puihin, kuten sukulaisensa pystynävertäjä. Vaakanävertäjä levittää sinistäjäsientä, joka laskee puuaineksen arvoa. Vaakanävertäjä on melko yleinen, mutta esiintyy paikoittain. Lajia tavataan Sallan korkeudelle saakka.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Vaakanävertäjä parveilee huhti-toukokuussa lämpötilan noustua +12 Celsius-asteeseen. Joskus parveilu voi alkaa jo maaliskuun lopulla. Se iskeytyy lisääntymään tuulenkaatoihin, heikentyneisiin pystypuihin, hakkuun jälkeen metsään jääneisiin latvuksiin ja rankoihin, tukkeihin ja kuorelliseen pinotavaraan, ei kuitenkaan pinossa oleviin puihin. Laji elää yleensä makaavien runkojen alapinnalla, missä on puun kosteus on sopiva.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Noin kahden kuukauden muna- ja toukkavaiheen jälkeen seuraa lyhyt kotelovaihe. Uusien aikuisten lähdön huippu sattuu noin kolme kuukautta parveilun huipusta. Uusia aikuisia kehittyy noin 600 kuoripinnan neliömetriä kohden. Vaihtelu on kuitenkin suurta johtuen mm. säästä ja ravinnon laadusta.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Vaakanävertäjät talvehtivat karikkeessa. Ne vaipuvat talvilepoon samaan aikaan kuin pystynävertäjätkin. Talvilevosta heränneet kuoriaiset aloittavat lisääntymisparveilun tai osa voi hakeutua suoraan mäntyjen kasvaimiin. Kasvaimiin ensiksi siirtyvät kuoriaiset ovat nuoria aikuisia, jotka eivät vielä ole lisääntymiskypsiä. Toukokuun lopussa niitä seuraavat muninnan suorittaneet vanhat aikuiset. Uudet aikuiset kuoriutuvat kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen ja lentävät läheisten mäntyjen latvuksiin. Kasvainsyönti jatkuu lokakuuhun saakka. Kuoriaiset valitsevat lähimmät puut ja iskeytyvät useimmin latvan yläosan kasvaimiin, jotka piirtyvät taivasta vasten. Vauriot ovatkin yleensä pahimpia pisimmissä puissa ja korkeilla paikoilla. Yksi kuoriainen vioittaa keskimäärin 1-3 kasvainta.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Vaakanävertäjiä esiintyy kaikilla männyn kasvupaikoilla. Kangasmailla tuholainen on yleisempi kuin turvemailla. Lajin runsauteen vaikuttaa lähistöllä olevan tuoreen lisääntymismateriaalin määrä.

Tuhon eteneminen

Kasvaintuhot voivat jatkua pitkään, jos kuoriaisilla on tarjolla sopivia lisääntymispaikkoja lähistöllä.

Vaikutus puuhun

Aikuinen kuoriainen käyttää ravinnokseen vuosikasvainten ydinosaa. Kasvaimen sisään porattu käytävä heikentää kasvainta yleensä niin paljon, että se katkeaa tuulen tai lumen voimasta. Muita paksumpi latvakasvain kestää paremmin eikä useinkaan katkea. Kasvainvioitus kohdistuu lähinnä ensimmäisen ja toisen vuoden kasvaimiin latvan yläosassa, jossa yhteyttäminen on aktiivisinta. Neulasmassan vähenemisen seurauksena puun kasvu hidastuu. Latvan huippu voi myös kuivua, kun hidastuneen haihdunnan seurauksena nestevirtaukset ylöspäin vähenevät. Vaakanävertäjän nilan syönnillä ei ole enää merkitystä puun kunnolle, koska laji iskeytyy vain kuolleeseen puuhun.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Latvuksen harsuuntuminen

Kasvainten syönti

Käytävät kuoren alla

Puuaineen värivika

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Kasvaintuhot kohdistuvat latvan yläosaan, jonka merkitys on suurin puun elintoimintojen kannalta. Yhteyttävä neulasmassa vähenee ja nestevirtaukset ylöspäin heikkenevät. Monivuotisen syönnin seurauksena latvan huippu alkaa usein kuivua. Rungon sädekasvussa alkaa näkyä pienenemistä, kun kasvaimia tuhoutuu 20-100 (nuoret männyt) ja 50-150 (varttuneet puut). Kasvainten menetys vaikuttaa puun elintoimintoihin useita vuosia. Pahimmissa tapauksissa puun kasvu laskee 50% normaalista. Kasvainten mukana putoaa myös kukkasilmuja ja käpyjä, jolloin siemensato pienenee. Tuholaisen levittämä sinistäjäsieni aiheuttaa puuraaka-aineen laatutappioita.

Tuhoriskin arviointi

Nuorilla männyillä alle 20 kasvaimen menetys ja varttuneilla alle 50 kasvaimen menetys ei ole vielä vaarallista. Tuhoriski on suurin männiköissä, joiden lähellä on sopivaa lisääntymismateriaalia. Vaakanävertäjä lisääntyy tuulenkaadoissa, kuolleiden pystypuiden latvaosissa ja hakkuutähteissä, harvemmin puutavarassa. Tuhoriski pienenee merkittävästi, jos metsikön etäisyys lisääntymismateriaaliin on yli 400 metriä.

Torjuntamenetelmät

Tuhoja voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla siitä, ettei sopivaa lisääntymismateriaalia ole tarjolla hyönteisen parveiluaikana huhti-toukokuussa. Tuulenkaatojen korjuu on vaakanävertäjän torjunnassa keskeistä, sillä tuulenkaadot ovat lajille sopivia lisääntymispaikkoja. Tuulenkaatopuut tulee korjata pois metsästä viimeistään tuhoa seuraavana kesänä Etelä-Suomessa 1.7. ja Pohjois-Suomessa 15.7. mennessä. Yksittäisen rungon korjaaminen ei ole tarpeellista, mutta jos tuulenkaatoja on useita pienellä alueella tulee ne korjata ajoissa pois. Metsätuholaki velvoittaa korjuuseen, mikäli kaatuneita puita on enemmän kuin 20 m³ hehtaaria kohti. Vaakanävertäjä lisääntyy harvoin puutavarassa. Mäntypuutavaran varastointiohjeet on tarkoitettu pääasiassa pystynävertäjän torjumiseksi.

Mikäli harvennuksesta on jäämässä runsaasti hakkuutähteitä metsään, olisi harvennus turvallisinta tehdä kesällä (kesä-elokuussa). Tällöin hakkuutähteet ehtivät kuivua riittävästi, eikä niistä ole kuoriaisten lisääntymispaikaksi seuraavana keväänä. Metsänuudistamisessa männyn siemenpuumenetelmää käytettäessä voi uudistumistulos heiketä, mikäli kuoriaiset pääsevät iskeytymään siemenpuiden kasvaimiin uudistamisaloilla. Kasvainsyönnistä seuraa kukkasilmujen ja käpyjen menetyksiä. Siemenpuiden läheisyydessä ei saisi olla lisääntymispaikaksi sopivaa materiaalia parveiluaikaan huhti-toukokuussa. Jos metsä uudistetaan istuttamalla, ei kuoriaisista ole normaalisti haittaa taimille.

Tekijät ja lähteet

Tietojen päivitys
8.8.2003, A. Pouttu
24.6.2014, A. Pouttu