Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista
|
KUUSIJÄÄRÄT (Tetropium spp.)
Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta
Nimet
T: Tetropium fuscum F., Tetropium castaneum L.
S: Himmeäkuusijäärä, Kiiltokuusijäärä
Sv: Liten barkbock, Allmän barkbock
E: Brown spruce longicorn, Longhorn beetle
Kuvaus
Kuusella esiintyy kaksi elintavoiltaan samankaltaista kuusijäärälajia, kiiltokuusijäärä ja himmeäkuusijäärä. Niiden pituus on 10-18 mm. Kiiltokuusijäärällä peitinsiivet ovat mustat tai ruskehtavat ja etuselkä on aina kiiltävä. Himmeäkuusijäärän peitinsiipien tyviosat ovat vaaleammat ja etuselkä on aina himmeä. Kuusijäärät aloittavat monesti iäkkäiden harsuuntuneiden, tai heikkokuntoisten kuusien kuivattamisen. Kuusijäärien toukkakäytäviä löytää kuusten tyviltä. Kuusijäärät voivat toimia primaarisina tuhonaiheuttajina, eli ne pystyvät iskeytymään täysin terveisiin puihin. Monesti ne iskeytyvät kuitenkin puihin myös sekundaarisinä tuhonaiheuttajina samaan aikaan tai hieman toisten tuhonaiheuttajien iskeytymisen jälkeen. Kuusijäärät ovat levinneet yli koko Suomen.

Lisääntymisbiologia
Parveilu ja muninta
Aikuisia kuusijääriä tapaa kesä- ja heinäkuussa, joskus vielä elokuun alussakin, kuusten kannoilta tai rungoilta. Jäärät munivat kuusten tyviosiin.
Muna-, toukka- ja kotelovaihe
Kuoriuduttuaan munista toukat alkavat nakertaa mutkittelevia käytäviä kaarnan alle. Toukka-ajan pituus vaihtelee melkoisesti. Sen kesto on muutamasta kuukaudesta aina seuraavaan kesään saakka, Pohjois-Suomessa vieläkin pitempään. Toukka talvehtii puun sisälle kaivamassaan 4-5 cm:n pituisessa kotelo-ontelossa. Toukka koteloituu useimmiten seuraavana kesänä. Koteloita voi löytää puuaineesta aina heinäkuun alkupuolelle saakka.
Aikuisvaihe
Aikuiset kuoriutuvat viimeistään elokuun alkuun mennessä. Kuusijäärien sukupolviaika on Etelä-Suomessa yksi vuosi ja Pohjois-Suomessa vähintään kaksi vuotta.

Tuhojen esiintyminen
Tuhokohteet
Kuusijäärät iskeytyvät elävien kuusien tyviosiin. Lajia voi esiintyä eri kokoisissa ja ikäisissä puissa. Useimmiten puut ovat suhteellisen vanhoja tai jo yli-ikäisiä. Myös juurineen kaatuneet, vielä elossa olevat kuuset houkuttelevat kuusijääriä.
Tuhon eteneminen
Kuusijäärien ilmestyminen puuhun merkitsee lähes aina puun kuolemaa. Jäärien olemassaolo puussa houkuttelee paikalle myös kaarnakuoriaisia ja pikikärsäkkäitä. Jos saastuneita puita ei korjata pois, tuho saattaa levitä myös läheisiin puihin.
Vaikutus puuhun
Kuusijäärien toukkakäytävät ovat leveitä ja mutkikkaita. Nämä loivareunaiset käytävät ulottuvat heikkokuntoisemmissa puissa puuainekseen asti. Hyväkuntoisissa puissa käytävät sijaitsevat nilassa. Kuusijäärien kotelo-ontelot ovat 4-5 cm pituisia. Ne ulottuvat 2,5-3 cm syvyyteen puuaineeseen.
Toukkien syönnin seurauksena puun kuorenalaiset nestevirtaukset alkavat heiketä. Vähitellen puu alkaa kuivua pystyyn. Kaarnakuoriasten ja pikikärsäkkäiden iskeytyminen puuhun vielä nopeuttaa kuolemista.

Tuntomerkit kuvina
Tuhonaiheuttaja
Aikuinen
Toukka
Tuhot
Käytävät kuoren alla
Samankaltaiset tuhot
Havukantojäärä, tukkijäärät, ja ukkoniluri voivat esiintyä jopa samoissa rungoissa kuusijäärien kanssa. Ukkoniluri on yleensä ensimmäisenä aivan elävissä puissa ja poistuu kun muita lajeja alkaa iskeytyä puun heikennyttyä. |

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet
Vahingot metsätaloudessa
Kuusijäärät kuivattavat vanhoissa kuusikoissa yksittäisiä puita siellä täällä pystyyn. Lajin merkitys talousmetsissä tulee lisääntymään, jos yli-ikäiseten metsien osuus kasvaa. Jäärien toukkien tekemien kotelo-onteloiden aiheuttama tekninen vahinko on melko vähäistä.
Tuhoriskin arviointi
Iäkkäät, harsuuntuneet sekä juurikäävän vaivaamat puut ovat altteimpia kuusijäärien iskeytymiselle.
Torjuntamenetelmät
Kuusikoiden kasvukunnon ja elinvoimaisuuden säilyttäminen ehkäisee kuusijäärien iskeytymistä. Kuusijäärien saastuttamat yksittäiset puut on poistettava metsästä kesän aikana. Pelkkä runkojen kuoriminen ei auta kuusijäärien leviämisen ehkäisyssä, sillä toukkien syksyllä kaivamat koteloitumisontelot ovat puun sisällä.

Tekijät ja lähteet
|
Teksti: |
|
Kuvat: |
|
Lähteet: |
|
Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J. |
|
Annila, E.
FFRI, Vienna.
Heikkilä, R.
Heliövaara, K.
Nikula, A. |
|
Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999) |
Sisältöpäivitys 14.01.2005, APou

|