Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

ISOHAVUKIRVA (Sacchiphantes abietis)

Oireet

  • Kuusenneulaset paisuvat tyveltään muodostaen käpyä tai ananasta muistuttavia äkämiä.
  • Villamaisia tuppoja versojen tyvellä.
  • Lehtikuusenneulasilla villamaisia valkeita tuppoja.
  • Neulasten kellastuminen.

Tuhonaiheuttaja

  • Kirvojen väri kellanvihreästä tummanvihreään.
  • Kirvojen pituus 0,5-2,0 mm.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Sacchiphantes abietis L., Chermes abietis

S: Isohavukirva

Sv: Större granbarrlus

E: Spruce gall aphid, Pineapple gall woolly aphid

Kuvaus

Suomessa esiintyy metsätuholaisina kaksi havukirvalajia, iso- ja pikkuhavukirva. Havukirvat ovat vihertäviä, siivettömiä tai siivellisiä kirvoja. Ne aiheuttavat kuusenoksiin käpymäisiä äkämiä. Äkämät tunnistaa koon ja värin perusteella. Havukirvojen elinkierto on monimutkainen. Pidemmissä elinkierroissa havukirvat käyttävät isäntäkasvina myös lehtikuusta. Kirvojen runsas esiintyminen voi taimikoissa, puistopuilla ja joulukuusiviljelmillä aiheuttaa esteettistä haittaa. Lajia esiintyy koko maassa. Lehtikuuset kärsivät havukirvoista etenkin Pohjois-Suomessa.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Havukirvoilla on viisi pääsukupolvea, joilla aikuisten kirvojen nimet ovat kantaemo, siivekäs muuttokirva, siirtolaisemo, siivellinen paluukirva sekä aviolliset kirvat. Havukirvoilla on kaksijakoinen elinkierto, joista toinen, pidempi, kulkee lehtikuusen kautta. Lyhyemmässä elinkierrossa havukirvat lisääntyvät suvuttomasti. Tällöin ne pysyttelevät koko ajan kuusella.

Siivettömät, avioilliset, kirvat parittelevat kuusella. Niiden jälkeläisistä syntyy kantaemoja, jotka munivat kuusen versojen tyville varhain keväällä. Kantaemojen imennän seurauksena verson neulasten tyvillä alkaa tapahtua kasvunmuutoksia ja äkämä alkaa kehittyä.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kehittyneet toukat kaivautuvat äkämän suomujen väliin alkaen imeä nesteitä versosta. Syksyllä äkämien kammiot avautuvat ja toukista kehittyneet siivelliset kirvat poistuvat. Äkämät ruskettuvat ja kovettuvat.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Lyhyemmässä havukirvojen elinkierrossa siivekkäät kirvat eivät siirry lehtikuuseen, vaan jäävät joko samaan puuhun tai lentävät johonkin läheiseen kuuseen, johon ne seuraavana keväänä laskevat munansa. Näin havukirvat voivat lisääntyä suvuttomasti seuduilla, joilla ei ole lehtikuusia.

Pidemmässä elinkierrossa siivekkäät havukirvat, eli muuttokirvat, siirtyvät lehtikuuselle. Niiden jälkeläisistä kehittyy seuraavana keväänä siirtolaisemoja. Siirtolaisemojen jälkeläisistä kehittyy siivellisiä paluukirvoja, joiden jälkeläisistä jälleen kuusella avioillisia kirvakoiraita ja naaraita. Lehtikuusella havukirvat eivät muodosta äkämiä, vaan kirvat kehittyvät puun oksien ja rungon kuoren sekä erittämiensä valkean vahakerroksen suojissa.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Isohavukirva vaivaa kuusia ja lehtikuusia taimikoista aina täysikasvuisiin puihin asti.

Tuhon eteneminen

Kuusen verso, johon isohavukirva on iskeytynyt, kuolee pahimmassa tapauksessa kirvan iskeytymistä seuraavana syksynä. Havukirvat elävät usein lehtikuusessa vuodesta toiseen, jolloin puu saattaa lopulta kuolla.

Vaikutus puuhun

Isohavukirva imee kuusen versosta nesteitä ja laskee siihen 100-150 munaa. Verson kasvu alkaa hidastua, neulaset paisuvat tyvestään ja jäävät lähelle toisiaan. Verson kantaan alkaa näin syntyä äkämämuodostuma, joka on n. 3 cm pituinen ja 2 cm:n paksuinen. Äkämämuodostuma muistuttaa pientä käpyä tai ananasta. Useimmiten äkämä ympäröi koko verson tyven. Joskus se on kuitenkin vain toispuoleinen. Jos äkämä ympäröi koko verson, verso kuolee syksyllä kirvojen poistuttua äkämästä. Havukirvat imevät lehtikuusen neulasia, jotka kellastuvat ja taipuvat mutkalle. Puu voi menettää huomattavan osan neulasistaan.

 

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhot

Äkämiä kuusen versoilla
 Kuusen versojen tyvellä olevat neulaset paisuvat tyvestään muodostaen äkämiä.
Villamaista nukkaa lehtikuusen neulasilla
 Pumpulimaisen vahan peittämiä isohavukirvoja lehtikuusella.

Samankaltaiset tuhot

Pikkuhavukirva

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Isohavukirvan aiheuttamat vahingot ovat metsätaloudellisesti merkityksettömiä. Joulukuusiviljelmillä havukirva saa aikaan taloudellisia menetyksiä, koska sen tekemien äkämien katsotaan alentavan joulukuusien arvoa. Havukirvat aiheuttavat lehtikuusella kasvunmenetyksiä sekä yksittäisten puiden kuolemista.

Tuhoriskin arviointi

Kasvupaikkatekijät ja puiden alkuperä vaikuttavat tuhoalttiuteen. Metsätaloudellisessa mielessä tuhoriski on olematon.

Torjuntamenetelmät

Tuhoja ei ole yleensä aihetta torjua. Koska isohavukirvojen pidempi elinkierto kulkee lehtikuusen kautta, kuusiaitoja tulisi välttää sellaisten taimitarhojen läheisyydessä, joilla kasvatetaan lehtikuusia. Taimitarhoilla havukirvoja on mahdollista torjua tarkoitukseen hyväksytyillä torjunta-aineilla.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  Annila, E.
Kytö, M.
  Jukka, L. (1988)
Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Saalas, U. (1949)
Sandhall, Å. (1991)
Poteri, M. (1999)

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou

Päivitetty: 22.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute