Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Latvapikikärsäkäs

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

LATVAPIKIKÄRSÄKÄS (Pissodes piniphilus)

Oireet

  • Samasta kohdasta lähtevät toukkakäytävät (2-4 kpl) männyn ohuen kuoren alla.
  • Käytävien päässä puunsiruista valmistetut kotelokehdot.
  • Neulanpistomaisia reikiä männyntaimen kasvainten ja oksien kuoressa. Kuoren alta nilasta paljastuu ruskeita läikkiä.

Tuhonaiheuttaja

  • Tumma pitkäkärsäinen kuoriainen, jonka peitinsiivissä yksi leveä kellertävä poikkijuova.
  • Kärsäkäs 4-5 mm pitkä.
  • Kärsä suippo, tuntosarvet kärsän päässä.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Pissodes piniphilus Herbst.

S: Latvapikikärsäkäs

Sv: Enbandad tallvivel

E: Pine crown weevil

Kuvaus

Latvapikikärsäkäs on tumma pitkäkärsäinen kuoriainen, jonka peitinsiivissä on yksi valkea raita. Latvapikikärsäkäs lisääntyy ohuen kaarnan alla varttuneissa männyissä, joiden lisäksi kärsäkkäiden ravintosyönti kohdistuu männyntaimiin. Latvapikikärsäkkäät ovat merkittävä heikentyneiden mäntyjen latvojen kuivattaja, jota tavataan usein yhdessä tervasroson kanssa. Lajia esiintyy koko maassa aina Pohjois-Lappia myöten.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Latvapikikärsäkkäät aloittavat ravintosyöntinsä heti keväällä. Niiden muninta jatkuu koko kesän keskittyen kuitenkin keskikesään. Kärsäkkäät kaivertavat riukuasteisten ja sitä vanhempien mäntyjen latvaosiin ohuen kaarnan alle suppilomaisia reikiä, joihin ne laskevat munansa.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munintasuppilon pohjalla olevista munista kuoriutuvat valkeat ruskeapäiset toukat alkavat jokainen kaivertaa omaa mutkikasta käytäväänsä. Munakuopasta lähtee tavallisesti 2-4 käytävää, kun tyvipikikärsäkkäällä niitä saattaa olla jopa kaksikymmentä. Toukkakäytävät levenevät sitä mukaa, kun toukka kasvaa. Täysikasvuiset toukat rakentavat itselleen puunsiruista puolittain mantopuuhun painuneen soikean kotelokehdon, johon ne koteloituvat. Kotelokehto on rakennettu hienommista puunsiruista kuin tyvipikikärsäkkäällä.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Latvapikikärsäkkään sukupolviaika on yhdestä kahteen vuotta. Se talvehtii joko toukkana lisääntymismateriaalissa tai koteloituu ja aikuistuu seuraavana keväänä aloittaen ravintosyöntinsä ja myöhemmin muninnan.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Latvapikikärsäkäs kuivattaa mäntyjen latvoja riukuasteen männiköistä aina varttuneisiin metsiköihin asti. Lisäksi laji kuivattaa muiden pikikärsäkäslajien kanssa pieniä männyntaimia pikikärsäkkäiden asuttamien puutavarapinojen tai muun lisääntymismateriaalin lähellä. Lajia tavataan yhdessä tervasroson kanssa samoista puista.

Tuhon eteneminen

Pikikärsäkkäiden iskeytyminen lisääntymään männyn latvaan kuivattaa sen. Tuho voi edetä latvasta vuosi vuodelta alaspäin. Pikikärsäkkäiden lisäksi myös muita männyn kaarnakuoriaislajeja saattaa iskeytyä heikentyneeseen puuhun. Pikikärsäkkäät voivat levittäytyä käytävistään kuorellisesta mäntypuutavarasta läheisiin lähistön männyntaimiin ravintosyöntiin.

Vaikutus puuhun

Toukkien ravintosyönti heikentää nilan nestevirtauksia saaden lopulta aikaan syömäkuvioiden yläpuolisen puun osan kuivumisen. Puu yrittää puolustautua erittämällä runsaasti pihkaa, jonka voi havaita helmeilevinä pisaroina puun rungolla. Puusta voi kuivua vain latva tai se voi kuolla kokonaan.

Pikikärsäkkäiden syönti taimien latvakasvaimissa ja oksissa on havaittavissa pienistä neulanpistomaisista pihkaa valuvista rei'istä kuorella. Reikien kohdalta kuoren alta paljastuu ruskeita laikkuja, joista kaikki nila on syöty. Taimet voivat kuolla pikikärsäkkäiden ravintosyöntiin.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Aikuisia hyönteisiä voi olla vaikea havaita, sillä ne oleskelevat pääasiassa puiden latvaosissa. (laji tarkemmin määrittämättä)
Toukka
 Pikikärsäkkäiden toukat ovat vaaleita, jalattomia ja ruskeapäisiä. (laji tarkemmin määrittämättä)
Kotelo
 Latvapikärsäkkään toukat koteloituvat kuoren alle pikikärsäkkäille tyypilliseen kotelokehtoon. (laji tarkemmin määrittämättä)

Tuhot

Latvan kuoleminen
 Aikuiset kärsäkkäät syövät taimien nilaa ja puut alkavat kitua ja ruskettua.
Kasvainten syönti
 Neulanpistomaiset pihkaa vuotavat syöntijäljet puun ohuen kaarnan alueella. Jälkiä löytyy taimien kuoresta ja isompien puiden latvaversoista.

Samankaltaiset tuhot

Kaikkien pikikärsäkkäiden syömäjäljet ovat samantapaisia pieniä pihkaa vuotavia pisteitä kuin latvapikikärsäkkäänkin. Latvapikikärsäkkään syönti kohdistuu kuitenkin lähinnä varttuneempien mäntyjen latvuksiin.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Latvapikikärsäkkään on arvioitu olevan yksi heikentyneiden varttuneiden mäntyjen vaarallisimmista kuivattajista.

Tuhoriskin arviointi

Heikentyneet ja tervasrosoiset männyt, tuulenkaadot, lumituhopuut, hakkuussa korjaamatta jääneet rangat sekä yli kesän metsässä varastoitava kuorellinen mäntypuutavara lisäävät pikikärsäkkäiden leviämisriskiä lähistön varttuneisiin mäntyihin sekä männyntaimiin.

Torjuntamenetelmät

Männiköt tulee säilyttää hyvässä kasvukunnossa suorittamalla harvennukset ajallaan ja huolehtimalla latvapikikärsäkkäälle kelvollisen lisääntymismateriaalin korjuusta ja poiskuljetuksesta.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.   Heikkilä, R.
Heliövaara, K.
Pouttu, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Kara, K. (1976)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 07.08.2003, APou

Päivitetty: 18.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute