Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Kuusenpikikärsäkäs

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

KUUSENPIKIKÄRSÄKÄS (Pissodes harcyniae)

Oireet

  • Hidaskasvuisten ja alikasvoskuusien kuivuminen.
  • Käytävät kuoren alla.
  • Samasta pisteestä (munakuopasta) lähtee 1-5 toukkakäytävää, joiden lomassa on umpinaisia tikuista rakennettuja kotelokehtoja.

Tuhonaiheuttaja

  • Tummalla kuoriaisella pitkä suippo kärsä, jonka keskivaiheilta tuntosarvet lähtevät.
  • Kärsäkkään peitinsiivissä kaksi selvärajaista poikkijuovaa.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Pissodes harcyniae Herbst.

S: Kuusenpikikärsäkäs

Sv: Granvivel, Hartsvivel

E: Spruce weevil

Kuvaus

Kuusenpikikärsäkäs on 5-6 mm pitkä laji. Sen etuselkä on huomattavasti yhteenlaskettuja peitinsiipiä kapeampi. Etuselkä on takanurkistaan vähän pyöristynyt. Peitinsiipien joka toinen välys on selvästi kohollaan. Lajin toukat kehittyvät kuusen kuoren alla, useimmiten pystypuissa. Laji suosii eläviä, pienehköjä, hidaskasvuisia kuusia. Toukkakäytäviä voi löytää kuuselta koko runko-osalta. Lajin aiheuttamat vahingot keskittyvät tavallisimmin vähäarvoisiin puihin. Kuusenpikikärsäkäs on jokseenkin primaarinen tuhonaiheuttaja, eli se pystyy iskeytymään terveisiin puihin. useimmiten sitä tapaa kuitenkin heikentyneissä sekä jo kaatuneissa kuusissa. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Pikikärsäkäsnaaraan tarvitsee tulla keväällä vain kerran hedelmöitetyksi, jonka jälkeen se pystyy pystyy laskemaan munia huhtikuun alusta elokuun alkuun. Naaras kaivertaa kärsällään kuusen kuoreen suppilomaisen kolon, jonka pohjalle se laskee yhdestä viiteen munaa.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuvat toukat kovertavat pitkiä, mutkikkaita toukkakäytäviä. Toukkakäytävät lähtevät munintapisteestä säteittäisesti leveten sitä mukaa, kun toukka kasvaa. Lopulta toukka kaivaa pintapuuhun pitkulaisen kolon, johon se valmistaa puunsiruista kannen päälle. Tätä toukan koloon kyhäämää puunsiruista tehtyä rakennelmaa kutsutaan kotelokehdoksi, ja siinä se myös talvehtii.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Kuusenpikikärsäkäs talvehtii useimmiten toukka-asteella kotelokehdossaan, mutta joskus aikuisia kärsäkkäitä näkee jo syksyllä kotelokehdoissa, joissa ne viettävät talvensa. Talvehtineet toukat koteloituvat keväällä ja kotelosta kuoriutuu aikuinen kärsäkäs. Aikuiset pikikärsäkkäät ovat pitkäikäisiä. Ne voivat talvehtia vielä 2-3 kertaa pysyen lisääntymiskykyisinä.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Kuusenpikikärsäkästä esiintyy useimmiten vallituissa, pienehköissä tai hidaskasvuisissa kuusissa, toisinaan myös kaatuneissa kuusissa. Pikikärsäkäs viihtyy vain tuoreessa puussa. Aikuinen tekee kaikille pikikärsäkkäille tyypillisiä neulanpistomaisia vioituksia taimiin ja oksiin.

Tuhon eteneminen

Kuusenpikikärsäkäs aloittaa puun kuivattamisen yhdessä monikirjaajien ja kuusijäärien kanssa. Kun puun kuivuminen etenee, eikä pesäpuu ole enää kovin tuore, pikikärsäkkäät siirtyvät lähistöllä oleviin vallittuihin tai heikentyneisiin kuusiin.

Vaikutus puuhun

Ensimmäinen merkki kuusen pikikärsäkkään iskeytymisestä on runsas pihkavuoto. Toukkien ruokaillessa nilassa kuusen nestevirtaukset alkavat heiketä ja puu alkaa kuivua pystyyn. Muiden kaarnakuoriaislajien iskeytyminen saattaa vielä nopeuttaa kuivumista.

 

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Kuusenpikikärsäkäs on 5 - 6 mm pitkä laji, jonka etuselkä on huomattavasti yhteenlaskettuja peitinsiipiä kapeampi ja takanurkistaan aivan vähän pyöristynyt.

Tuhot

Reiät taimen kuorella
 Pikikärsäkkäiden neulanpistoa muistuttavia vioituksia.  Kuusenpikikärsäkkäiden tappama männyntaimi.
Käytävät ja umpinaiset kotelokehdot kuoren alla
 Pikikärsäkkäiden kotelokehtoja.

Samankaltaiset tuhot

Kuusella esiintyy toinenkin pikäkärsäkäslaji, tummapikikärsäkäs P. gyllenhalii. Taimituhot ovat samanlaisia kuin männyllä elävillä pikikärsäkäslajeilla. Kuusijäärät ja monikirjaajat iskeytyvät usein samoihin puihin kuin pikikärsäkkäätkin.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Kuusenpikikärsäkäs on vahingollinen tuhonaiheuttaja, joka ensimmäisten joukossa iskeytyy heikentyneisiin puihin. Sen aiheuttamat tuhot keskittyvät kuitenkin metsätaloudellisessa mielessä vähäarvoisiin puihin. Taimituhot ovat samanlaisia kuin muillakin pikikärsäkkäillä ja kuusenpikikärsäkkäät voivat vioittaa myös männyntaimia.

Tuhoriskin arviointi

Mitä enemmän kuusikossa on alikasvoksena huonokuntoisia puuyksilöitä, sitä paremmat mahdollisuudet kuusenpikikärsäkkäällä on iskeytyä puustoon. Myös kuusipuutavaran varastointi metsässä yli kesän lisää tuhoriskiä.

Torjuntamenetelmät

Kuusenpikikärsäkkäälle sopivan lisääntymismateriaalin määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, eli kuusikoiden harvennukset tulisi suorittaa ajoissa ja saastuneet puut tulisi poistaa metsästä ennen seuraavaa kasvukautta. Hyönteis- ja sienituholain ohjeita kuorellisen havupuutavaran poiskuljettamisesta metsästä tulisi noudattaa.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Pouttu, A.
Väkevä, J.
  FFRI, Vienna
Heikkilä, R.
Heliövaara, K.
Pouttu, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Saalas, U. (1949)

 

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou

Päivitetty: 18.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute