Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Kuusentähtikirjaaja

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

KUUSENTÄHTIKIRJAAJA (Pityogenes chalcographus)

 

Oireet

  • Kuusella, joskus myös männyllä.
  • Latvuksen yläosa kuivuu aluksi, myöhemmin myös alaosa.
  • Ohuen kuoren alla olevassa syömäkuviossa 4-8 emokäytävää. Käytävien alkupiste on kaarnan sisällä, eikä ole puuaineessa näkyvissä.

Tuhonaiheuttaja

  • Tummanruskea kuoriainen (pituus 2,0-2,3 mm).
  • Kuoriaisen peräpäässä kolme hammasparia.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Pityogenes chalcographus L., Tomicus chalcographus

S: Kuusentähtkirjaaja

Sv: Sextandad barkborre

E: Six-toothed spruce bark beetle

Kuvaus

Kuusentähtikirjaaja on pieni tumman punaruskea kaarnakuoriainen. Tähtikirjaajakoiraalla on peräkuoppansa reunoilla kolme paria isoja teräviä hampaita. Lajin tähtimäiset syömäkuviot sijaitsevat kuusen ohuen kuoren alla. Pariutumiskammiosta, joka sijaitsee kuoren sisällä, lähtee puuaineeseen 5-9 emokäytävää. Kuusentähtikirjaaja on yleisin kaarnakuoriaislajimme. Nuorten kuusikoiden harvennuksien yhteydessä se saattaa aiheuttaa merkittäviä tuhoja. Laji on yleensä sekundaarinen, eli se iskeytyy heikentyneisiin puihin. Heikentäväksi tekijäksi riittää loppukesän kuivuus karummilla kasvupaikoilla tai harvennuksen aiheuttama valoshokki yhdessä kasvaneen lisääntymismateriaalin määrän kanssa. Kuusentähtikirjaajaa esiintyy koko maassa

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Kuusentähtikirjaaja parveilee touko - kesäkuun vaihteessa ilman lämpotilan saavutettua +18 astetta. Parveilu saattaa joissakin tapauksissa kestää jopa heinäkuulle asti. Laji on moniavioinen. Koiras kaivaa kuoreen suhteellisen lähelle pintaa parittelukammion, josta lähtee 4-8 emokäytävää. Emokäytävät muodostavat tähtimäisen kuvion. Naaraat munivat emokäytävien reunamille.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuvat toukat syövät nilaa ja koteloituvat viimeistään elokuun loppuun mennessä.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Ensimmäisten aikuisten kuoriutuminen saattaa alkaa jo elokuun alussa. Kaikki kuoriaiset eivät kuitenkaan aikuistu syksyllä, vaan osa tähtikirjaajista voi talvehtia myös toukka-asteella.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Tähtikirjaajat iskeytyvät nuoriin kuusiin tai isojen kuusten latvoihin, joskus myös mäntyihin. Varsinkin karuilla kasvupaikoilla, kuten esim. kallioilla ja rinteillä, kasvavat kuuset saattavat olla tuhon kohteina. Lisäksi harvennuksien tilapäisesti heikentämät nuoret kuusikot hakkuutähteineen ovat alttiita kuusentähtikirjaajien hyökkäyksille.

Tuhon eteneminen

Mikäli ympäristössä on paljon tähtikirjaajia, voi niiden parveiluaikana tehty kuusikon harvennus houkutella paikalle niin runsaasti kuoriaisia, että ne käyvät myös kasvatettaviksi tarkoitettujen puiden kimppuun.

Vaikutus puuhun

Kuusentähtikirjaaja iskeytyy kuusen ohuen kuoren alle. Emokäytävät ja myöhemmin toukkakäytävät heikentävät puun nestevirtauksia. Vähitellen kuusen latva alkaa kuivua. Tähtikirjaaja voi kuivattaa koko puun, mutta usein käy myös niin, että vain puun latva- ja keskiosat kuivuvat tyven pysyessä vihreänä useita vuosia.

 

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
Kuusentähtikirjaajalla on peräpäässään kolme paria hampaita; naaraalla ne ovat pienemmät ja vaikeasti havaittavissa. Kuusentähtikirjaaja on 1,8-2,3 millimetrin pituinen kaarnakuoriainen, jonka peräkuopan kummallakin reunalla on kolme hammasta.

Tuhot

Neulasten ruskettuminen latvan yläosasta alkaen
 Tähtikirjaaja voi kuivattaa koko puun, mutta usein käy myös niin, että vain puun latva- ja keskiosat kuivuvat tyven pysyessä vihreänä useita vuosia.  Kuivuvia kuusia.
Kuoren irtoaminen
 Tähtikirjaajan käytävät sijaitsevat kuusen ohuen kuoren alla.
Käytävät kuoren alla
 Kuusentähtikirjaajan käytäviä.  Lajin tähtimäisen syömäkuvion muodostavat emokäytävät kulkevat poikkisuunnassa puusyitä vastaan. Parittelukammio sijaitsee kuusen kuoressa, joten siitä ei jää jälkiä, kun kaarna poistetaan.
Purua kuorella
 Ruskeata, hienoa purua kuorella merkkinä kuusentähtikirjaajan iskeytymisestä.

Samankaltaiset tuhot

Kuusessa elää yleisenä myös monikirjaajia, joiden asuttamassa kuusessa kuori pysyy kiinni tiukasti. Niiden syömäkuviot ovat epäsäännöllisiä. Kirjanpainajan asuttamasta kuusesta kaarna irtoaa helposti, ja käytävät ovat paljon isompia kuin tähtikirjaajan. Kuusenpikikärsäkäkkään toukat ovat isompia, ja ne tekevät koteloituessaan tikuista kotelokehdon. Kuusijäärien toukat ovat paljon isompia ja kaivautuvat puun sisään koteloituakseen.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Tappamalla nuoria kuusia kuusentähtikirjaaja aiheuttaa aukkoisuutta metsään. Laji on Suomen yleisin kaarnakuoriainen.

Tuhoriskin arviointi

Kuusentähtikirjaajan iskeytymistodennäköisyyttä harvennushakkuun yhteydessä pystyy arvioimaan läheisten metsien tähtikirjaajatiheyksien perusteella. Tähtikirjaajien asuttamia kuusia kannattaa siis pitää silmällä lähimetsissä. Keski-Euroopassa tähtikirjaajien määriä seurataan feromonien avulla.

Torjuntamenetelmät

Harvennushakkuut alentavat kasvatettavaksi tarkoitettujen kuusien vastustuskykyä tilapäisesti. Tästä syystä nuorten kuusikoiden harvennuksia tulee välttää kuusentähtikirjaajan parveiluaikana ja juuri ennen sitä. Hakkuutähteiden korjuu polttopuuksi vähentää tähtikirjaajille soveltuvaa lisääntymismateriaalia. Puutavaran varastoinnissa ja tuulikaatojen korjuussa tulee noudattaa metsätuholain määräyksiä.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  Annila, E.
FFRI, Vienna.
Heikilä, R.
Nikula, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Heliövaara, K. (1998)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Tietojen päivitys
9.7.2003, A. Pouttu

Päivitetty: 31.07.2014 /eh | Copyright Metla | Palaute