Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Lehtikärsäkkäät

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

LEHTIKÄRSÄKKÄÄT (Phyllobius spp.)

Oireet

  • Lehtipuiden lehdet syöty risaisiksi tai kokonaan.
  • Yleinen juolavehnää kasvavilla metsitysaloilla.

Tuhonaiheuttaja

  • Kuoriaisen väri vaihtelee metallinhohtoisen mustasta välkehtivän vihreään.
  • Pituus n. 0,5 cm.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Phyllobius spp.

S: Lehtikärsäkkäät

Sv: Lövvivlar

E: Leaf weevils

Kuvaus

Lehtikärsäkkäät ovat n. 5 mm pitkiä kovakuoriaisia. Niiden väri voi vaihdella välkehtivän vihreästä, ruskehtavaan ja metallinhohtoisen mustaan. Aikuiset yksilöt nakertavat lehtipuiden lehtiä. Ne jättävät kuitenkin lehtisuonet ehjiksi. Lehtikärsäkkäiden toukat elävät maassa syöden ruoho- ja heinäkasvien juuria. Runsaslukuisina esiintyessään lehtikärsäkkäät aiheuttavat tuhoja koivuntaimikoissa. Lehtikärsäkkäitä esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Kärsäkkäät ovat liikkeellä jo keväällä koivunlehtien ollessa vielä keskenkasvuisia. Lehtien syöntiaika kestää 3-4 viikkoa. Lehtikärsäkäsnaaras laskee munansa siten, että se ensin kaivertaa leuoillaan reiän kasvisolukkoon ja työntää sitten reiän pohjalle munan tai useampia.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Kuoriuduttuaan munista lehtikärsäkkäiden toukat elävät maassa syöden ruoho- ja heinäkasvien juuria. Kotelovaiheessa lehtikärsäkkäiden kärsämuodostuma näkyy jo selvänä.

Aikuisvaihe

Kärsäkkäiden kehitys kestää tavallisimmin yhden vuoden. On olemassa kuitenkin eräitä lajeja, joiden sukupolviaika on 2- tai 3-vuotinen. Monien lajien on havaittu elävän aikuisina verraten kauan.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Lehtikärsäkkäät aiheuttavat tuhoja pääasiassa nuorissa koivuntaimikoissa, jotka on istutettu hiekka- tai moreenimaille.

Tuhon eteneminen

Lehtikärsäkkäiden joukkoesiintymän sattuessa vastaistutettussa koivuntaimikkossa, voivat paljaaksi syödyt taimet kuolla. Syönti etenee nopeasti ja voi olla ohi jopa kahden viikon kuluessa suotuisan sääjakson vallitessa. Isommat taimet ehtivät kuitenkin vielä keskikesällä kasvattaa uudet lehdet ja kestävät näin alkukesän lehtien menetyksen.

Vaikutus puuhun

Lehtikärsäkkäät nakertelevat lehtiin epäsäännöllisiä reikiä ja runsaina esiintyessän ne syövät lehdet lähes kauttaaltaan. Kärsäkkäät eivät kuitenkaan yleensä koskaan katkaise lehtisuonia tai vioita silmuja.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Lehtikärsäkkäitä kaluamassa koivunlehtiä.  Lehtikärsäkäs

Tuhot

Lehtien syönti
 Lehtiä, joista on vain ruoti jäljellä.

Samankaltaiset tuhot

Suomessa on tavattu kahdeksan eri lehtikärsäkäslajia. Niiden syöntijäljen voi sekottaa useiden muiden kärsäkäs-, perhos-, pistiäis- ja lehtikuoriaistoukkien syöntijälkeen.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Varsinaiset tuhoja lehtikärsäkkäät saavat aikaan esiintyessään runsain joukoin samana kesänä istutetussa koivuntaimikoissa syöden taimet täysin lehdettömiksi.

Tuhoriskin arviointi

Tuhoriski on suurin juuri istutetuissa koivuntaimikoissa, jotka on perustettu hiekka- ja moreenimaille, koska näillä aloilla kasvaa runsaasti juolavehnää, joka on tärkeä toukkien ravintokasvi. Tuhoja edeltää yleensä lämmin ja aurinkoinen kesä, jolloin maassa elävien lehtikärsäkkään toukkien kuolleisuus on vähäinen. Koivua kasvattavilla taimitarhoilla kärsäkkäiden tuhoriski nousee, jos lähistöllä on runsaasti esim. pakettipeltoja tai ruohoa ja heinää kasvavia joutomaita.

Torjuntamenetelmät

Metsitysalan heinän- ja juolavehnäntorjunnalla pystytään ennaltaehkäisemään tuhoja. Lehtipuuntaimissa esiintyvät kärsäkkäät voidaan hävittää kemiallisesti kovakuoriaisten torjuntaan hyväksytyllä aineella. Mikäli kärsäkkäitä siirtyy myöhemmin taimille muualta, käsittely tulee uudistaa.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  Annila, E.
FFRI, Vienna
Heikkilä, R.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Poteri, M. (1999)
Saalas, U. (1949)
Sandhall, Å. (1991)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 07.08.2003, APou

Päivitetty: 15.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute