MÄNNYNKÄÄPÄ (Phellinus pini)

	Oireet Männyn sydänpuun lahovika (valkolaho). Usein rengaslahoa lustoja pitkin. Tuhonaiheuttaja Monivuotinen, kiilamainen, yläpinnaltaan tummanruskea ja mahdollisesti jäkäläpeitteinen kääpä. Käävän alapinta kanelinruskea.
[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Phellinus pini (Fr.) A. Ames

S: Männynkääpä

Sv: Tallticka

E: Phellinus pini

Kuvaus

Männynkääpä on valkolahottajiin kuuluva sieni, jonka aiheuttama laho on korroosiolahoa. Kääpä on päältä tummanruskea, karkeakarvainen ja mahdollisesti osaksi jäkälien peitossa. Käävän alapinnalla oleva pillikerros on kanelinruskea. Sienen tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvista haavoista. Tällaisia haavoja syntyy esim. runsaslumisina talvina lumenmurtojen seurauksena. Käävän tartunta vaatii männyn sydänpuuhun asti ulottuvan vioituksen. Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat erityisen alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän laholle kuin ohutoksaiset. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Männynkäävän tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvien vioitusten kautta. Vanhojen oksien repeämät ovat tavallisimpia tartuntateitä, sillä oksan sydänpuu on yhteydessä rungon sydänpuuhun.

Lisääntyminen

Männynkääpä muodostaa monivuotisia itiöemiä. Kantaitiöt leviävät itiöemistä pääosin syksyllä, mutta vähäisemmässä määrin myös varhain keväällä.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän tartunnalle kuin ohutoksaiset.

Vaikutus puuhun

Sieni aiheuttaa männyn sydänpuussa kellan- tai punaisenruskeaa korroosiolahoa ja lustoittain etenevää rengaslahoa. Männynkääpä ei kykene kasvamaan elvässä mantopuussa.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Männynkääpä on merkittävä puuston lahottaja Pohjois-Suomen yli-ikäisissä männiköissä. Etelässä männynkäävän merkitys on vähäisempi, koska metsät ovat nuorempia. Männynkäävän runsas esiintyminen metsikössä saatta olla myös indikaattori luontoarvoista, jotka tulisi otta huomioon metsän käsittelyä suunniteltaessa.

Tuhoriskin arviointi

Männynkääpä on merkittävä vanhan, yli-ikäisen, puuston lahottaja. Vahvaoksaiset lumituhoille altistuneet männyt ovat alttiimpia männynkäävän iskeytymiselle. Torjuntatoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös, että runsas männynkäävän esiintyminen saattaa olla indikaattori tavallista talousmetsää huomattavampien luontoarvojen esiintymisestä kohteella.

Torjuntamenetelmät

Männynkäävän tuhot estetään parhaiten välttämällä yli-ikäisten männiköiden kasvatusta. Vioittuneet puut tulisi poistaa metsästä harvennushakkuiden yhteydessä. Vanhoista puistopuista ei saisi karsia eläviä oksia, ja karsinta tulisi muutenkin rajoittaa suhteellisen ohutoksaisiin puihin.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan