Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista
|
MÄNNYNKÄÄPÄ (Phellinus pini)
Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta
Nimet
T: Phellinus pini (Fr.) A. Ames
S: Männynkääpä
Sv: Tallticka
E: Phellinus pini
Kuvaus
Männynkääpä on valkolahottajiin kuuluva sieni, jonka aiheuttama laho on korroosiolahoa. Kääpä on päältä tummanruskea, karkeakarvainen ja mahdollisesti osaksi jäkälien peitossa. Käävän alapinnalla oleva pillikerros on kanelinruskea. Sienen tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvista haavoista. Tällaisia haavoja syntyy esim. runsaslumisina talvina lumenmurtojen seurauksena. Käävän tartunta vaatii männyn sydänpuuhun asti ulottuvan vioituksen. Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat erityisen alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän laholle kuin ohutoksaiset. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia
Tartunta
Männynkäävän tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvien vioitusten kautta. Vanhojen oksien repeämät ovat tavallisimpia tartuntateitä, sillä oksan sydänpuu on yhteydessä rungon sydänpuuhun.
Lisääntyminen
Männynkääpä muodostaa monivuotisia itiöemiä. Kantaitiöt leviävät itiöemistä pääosin syksyllä, mutta vähäisemmässä määrin myös varhain keväällä.

Tuhojen esiintyminen
Tuhokohteet
Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän tartunnalle kuin ohutoksaiset.
Vaikutus puuhun
Sieni aiheuttaa männyn sydänpuussa kellan- tai punaisenruskeaa korroosiolahoa ja lustoittain etenevää rengaslahoa. Männynkääpä ei kykene kasvamaan elvässä mantopuussa.

Tuntomerkit kuvina
Tuhonaiheuttaja
Itiöemä
Samankaltaiset tuhot
Männyllä ei ole muita männynkääpää muistuttavia tuhonaiheuttajia. |

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet
Vahingot metsätaloudessa
Männynkääpä on merkittävä puuston lahottaja Pohjois-Suomen yli-ikäisissä männiköissä. Etelässä männynkäävän merkitys on vähäisempi, koska metsät ovat nuorempia. Männynkäävän runsas esiintyminen metsikössä saatta olla myös indikaattori luontoarvoista, jotka tulisi otta huomioon metsän käsittelyä suunniteltaessa.
Tuhoriskin arviointi
Männynkääpä on merkittävä vanhan, yli-ikäisen, puuston lahottaja. Vahvaoksaiset lumituhoille altistuneet männyt ovat alttiimpia männynkäävän iskeytymiselle. Torjuntatoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös, että runsas männynkäävän esiintyminen saattaa olla indikaattori tavallista talousmetsää huomattavampien luontoarvojen esiintymisestä kohteella.
Torjuntamenetelmät
Männynkäävän tuhot estetään parhaiten välttämällä yli-ikäisten männiköiden kasvatusta. Vioittuneet puut tulisi poistaa metsästä harvennushakkuiden yhteydessä. Vanhoista puistopuista ei saisi karsia eläviä oksia, ja karsinta tulisi muutenkin rajoittaa suhteellisen ohutoksaisiin puihin.

Tekijät ja lähteet
|
Teksti: |
|
Kuvat: |
|
Lähteet: |
|
Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J. |
|
Kankaanhuhta, V. |
|
Butin, H. (1995)
Jukka, L. (1988)
Kurkela, T. (1994)
Niemelä, T. (1998)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Phillips, D. & Burdekin, D. (1992)
Ryman, S. & Holmåsen, I. (1987)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999) |
Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

|