Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Ruskotäpläkärpänen

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

RUSKOTÄPLÄKÄRPÄNEN (Phytobia betulae)

Oireet

  • Rungon poikkileikkauksessa käytävien päät erottuvat vuosilustojen suuntaisina ruskeiden täplien muodostamina renkaina.
  • Ruskeat käytävät kulkevat puun pituussuunnassa latvasta tyvelle.

Tuhonaiheuttaja

  • Väritön pitkä ja ohut toukka, jonka suuosat ovat mustat.

Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Phytobia betulae E.Kang, Dendromyza betulae, Agromyza betulae

S: Koivun ruskotäpläkärpänen

Sv: Björkbastfluga

E: Birch cambium fly

Kuvaus

Kaksisiipisten lahkoon kuuluva kärpänen, jonka toukka aiheuttaa ravintosyönnillään vioitusta koivun jälsikerrokseen. Toukkakäytävistä jää puuhun ruskeita viiruja ja pilkkuja, jotka alentavat puuaineen kauneusarvoa. Laji on yleinen koko maassa. Se näyttää olevan maan eteläosissa yleisempi kuin pohjoisempana.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Lajin elinkierto on yksivuotinen. Uudet aikuiset kuoriutuvat koteloista kesäkuun alussa. Parveilu tapahtuu kesäkuun puolivälissä. Naaras munii koivun nuoriin, vielä pehmeisiin vuosikasvaimiin, yleensä noin 5-6 metrin korkeudella tai alempana oleviin oksiin. Aikuisen kärpäsen elinikää, lentokykyä ja mahdollisia ravintokasveja ei vielä tunneta.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Lyhyen munavaiheen jälkeen vastakuoriutunut toukka kaivautuu kuoren alle jälsikerrokseen. Toukka syö nilaa ja etenee oksan kuoren alla kohti runkoa ja sen saavutettuaan jatkaa etenemistä kohti puun tyveä, nopeus on noin 1 m viikossa. Puun tyvelle toukka saapuu yleensä elokuun alussa, ja se voi jatkaa syöntiä liikkuen tyvellä ylös ja alas kunnes kaivautuu ulos kuoren alta elokuun puolivälin tienoilla. Täysikasvuinen toukan pituus on noin 1,5-2 cm, väri on valkoinen ja suuosat ovat mustat. Toukka koteloituu maahan karikkeeseen, missä se talvehtii. Munien, toukkien ja koteloiden kuolleisuus tunnetaan huonosti.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Ruskotäpläkärpäsen syöntijälkiä löytyy eniten puista, joiden alaoksat (alle 6 metrin korkeudella) säilyvät pitkään elävinä. Lajia esiintyy hies- ja rauduskoivulla sekä nuorissa että vanhoissa puissa. Nuorimmat puut, joihin tuholaisen tiedetään iskeytyneen, ovat 3-vuotiaita. Se suosii erityisesti rehevillä paikoilla, harvassa kasvavia koivikoita. Eniten tuhoja esiintyy harvoissa, yhden puulajin viljelymetsiköissä, erityisesti peltoistutuksissa, joissa vioituksia esiintyy jopa puolitoistakertaisesti metsämaiden taimikoihin verrattuna. Luontaisesti syntyneet koivikot ovat yleensä tiheämpiä ja joukossa on enemmän muita puulajeja, mitkä tekijät lisäävät puiden varjostusta ja edistävät alaoksien karsiutumista.

Tuhon eteneminen

Toukka etenee jälsikerroksessa puun tyveä kohti ja voi alaspäin mennessään syödä myös sivukäytäviä ja haaroja. Tyvelle päästyään toukka kaivautuu ulos puusta ja koteloituu karikkeeseen. Usein toukka kaivaa käytäviä puun tyvellä edestakaisin ylös ja alas, kunnes se on kypsä koteloitumaan. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun munintakohta on alhaalla. Samassa puussa voi olla useita toukkia yhtäaikaa. Suotuisissa oloissa vioitus toistuu vuodesta toiseen ja käytäväjälkiä löytyy jokaisesta vuosilustosta.

Vaikutus puuhun

Koivu kylestää toukan syömän käytävän umpeen pian toukan mentyä. Käytävä jää näkyviin ruskeana, haavasolukon täyttämänä viiruna. Vioitusta voi olla erityisen runsaasti puun tyvellä, jos toukka on loppuvaiheessa syönyt edestakaista käytävää. Syönti ei todennäköisesti vaikuta puun kasvuun. Kärpäsen vioittamissa puissa on esiintynyt usein myös lahovikaa. Lahottajasienten itiöiden on epäilty tunkeutuvan puuhun toukan ulostuloreikien kautta. Syy-seuraussuhteet vaativat kuitenkin lisätutkimuksia, sillä lahoviat saattavat olla myös peräisin esim. peltomyyrien vioituksista.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Koivun ruskotäplänaaras (musta 4-4,5 mm:n pituinen kärpänen) munii munansa koivun uusiin versoihin.
Munat
 Ruskotäpläkärpäsen munavaihe on koivun verson kuoren sisäpinnalla.
Toukka
 Toukka on 1,5-2 cm pitkä, valkea ja matomainen, mustat suuosat, ei jalkoja.  Täysikasvuisen toukan pää ja suuosat.
Kotelo
 Ruskotäpläkärpäsen kotelovaihe.

Tuhot

Puuaineen värivika
 Poikkileikkauspinnalla ruskeita pilkkuja.  Poikkileikkauspinnalla ruskeita pilkkuja vuosilustojen myötäisinä renkaina.  Värivikaa koivun puuaineessa.
Käytävät puuaineessa
 Toukan tekemiä käytäviä puuaineessa.  Käytävät ruskeita viiruja puun pituussuunnassa, ei onteloa.

Samankaltaiset tuhot

Ei ole, mutta visakoivussa voi olla hieman samanlaista kuviointia.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Ruskeat käytävät alentavat puun kauneusarvoa useimpien mielestä. Puu ei kelpaa esimerkiksi tiettyjen erikoisvanerien valmistukseen, huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi eikä parketteihin. Syöntijäljet eivät vaikuta puuaineen lujuuteen tai paperimassan saantoon.

Tuhoriskin arviointi

Koivunruskotäpläkärpäsen tuhoriski on sitä suurempi mitä harvemmassa ja mitä rehevämmällä kasvupaikalla puut kasvavat. Alaoksien hidas karsiutuminen lisää tuhoalttiutta ja pitkittää vioituksen jatkumista.

Torjuntamenetelmät

Ruskotäpläkärpänen on sopeutunut hyvin metsäluontoon, eikä kärpäsen iskeytymistä voida yleensä välttää. Tavoitteena koivun kasvatuksessa on mahdollisimman toukkavapaa tyvitukki päätehakkuussa. Tukin sisäosassa on aina käytäviä, mutta esim. jos halkaisijaltaan 35 cm tyvitukissa on 5 cm toukkavapaata puuta, niin viilun sorvauksessa saadaaan hyvälaatuista viilua jo puolet koko saannosta. Tehokkaimpana torjuntakeinona pidetään kärpäsen elinolojen säätelemistä kasvattamalla koivikot tiheinä, mahdollisesti sekapuustoisina. Alaoksien nopeaa karsiutumista tulisi edistää aina 6 metrin korkeudelle saakka. Metsänjalostuksen keinoin saattaa löytyä kärpäselle huonommin soveltuvia koivulaatuja. Biologisia torjuntakeinoja ei ole tiedossa. Luontaisena vihollisena on eräs loispistiäinen (Symphya ringens), joka syö koteloituneita toukkia talven aikana.

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Araja, H.
Väkevä, J.
Schulman, E.
Kankaanhuhta, V.
  Annila, E.
Heliövaara, K.
Henttonen, H.
Lehto, J.
Pappinen, A.
  Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Pappinen, A. (1994)
Schulman, E. (1992)
Uotila, A. Kankaanhuhta, V. (1999)

 

Sisältöpäivitys 07.08.2003, APou

Päivitetty: 15.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute