MÄNTY-YÖKKÖNEN (Panolis flammea)

	Oireet Männynneulaset syöty risaisiksi heinäkuussa. Tuhonaiheuttaja Vihreillä toukilla selkäpuolella kolme valkeahkoa kylkijuova. Toukan pää ruskeahko. Aikuinen punertava kirjava perhonen
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Panolis flammea Den. & Schiff., Panolis piniperda Panz., Panolis griseovariegata Goe.

S: Mänty-yökkönen

Sv: Tallfly

E: Pine beauty moth

Kuvaus

Mänty-yökkönen on kirjava perhonen, jonka ruosteenpunaisissa tai tiilenvärisissä etusiivissä on vaaleita kuvioita. Yökkösen takasiivet ovat tummanharmaat. Lajin toukat ovat vihreitä. Niillä on selässään kolme valkoista juovaa ja kyljissä yksi keltainen juova. Toukat käyttävät ravinnokseen männyn neulasia. Useina vuosina jatkuvat joukkoesiintymät johtavat mäntyjen paljaaksi syömiseen ja myöhemmässä vaiheessa jopa puiden kuolemaan. Suomessa laji esiintyy yleisyydestään huolimatta harvoin runsaana, ja olemme välttyneet tuhoisilta joukkoesiintymiltä. Mänty-yökköstä on tavattu meillä etelästä Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle saakka.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Mänty-yökköset lentävät keväisin huhtikuun lopulta kesäkuuhun saakka. Kun pariutumisesta on kulunut 2-9 vuorokautta, naaras laskee munansa edellisen vuoden männynneulasiin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Muna-ajan pituus on keskimäärin kolme viikkoa. Kuoriuduttuaan munista kesäkuun keskivaiheilla nuoret toukat hakeutuvat saman vuoden kasvainten nuoriin neulasiin. Vasta varttuneemmat toukat siirtyvät syömään toisen vuoden ja sitä vanhempia neulasia. Toukat jatkavat syöntiään myös yöllä. Heinäkuun lopussa tai elokuun alkupuolella toukat alkavat laskeutua puusta maahan kasvi- ja karikepeitteen sekaan koteloitumaan.

Talvilepo ja aikuisvaihe

Mänty-yökkönen talvehtii kotelona. Aikuisten perhosten kuoriutuminen ja lento alkavat huhtikuun lopulla. Perhoset lentelevät pääasiassa iltasella, jolloin ne käyvät imemässä mettä mm. pajunnorkoista. Lenteleviä mänty-yökkösiä voi tavata aina kesäkuun alkuun asti.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Mänty-yökkönen iskeytyy kaikenikäisiin mäntyihin. Lajia on tavattu myös strobus- ja vuorimännyltä. Joukkoesiintymisien yhteydessä toukat saattavat nakerrella myös kuusen ja katajan neulasia.

Tuhon eteneminen

Mänty-yökkösellä on verraten suuri taipumus joukkoesiintymisiin, joskaan niitä ei Suomessa juuri esiinny, sillä laji on Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Siellä, missä lajin aiheuttamia tuhoja esiintyy, ne ovat lyhytaikaisia ja noudattavat mänty-yökköskantojen vaihteluja.

Joukkolisääntyminen ja sen aiheuttamat tuhot alkavat varautumisvuodella, jolloin mänty-yökköset ovat selvästi tavallista lukuisampia. Mäntyjen ulkomuotoon yökkösten määrä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa vaikuta. Seuraava vuosi on latautumisvuosi, jolloin yökköset ovat jo huomattavassa määrin lisääntyneet. Mäntyjen neulasisto alkaa käydä harvaksi. Kolmas vuosi on purkautumisvuosi, jolloin toukkia on niin paljon, että ne pystyvät syömään puut ja jopa kokonaiset metsiköt paljaiksi. Neljäntenä tai joskus viidentenä vuonna seuraa murrosvuosi, jolloin mänty-yökköskanta laskee tavalliseen määräänsä. Kannan pienenemiseen vaikuttavat mm. lisääntynyt loiskärpästen sekä -pistiäisten ym. luontaisten vihollisten määrä.

Vaikutus puuhun

Juuri kuoriutuneet nuoret mänty-yökkösen toukat syövät samana kesänä kehittyneitä neulasia. Kun toukat kasvavat, ne alkavat syödä toisen vuoden ja sitäkin vanhempia neulasia. Yökköset syövät neulaset aina tuppea myöten. Neulasista jää korkeintaan lyhyt tynkä jäljelle. Leikkauspinta on aina hyvin jyrkkä, ja usein siihen ilmaantuu runsaasti pihkaa. Myös kasvainten ohut kuori saattaa kelvata toukille, varsinkin jos niitä on paljon. Männyt tulevat usein harvinaisen nopeasti paljaaksi syödyiksi.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Toukka

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Mänty-yökkönen on Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla, jossa kasvukauden lämpötila ja muut tekijät eivät ole sille enää kovin suotuisia. Suomessa laji esiintyykin harvoin niin runsaana, että se aiheuttaisi tuhoja. Kuitenkin jo itärajamme tuolla puolen, Karjalan kannaksella, on esiintynyt laajoja tuhoja. Mänty-yökkönen on yksi niistä tuholaislajeista, joka saattaa saattaa yleistyä ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Osa mänty-yökkösten joukkoesiintymän vaivaamista männyistä kuolee, osa toipuu. Toipuvien puiden kasvu voi tyrehtyä jopa 5-7 vuodeksi. Toukkien syönnin vaivaamat puut ovat lisäksi alttiita sekundääristen tuholaisten, kuten ytimennävertäjien ja muiden kaarnakuoriaisten sekä pikikärsäkkäiden hyökkäyksille.

Tuhoriskin arviointi

Mänty-yökköset eivät ole toistaiseksi aiheuttaneet merkittäviä tuhoja Suomessa. Mänty-yökköskannan kehitystä voi arvioida tarkkailemalla maassa talvehtivien koteloiden määrää, ja koteloiden kunnosta voidaan päätellä kannan kehitys ja tuhoriski.

Torjuntamenetelmät

Lajia voidaan torjua tarvittaessa kemiallisesti perhos- ja pistiäistoukkien torjuntaan hyväksytyllä torjunta-aineella.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 07.08.2003, APou