Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Isolehtikuusipistiäinen

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

ISOLEHTIKUUSIPISTIÄINEN (Pristiphora erichsoni)

Oireet

  • Lehtikuusen neulasia syöty latvasta alkaen.

Tuhonaiheuttaja

  • Harmaanvihreä, sivuilta ja vatsasta vaaleampi, mustapäinen toukka.
  • Täysikasvuisen toukan pituus n. 20 mm.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Pristiphora erichsoni Hart. Nematus erichsoni

S: Isolehtikuusipistiäinen

Sv: Stor lärkstekel

E: Large larch sawfly

Kuvaus

Isolehtikuusipistiäisen pää ja keskiruumis ovat suurimmaksi osaksi mustat. Pistiäisen takaruumis on punaruskea. Sen toukat ovat mustapäisiä ja selkäpuolelta harmaanvihreitä. Sivuilta toukat ovat vaaleampia. Toukat syövät lehtikuusien neulasia loppukesällä. tuho kohdistuu ankarimpana puun latvaosiin, jolloin yksittäisiä oksia tai jopa koko latvus kuivuu. Isolehtikuusipistiäisen tuhot esiintyvät jaksottain. Lajia on tavattu Etelä-Suomesta aina Kuusamon korkeudelle saakka.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Isolehtikuusipistiäisen parveilu ajoittuu kesä- ja heinäkuulle. Naaras laskee munansa, joita on yhteensä noin 40-50 kpl, lehtikuusen pitkäversoihin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuneet toukat siirtyvät lyhytversoihin ja alkavat nakerrella niiden neulasia. Runsaimmin toukkia on havaittavissa heinäkuussa ja joskus myös elokuussa. Toukat elävät puussa 2,5-4 viikkoa. Sitten ne pudottautuvat maahan ja valmistavat itselleen kotelokopan, joka on aluksi vihreänkeltainen, myöhemmin ruskea. Toukat talvehtivat kopassa ja koteloituvat yleensä vasta seuraavana kesänä. Joskus toukat koteloituvat jo syksyllä.

Aikuisvaihe

Aikuiset pistiäiset kuoriutuvat alkukesällä ja aloittavat parveilun.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Isolehtikuusipistiäinen iskeytyy kaiken kokoisiin ja ikäisiin siperian- ja euroopanlehtikuusiin. Se menestyy kosteilla kasvupaikoilla.

Tuhon eteneminen

Isolehtikuusipistiäisen aiheuttamat tuhot esiintyvät jaksoittain seuraillen pistiäisten kannanvaihteluja. Tuhot etenevät usein latvasta alaspäin ja runsaina esiintyessään toukat voivat kaluta neulaset koko puusta.

Vaikutus puuhun

Naaras laskee munansa pitkäversoihin, jotka taipuvat usein tältä kohtaa mutkalle. Versojen kärki kuivuu. Nuoret toukat siirtyvät lyhytversoihin ja alkavat nakerrella niiden neulasia. Aluksi ne nakertelevat vain neulasten reunoihin lovia, mutta varttuneempina toukat syövät neulaset kokonaan siten, että vain tyngät jäävät jäljelle. Toukat jättävät pitkäversojen neulaset yleensä rauhaan, ellei toukkia esiinny hyvin runsaasti. Useimmiten tuhot keskittyvät puiden latvaosiin.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Toukka
 Iso lehtikuusenpistiäinen on 8,5-9,5 mm pitkä laji. Sen pää ja keskiruumis ovat mustat. Takaruumis on punaruskea.

Tuhot

Neulasten syönti
 Ison lehtikuusenpistiäisen toukkien paljaaksi kaluamia lehtikuusen latvuksia.  Paljaaksi kaluttuja latvuksia.

Samankaltaiset tuhot

Lehtikuusikoi Isohavukirva Pikkuhavukirva Lisäksi on muutama muu lehtikuusella elävä pistiäislaji.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Toukkien hyökkäyksestä aiheutuu lehtikuusille useimmiten kasvunmenetyksiä.

Tuhoriskin arviointi

Pikkujyrsijöitä pidetään lajin pahimpina vihollisina. Koska jyrsijät eivät viihdy kosteilla mailla, luo tämä parhaat menestymismahdollisuudet isolehtikuusipistiäiselle. Edellisen kesän pistiäismääristä ja pistiäisten tekemistä tuhoista kyetään ennustamaan, ovatko seuraavan kesän pistäiskannat alueella nousussa vai laskussa.

Torjuntamenetelmät

Isolehtikuusipistiäisen toukat pystytään hävittämään ruiskuttamalla puut pistiäisten torjuntaan hyväksytyllä torjunta-aineella.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  Nikula, A.
Varama, M.
  Jukka, L. (1988)
Saalas, U. (1949)

 

Sisältöpäivitys 06.08.2003, APou

Päivitetty: 14.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute