Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

LAPINMYYRÄ (Microtus oeconomus)

Oireet

  • Havu- ja lehtipuilla.
  • Kuorta järsitty taimen tyveltä ja juurenniskasta.

Tuhonaiheuttaja

  • Ruskeanharmaa peltomyyrän kokoinen tai hieman kookkaampi myyrä.

 

Yleiskuvaus | Lisääntyminen Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

 

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Microtus oeconomus (Pall.)

S: Lapinmyyrä

Sv: Mellansork

E: Root vole, Tundra vole

Kuvaus

Lapinmyyrä syö kuorta puun tyveltä ja juurista. Se on metsitettyjen peltojen ja ojitettujen turvemaiden tuholainen vioittaen etenkin taimia ja toisinaan myös suurempia puita. Lapinmyyrä elää Pohjois-Suomessa, missä se on heinämaiden yleisin myyrälaji. Peltomailla sen on havaittu syrjäyttävän peltomyyrää. Lajin yhtenäisen esiintymisalueen raja on hieman napapiirin eteläpuolella. Lapinmyyrä alkoi yleistyä 1970-luvulla, kun sopivia elinpaikkoja tuli lisää peltoviljelyn vähenemisen myötä.

Lisääntymisbiologia


Ravinnonhankinta

Lapinmyyrän kesäravintoa ovat sarojen, monitähkävillojen ja heinien vihreät osat. Talviravintonaan se käyttää samojen kasvien maanalaisia osia. Se voi kaivaa turpeeseen useita metriä pitkiä käytäviä juuresta toiseen, samoin pakettipelloilla lapinmyyrä kaivautuu maahan paljon paremmin kuin peltomyyrä. Puun kuori on myyrälle lisäravintoa, johon se turvautuu talviaikana.

Kannanvaihtelu

Lapinmyyrän lisääntymiskyky on suuri. Naarailla on kesän aikana 3-4 poikuetta, joissa on keskimäärin 6-7 poikasta. Poikaset voivat saavuttaa nopeasti sukukypsyyden. Pahimmat tuhot tapahtuvat myyräkannan nousu- ja huippuvuosina, joita on noin 4-5 vuoden välein.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Lapinmyyrä vioittaa puita etenkin metsitetyillä pelloilla, turvemailla ja myyräkannan huippuvuosina myös kangasmailla. Enimmäkseen se syö mäntyä, mutta toisinaan myös lehtipuita, vain harvoin kuusta.

Tuhon eteneminen

Tuhoja voi sattua milloin tahansa, kun myyrän on turvauduttava ravinnossaan puunkuoreen. Kannan noustessa tuhojakin tavataan enemmän. Jos kuori on syöty kokonaan rungon ympäri, niin puu kuolee noin 1-2 vuodessa. Lievemmissä tapauksissa syönti heikentää puuta ja se altistuu sieni ja hyönteistuhoille. Etenkin pystynävertäjä on yleinen tuholainen heikentyneissä männyissä.

Vaikutus puuhun

Kuoren syönti puun tyveltä ja juurista haittaa puun nestevirtauksia. Lievästi syöty puu pystyy kylestämään syöntikohdat, mutta pahoin syödyt puut kuolevat.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhot

Kuoren syönti
 Lapinmyyrän nakertelema männyntyvi.
Juurten syönti
 Kuorta syöty juurista.  Vioitettuja juurenniska.  Vioitettu juurenniska.

Samankaltaiset tuhot

Peltomyyrä aiheuttaa samankaltaisia kuoren syöntijälkiä puun tyvelle, mutta ainoastaan taimille, eikä se viota puun juuria. Vesimyyrä syö kuorta puun juurista ja katkoo ohuita juuria. Se syö juuria lähes yksinomaan maan alla. Jänikset nakertavat puiden kuorta, mutta yleensä ylempää kuin myyrät. Jäniksen hampaanjäljet ovat selvästi leveämmät kuin myyrien.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Lapinmyyrä vaikeuttaa pellonmetsitystä Pohjois-Suomessa. Talvella 1977/78 aikana sattui suuria lapinmyyrätuhoja Lapin ja Koillis-Suomen metsälautakuntien alueella. Tuolloin myyrät vahingoittivat noin 1,1 miljoonaa istutustainta, enimmäkseen mäntyä.

Tuhoriskin arviointi

Tuhoriski on suurin taimikoissa, jotka perustetaan pelloille tai turvemaille. Korkean myyräkannan aikana tuhoja sattuu myös kangasmailla. Lapinmyyrä järsii suurienkin puiden kuorta puun tyveltä ja juurista, joten tuhoriski ei häviä taimien kasvaessa. Metsäntutkimuslaitos laatii vuosittain ennusteita myyräkantojen kehittymisestä ja tuhoriskeistä.

Torjuntamenetelmät

Istutus kannattaa tehdä heti myyrävuoden jälkeen, jolloin tuhovaara on pienempi muutaman seuraavan vuoden ajan. Tuhoja voidaan yrittää ehkäistä levittämällä myyräkarkotetta puiden tyvelle, mutta teho on kyseenalainen koska syöntikohdat ovat usein maanrajassa tai alempana.

 

Metlan myyrätutkimus avuksi metsäammattilaisille ja jokamiehelle (esite, pdf)

 

 

Tekijät ja lähteet


Teksti: Kuvat: Lähteet:
Väkevä, J.
Henttonen, H.
Kankaanhuhta, V.
Jalkanen, R.
Nikula, A.
Jukka, L. (1988)
Korhonen, K-M. et al. (1983)
Nuorteva, M. (1982)
Poteri, M. (1999)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Päivitetty: 14.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute