HARMAAKARISTE (Lophodermella sulcigena)

	Oireet Männynneulaset muuttuvat ruosteenpunaisiksi heinä-elokuussa, jonka jälkeen neulaset harmaantuvat. Neulaset pysyvät kiinni puussa seuraavaan kesään. Tuhonaiheuttaja Neulasissa, joiden tyviosa jää vihreäksi kärkiosan kuollessa, näkyy paksu musta poikkivyö ja harmaita pitkittäisiä itiöemiä.
	[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Lophodermella sulcigena (Rostr.) Höhn, Hypodermella sulcigena (Rostr.) Tub.

S: Harmaakariste

Sv: Tallens gråbarrsjuka

E: Lophodermella needle cast, (Hypodermella needle cast)

Kuvaus

Harmaakaristeen aiheutta kehityskierroltaan yksivuotinen kotelosieni, joka muuttaa männyn neulaset heinäkuun lopulla ruosteenpunaisiksi. Tämän jälkeen neulaset alkavat harmaantua syksyn kuluessa. Sairaissa neulasissa on tyypillisiä mustia leveitä pihkaisia poikkivöitä, ja seuraavana keväänä palkomaisia itiöemiä.

Harmaakaristetta esiintyy yleisesti männyntaimikoissa ja nuorissa männiköissä. Kuivilla kankailla ja luonnontaimikoissa kariste ei yleensä aiheuta merkittävää tuhoa, koska infektio rajoittuu vain muutamiin puuyksilöihin. Rehevillä paikoilla kasvavissa viljelytaimikoissa, entisillä peltomailla ja lannoitusmetsiköissä harmaakariste on sensijaan haitallisempi. Harmaakaristetta esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Harmaakariste saastuttaa nuoria männyn neulasia niiden pituuskasvun aikana kesä-heinäkuussa. Tartunta tapahtuu neulasten kantaosaan juuri muodostuneeseen solukkoon. Neulaset pystyvät jatkamaan pituuskasvuaan, mutta tartuntakohdat ovat erotettavissa myöhemmin täysikasvuisissa neulasissa pihkaisen poikkivyön rajaamana alueena.

Lisääntyminen

Seuraavana keväänä tartunnan saaneisiin neulasiin kehittyy sienen palkomaiset itiöemät, eli hysteroteekiot. Itiöemät kypsyvät ja koteloitiöt vapautuvat samoihin aikoihin, kun uusien versojen neulaset työntyvät esiin. Harmaakaristeella tavataan loisena usein Hendersonia acicola -sientä, joka pääasiassa aiheuttaa neulasten harmaantumisen. Tämän sienen infektio haittaa harmaakaristeen itiöemien kehitystä.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Tautia esiintyy yleisimmin 10-20 vuotiaissa männiköissä viljavilla tai lannoitetuilla kasvupaikoilla sekä entisillä peltomailla. Myös entisillä peltomailla harmaakariste saattaa olla haitallinen.

Tuhon eteneminen

Harmaakariste esiintyy yleensä epidemioina, joiden jaksot ovat muutaman vuoden mittaisia. Tuhon etenemisen saattaa pysäyttää Hendersonia acicola -sienen iskeytyminen neulasiin, jolloin harmaakaristeen itiöemien kehitys estyy.

Vaikutus puuhun

Tauti aiheutta neulaskatoa. Ensimmäiset värimuutokset alkavat näkyä männyn neulasissa heinäkuun lopulla. Neulaset muuttuvat aluksi ruosteenpunaisiksi, jonka jäälkeen ne harmaantuvat usein jo saman syksyn aikana, mutta viimeistään seuraavaan syksyyn mennessä, jolloin neulaset varisevat.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Tuhot

Neulasten ruskettuminen

Latvuksen harsuuntuminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Yhden vuoden kestänyt harmaakariste-epidemia ei aiheuta merkittäviä kasvutappioita. Useana peräkkäisenä vuonna toistuva karistetartunta heikentää huomattavasti kasvua. Vaikutus näkyy selvimmin säde- ja tätä kautta myös tilavuuskasvussa, ja vasta myöhemmin pituuskasvussa. Kolmivuotinen epidemia, joka kattaa vähintään kaksi kolmasosaa uusimmista neulasista, alentaa tilavuuskasvua 29 % viiden vuoden mittausjaksolla.

Tuhoriskin arviointi

Suurin riski harmaakaristeen leviämiselle on rehevissä viljelytaimikoissa, entisillä peltomailla ja lannoitusmetsiköissä. Harmaakariste esiintyy muutaman vuoden mittaisina epidemioina, ja täten siitä ei yleensä muodostu metsikölle pysyvää haittaa.

Torjuntamenetelmät

Taudin välttämiseksi mäntyä ei tule viljellä reheville kasvupaikoille. Tartunnan saaneiden puiden poisto on tehokas, joskin radikaali toimenpide, taimikoissa ja nuorissa männiköissä. Nuorten männiköiden lannoitusta ei suositella kivennäismailla, ja turvemaiden lannoitteiden tulee sisältää tärkeimmät hivenravinteet. Siemenviljelyksiltä tulee poistaa taudille alttiit puut. Taimitarhoilla on mahdollista käyttää tarvittaessa kemiallista torjuntaa.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan