Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Männynkariste

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

MÄNNYNKARISTE (Lophodermium seditiosum)

Oireet

  • Syksyllä kaikkien neulasvuosikertojen neulasissa kellahtavia tai ruskeita laikkuja.
  • Keväällä neulaset ruskettuvat ja karisevat kesäkuun kuluessa.
  • Oksissa sekä terveitä että sairaita neulasia sekaisin.

Tuhonaiheuttaja

  • Pudonneilla neulasilla huulten muotoisia itiöemiä nauhamaisesti peräkkäin.
  • Neulasten poikkivyöt ruskeita, ei mustia.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Lophodermium seditiosum Minter, Staley & Millar

S: Männynkariste

Sv: Tallskytte

E: Pine needle cast, Pine needle blight

Kuvaus

Männynkariste on kotelosieni, jonka itiöemät kehittyvät maahan karisseissa neulasissa. Itiöt leviävät runsaimmin sateisella säällä syyskesällä. Männynkariste tappaa männyissä kaikenikäisiä neulasia. Sitä esiintyy taimitarhoilla ja taimikoissa. Varjossa kasvavat taimet ovat karisteelle altteimpia. Männynkaristeen esiintymisestä pohjois-Suomessa ei ole varmistettuja tietoja.

Lisääntymisbiologia

 

Tartunta

Männynkaristeen itiöt leviävät maahan varisseista neulasista myöhäiskesän ja syksyn aikana. Myöhemmin syksyllä infektiokohdat erottuvat mäntyjen neulasista pieninä kellanruskeina pisteinä.

Lisääntyminen

Seuraavana keväänä neulaset ovat epäsäännöllisen ruskealaikkuisia. Sairaat neulaset karisevat kevään ja alkukesän aikana. Sienen itiöemät, hysteroteekiot, kehittyvät pudonneille neulasille syyskesään mennessä.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Tautia esiintyy männyllä taimitarhoilla ja taimikoissa. Tauti on yleisin tiheissä taimikoissa ja nuorten männiköiden alaoksistoissa. Vielä 4-5 metriset männyt voivat saada tartunnan koko latvukseen.

Tuhon eteneminen

Tuhon vakavuuden mahdollisuus pienenee taimien saavuttaessa pituutta. Kymmenennen kasvatusvuoden jälkeen taimien mahdollisuus sairastua pienenee huomattavasti. Jos vähintään kaksi runsassateista epidemiakesää seuraa toisiaan pienenevät pienenevät männyntaimien selviämismahdollisuudet.

Vaikutus puuhun

Tartunnan saaneet neulaset muuttuvat ruskeanpunaisiksi päivälämpötilojen kohotessa huhti-toukokuussa. Värinmuutos saattaa tapahtua muutamien päivien kuluessa. Tuhot keskittyvät usein puiden latvusten alimpiin osiin. Pienillä taimilla koko neulasisto saattaa ruskettua. Neulasten ruskettuminen ei ole kuitenkaan säännöllistä. Samassa kasvaimessa saattaa olla sekä terveitä että sairaita neulasia.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä
 Männynkariste (lahottava Lophodermium pinastri), itiöpesäkkeitä ja poikkijuovia.

Tuhot

Neulasten ruskettuminen
 Männynkaristeen ruskettamaa taimikkoa (Lophodermium seditiosum).  Tartunnan saaneet neulaset muuttuvat punaisiksi nousevan päivälämpötilan myötä huhti - toukokuussa. Näkymä taimitarhalta.  Lähikuva männynoksasta.

Samankaltaiset tuhot

Lophodermium pinastri

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Koska männynkariste voi tappaa kaikenikäisiä neulasia, kasvun heikkeneminen on havaittavissa jo samana kasvukautena. Taimitarhoilla tauti voi tappaa taimia tai männyntainten kasvu voi heikentyä selvästi. Taimitarhoilta myyntiin menevissä taimissa ei saa olla karisteen ruskettamia neulasia. Tartunnan saaneet puut kuolevat harvoin karisteen vuoksi. Taimitarhalla osittain sairastuneet taimet usein kuolevat istutuksen jälkeen. Karisteen vaivaamat puut saattavat kuitenkin saada esim. mesisienitartunnan johon ne sitten kuolevat.

Tuhoriskin arviointi

Tartunnan saaneen taimikon kehitys saattaa vaarantua, jos peräkkäin on vähintään kaksi kosteaa, tartunnalle otollista, kesää.

Torjuntamenetelmät

Kaeristeiset taimet eivät kelpaa metsänviljelyyn. Väljä kasvatusasento vähentää tartuntaa. Karisteen ehkäisemiseksi männyntaimikot tulisi harventaa pian latvuston sulkeutumisen jälkeen. Lannoituksen avulla tautia ei voida torjua käytännön laajuudessa. Seuraavat ravinteiden vaikutukset on kuitenkin otettava huomioon: runsas fosfori ja typpi kasvualustassa lisäävät karistealttiutta, kun puolestaan tasapainoinen mineraaliravinteiden saanti (mm. mangaani ja alumiini) voi auttaa mäntyjä kehittymään karisteenkestävämmiksi. Taimitarhoilla on mahdollista käyttää kemiallista torjuntaa.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Lilja, S.
Väkevä, J.
  Jalkanen, R.   Butin, H. (1995)
Jukka, L. (1988)
Kurkela, T. (1994)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Phillips, D. & Burdekin, D. (1992)

 

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Päivitetty: 21.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute