KIRJANPAINAJA (Ips typographus)

	Oireet Kuolleita kuusia, harvoin mäntyjä. Karkeaa ruskeata purua kuorella paksun kuoren alueella. Pystysuuntaisia syömäkuvioita kaarnan alla. Emokäytäviä tavallisesti 2, joskus 3 tai 4. Syksyn ja talven aikana kaarna irtoaa rungosta.   Tuhonaiheuttaja Tumma kaarnakuoriainen, jolla peräkuopan reunoilla 4 paria hampaita. Kolmas hammas nuppimaisesti paksuuntunut kärjestään. Pituus 4,2-5,5 mm.
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Ips typographus L.

S: Kirjanpainaja

Sv: Granbarkborre

E: Spruce bark beetle, 8-toothed spruce bark beetle

Kuvaus

Kirjanpainajat ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia. Suomessa esiintyy kolme kirjanpainajalajia: kirjanpainaja, pikkukirjanpainaja sekä kiiltokirjanpainaja. Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusten paksun kuoren alle. Pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja elävät ohuen kaarnan alla, yleensä pienempien kuusten latvuksissa. Kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava tuholaissuku, ja varsinainen kirjanpainaja on suvun lajeista vahingollisin. Keski-Euroopassa, Norjassa ja Ruotsissa myrskytuhojen jälkeiset kirjanpainajien joukkolisääntymiset ovat aiheuttaneet merkittäviä metsätaloudellisia tappioita. Laji on yleinen koko Suomessa.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Kirjanpainajat lentävät touko - kesäkuussa ilman lämpötilan ylitettyä + 20 Celsiusastetta ja maan lämpötilan kohottua + 9 - 12 Celsiusasteeseen. Koiraat iskeytyvät paksun kaarnan alle, jonne ne kemiallisia houkutinaineita, feromoneja, erittämällä houkuttelevat naaraita. Kahdesta neljään naarasta löytää yleensä tiensä koiraan luokse pariutumiskammioon. Jokainen naaraista kaivertaa oman emokäytävänsä puun pituussuuntaan. Naaraat laskevat munansa emokäytävän reunoille. Käytävistä järsitty ruskea puru poistetaan pariutumiskammion kohdalla olevasta sisäänmenoaukosta ulos kaarnaliuskojen väliin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuvat valkeat, jalattomat, ruskeapäiset toukat kaivavat jokainen nilaan oman käytävänsä. Toukat nakertavat käytävät toisistaan erilleen. Jos kaarnan alle on lisääntymismateriaalin puutteessa ahtaunut liikaa emoja, toukkien ravintosyönnille ei jää riittäväsi tilaa, jolloin toukat joko syövät toisiaan tai nääntyvät nälkään. Elintilan riittäessä toukat viimein koteloituvat, ja lyhyen koteloitumisajan kuluttua koteloista kuoriutuvat aikuiset.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Koteloista kuoriutuneet aikuiset jatkavat vielä jonkin aikaa syöntiään kuoren alla syöden usein toukkien kaivertamien käytävien välisen nilan murusiksi. Suurin osa aikuisista poistuu kuoren alta heinäkuun lopussa - elokuun alussa ja talvehtivat karikkeessa. Pieni osa aikuisista jää talvehtimaan puun tyvikaarnan alle.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Kirjanpainajat lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa. Jos kirjanpainajia on paljon, ne kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään myös täysin terveisiin puihin. Kirjanpainajat iskeytyvät useimmiten valoisilla paikoilla oleviin kuusiin, esim. hakkuuaukkojen reunapuihin.

Tuhon eteneminen

Kirjanpainajat alkavat lisääntyä, kun sopivaa tuoretta lisääntymismateriaalia tulee tarjolle, esim. myrskyn, lumenmurtojen tai viivästyneen puutavaran korjuun seurauksena. Seuraavina keväinä kuoriaiset kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään yhä terveempiin puihin. Tuhot voivat edetä säännöllisenä rintamana jo vaurioituneen metsänreunan ympärillä tai pesäkkeittäin kuusikon sisällä. Tuhot voivat jatkua ja laajeta useita vuosia, ellei asiaan puututa.

Vaikutus puuhun

Kirjanpainajien ja niiden toukkien kaivamat syömäkuviot katkaisevat puun nilakerroksen nestevirtaukset, joilloin latvuksen ravinteiden saanti heikkenee ja puu alkaa hiljelleen kuivua. Kuvioiden yltäessä rungon ympäri puu kuolee. Toukkien ja niistä kehittyvien aikuisten syönti nilassa saa myöhemmin aikaan kuoren irtoamisen puusta. Kirjanpainajat tuovat mukanaan puuhun myös sinistäjäsienen itiöitä, jotka itäessään saavat aikaan puutavaran arvon laskua.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Kotelo

Toukka

Tuhot

Pystyyn kuoleminen

Kuoren irtoaminen

Purua kuorella

Käytävät kuoren alla

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Kirjanpainajat ovat kuusen pahimpia hyönteistuholaisia. Tuhoalueet ovat olleet Suomessa yleensä pieniä, mutta pahimmillaan kirjanpainaja voi tappaa metsiä laajoiltakin alueilta. Vuonna 1911 sattuneen myrskytuhon seurauksena kirjanpainajat tappoivat vuoteen 1917 mennessä 80 000 kuutiometrin edestä lähialueiden kuusikoita. Norjassa 1970 -luvulla myrskytuhojen ja kuivuuden vuoksi liikkeelle lähteneet kirjanpainajatuhot kuivattivat 4 miljoonan kuutiometriä kuusikoita. Laajoista myrskytuhoja seuranneista kirjanpainajaepidemioista on useita esimerkkejä myös Keski-Euroopasta ja Venäjältä.

Tuhoriskin arviointi

Kirjanpainajien lisääntymisriski on suuri, kun tuoretta lisääntymismateriaalia on runsaasti tarjolla. Myrskytuhot, tulvat, lumituhot sekä kuivuus heikentävät puita ja altistavat niitä myös kirjanpainajatuhoille. Yksittäiset tuulenkaadot ja lumenmurrot eivät muodostu vielä uhkatekijäksi, mutta jos lisääntymiseen sopivia kuusia on yli 10 % runkoluvusta tai yli 20 puun ryhmiä, tulee ne korjata pois metsästä.

Hakkuuaukeiden etelän ja lännen vastaiset kuusikkoiset reunat, ovat alttiita kirjanpainajien hyökkäykselle. Ennusteiden tekemistä varten kirjanpainajien runsautta arvioidaan houkutinaine-, eli feromoniansojen, avulla.

Torjuntamenetelmät

Tuore kuorellinen kuusipuutavara, tuulenkaadot sekä lumenmurrot on kuljetettava pois metsästä annettujen määräaikojen puitteissa. Sieni- ja hyönteistuholaki velvoittaa poistamaan 1.9. - 31.5. hakatun kuorellinen kuusipuutavaran sekä muulla tavalla vioittuneet kuuset Etelä-Suomessa 1.8 ja Pohjois-Suomessa 15.8 mennessä.

Mikäli kuusipuutavaraa ei ole mahdollista kuljettaa pois tai kyseessä on pysyväisluontoinen varastopaikka, puutavara tulisi kuoria, peittää, sadettaa jatkuvasti kahden kuukauden ajan kesäkuun alusta lähtien tai käsitellä torjunta-aineilla. Tarkemmat velvoitteet puutavaran varastointiin liittyvistä velvoitteista löytyvät Metsän sieni- ja hyönteistuholaista sekä siihen liittyvistä asetuksista.

Kirjanpainajien iskeytymistä on lisäksi mahdollista ehkäistä päätehakkuissa välttämällä etelän- ja lännenvastaisten kuusikkoisten aukonreunojen syntymistä.

Tekijät ja lähteet