PIKKUKIRJANPAINAJA (Ips duplicatus)

	Oireet Kuusella, harvoin männyllä, syömäkuvio ohuen kaarnan alla. Emokäytäviä 2-4. Käytävien leveys 1,5-2,0 mm. Tuhonaiheuttaja Kuoriaisen peräkuopan toinen ja kolmas hammas muodostavat kaksoishampaan.
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Ips duplicatus Sahlb., Tomicus duplicatus

S: Pikkukirjanpainaja

Sv: Dubbeltandad barkborre

E: Duplicatus spruce bark beetle

Kuvaus

Pikkukirjanpainaja on muita kirjanpainajia muistuttava laji, mutta sen peräkuopan reunoilla olevista neljästä hampaasta 2. ja 3. muodostavat kaksoishampaan. Laji on 3,5-4,0 mm pitkä. Pikkukirjanpainaja elää kuusella melko ohuen kuoren alla, joskin sitä on tavattu myös männyltä. Pikkukirjanpainaja on kahta muuta kirjanpainajalajia huomattavasti harvinaisempi laji. Sillä on tuholaisena vähäinen merkitys. Pikkukirjanpainaja on sekundaarinen tuhonaiheuttaja, eli se pystyy iskeytymään heikentyneisiin puihin. Lajia esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa paikallisena.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Parveilu alkaa päivälämpötilan noustua +18 asteeseen, eli Etelä-Suomessa tavallisesti toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Parveilun jälkeen kuoriaiset kaivautuvat kuusen kuoren alle lisääntymään.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Vajaan kahden kuukauden muna- ja toukkavaiheen jälkeen seuraa lyhyt kotelovaihe. Uusia aikuisia alkaa poistua rungoista Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja Pohjois-Suomessa elokuun alkupuolella.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Suurin osa pikkukirjanpainajista talvehtii karikkeessa syntymäpaikan läheisyydessä. Pieni osa voi talvehtia myös syömäkuviossa kuoren alla. Laji vetäytyy talvilevolle syksyn kuluessa.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Pikkukirjanpainaja elää kuusella hieman ohuemman kaarnan alla kuin tavallinen kirjanpainaja. Sitä on tavattu myös männyltä, joskin harvoin. Pikkukirjanpainaja viihtyy pystypuiden lisäksi myös tuulenkaadoissa, kuorellisessa puutavarassa sekä lumen murtamissa puissa. Kirjanpainajie löytyy valoisista paikoista kuusikoissa. Tällaisia ovat mm. pienet aukkokohdat ja metsänreunat.

Tuhon eteneminen

Laji leviää heikentyneissä puissa ja esim. tuulenkaadoissa lisäännyttyään lähistön puihin. Se esiintyy usein yhdessä tavallisen kirjanpainajan kanssa samoissa puissa, mutta rungon ylemmissä osissa.

Vaikutus puuhun

Pikkukirjanpainajan käytävät kaarnan alla heikentävät puun nestevirtauksia aiheuttaen ajan mittaan puun kuivumisen.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Purua kuorella

Käytävät kuoren alla

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Harvinaisuutensa vuoksi pikkukirjanpainajalla ei ole samaa metsätaloudellista merkitystä kuin tavallisella kirjanpainajalla.

Tuhoriskin arviointi

Tuhoriski on suurin vanhoilla kuusilla, jotka ovat jostakin syystä heikentyneet tilapäisesti, esim. hakkuuaukon reunapuut ovat tavallisia kuoriaisen iskeytymiskohteita.

Torjuntamenetelmät

Pikkukirjanpainajan torjunnassa tehoavat samat keinot kuin tavallisenkin kirjanpainajan torjunnassa. Harvennushakkuita ei kannata korjuuvaurioiden ja kuoriaisten parveilun ajoittumisen vuoksi sijoittaa alku- ja keskikesään. Myös alku- ja keskikesästä suoritettujen päätehakkuiden hakkuutähteet saattavat tuottaa ongelmia. Kuorellinen kuusipuutavara, tuulenkaadot ja muulla tavoin vioittuneet puut tulisi kuljettaa pois metsästä, tai käsitellä asianmukaisesti, metsän hyönteis- ja sienituholain määräämällä tavalla.

Tekijät ja lähteet