PAKURIKÄÄPÄ (Inonotus obliquus)

Oireet Musta pahkamainen hiiltyneen näköinen kasvain koivun rungolla. Tuhonaiheuttaja Puun kuoltua revenneen tuohen alta paljastuu pinnanmyötäinen kanelinruskea itiöemä.   [ Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Inonotus obliquus (Pers.) Pil., Poria obliqua Quél.

S: Pakurikääpä

Sv: Sprängticka

E: Inonotus obliquus

Kuvaus

Pakurikääpä on useilla lehtipuilla esiintyvä lahottajasieni. Suomessa sitä esiintyy yleisimmin koivulla. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin. Pakuriin ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua. Itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Laji on yleinen lahottaja koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Pakurin tartunta tapahtuu erilaisiin vioituksiin puiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esim. pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä.

Kasvu

Pakurikääpä on hyvin agressiivinen patogeeni. Se ei tarvitse muita organsimeja lahotusprosessin käynnistämisessä. Käävän rihmasto pystyy tunkeutumaan koivun mantopuuhun ja kilpailemaan voitokkaasti puussa elävien saprofyyttien kanssa.

Lisääntyminen

Sienen itiöemä alkaa kehittyä kuoren tai ohuen pintapuukerroksen alla vasta puun kuoltua. Iitöemä on puun pinnan myötäinen, eli resupinaattinen, ja usein yli puoli metriä pitkä. Itiöiden levintä tapahtunee vain syksyllä.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Pakurikääpä on monissa varttuneissa lehtipuissa elävä lahottajasieni. Suomessa pakuria esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivulla.

Tuhon eteneminen

Sienen puun vioittumien kautta tapahtuvan tartunnan jälkeen se pystyy kasvamaan elävään pintapuuhun ja lahottamaan sitä. Pakuri on hidas lahottaja, jos sitä verrataan esim. Trametes -suvun sieniin. Se ei tarvitse kuitenkaan muita primaarisia organismeja lahotusprosessin käynnistämisessä.

Vaikutus puuhun

Pakuri aiheuttaa vaaleaa, keltaisenruskeaa, valkolahoa, josta saattaa erottua ruskeanmustia vyöhykkeitä. Se pystyy murtamaan elävän mantopuun histologiset ja kemialliset suojausmekanismit. Pakuri pystyy myös tappamaan jälsisolukkoa aiheuttaen koroja jo muodostuneen pakurikasvaimen ympärille.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Pakurikääpä on taloudellisesti merkittävä kasvavien koivujen lahottaja. Pohjois-Ruotsissa lahosta koivupuusta 30 % on tämän sienen lahottamaa, mutta Etelä-Ruotsissa sama luku on vain 6 %. Pakurin osuus Pohjois-Suomen koivikoiden lahovikaisuudesta lienee samaa luokkaa kuin Ruotsissa.

Tuhoriskin arviointi

Sienen tartunnasta voi kulua 7-12 vuotta ennen kuin itiöemät alkavat kehittyä juuri kuolleessen puuhun lahoavaan puuhun.

Torjuntamenetelmät

Taudin torjumiseksi lahovikaiset puut tulee korjata pois metsästä.

Tekijät ja lähteet