· · ·  Suomeksi   ·  På Svenska   ·  In English  ·  Auf Deutsch ·  По-русски  · · ·     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Tukkimiehentäi

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

TUKKIMIEHENTÄI (Hylobius abietis)

Oireet

  • Havupuuntaimilla
  • Taimeen kuoreen nakerrettu epämääräisenmuotoisia laikkuja.
  • Taimen kuivuminen.

Tuhonaiheuttaja

  • Musta keltaisten karvojen kirjoma kärsäkäs (pituus 8-14 mm).
  • Kärsä paksunee kärkeään kohti.
  • Tuntosarvet kiinnittyneet lähelle kärsän kärkeä.

Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Hylobius abietis L.

S: Tukkimiehentäi

Sv: (Vanlig) snytbagge

E: Large pine weevil

Kuvaus

Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Sen kärsä levenee kärkeä kohti ja peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Ravintosyönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman. Tukkimiehentäit voivat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineilla käsittelemättömistä männyntaimista. Tukkimiehentäi on yleinen maamme etelä- ja keskiosissa. Lajia tavataan aina Pohjois-Suomea myöten.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Tukkimiehentäit aloittavat parveilunsa touko-kesäkuussa. Naaraat munivat aurinkoisilla paikoilla tuoreiden havupuunkantojen juuriin sekä tuoreisiin kuorikasoihin. Osa tukkimiehentäin muninnasta jatkuu kuitenkin aina syyskuulle asti, sillä naaraat pysyvät munintakykyisinä pienin väliajoin aina syksyyn saakka. Tukkimiehentäit aloittavat ravintosyöntinsä lisääntymispaikkojensa läheisyydessä olevista taimista levittäytyen myöhemmin taimikossa laajemmalle.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista 2-3 viikon kuluttua kuoriutuvat vaaleat, jalattomat, ruskeapäiset toukat elävät havupuunkantojen juurten kuoren alla syöden nilaa. Etelä-Suomessa toukkien kehitys kestää yleensä kaksi vuotta, kun puolestaan Pohjois-Suomessa toukilta voi kestää 5 vuotta koteloitua ja varttua aikuiseksi. Toukat kaivautuvat lyhyen matkaa juurten pintapuuhun koteloitumaan. Kotelovaihe kestää 2-5 viikkoa.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Kotelosta kuoriuduttuaan aikuistuneet tukkimiehentäit siirtyvät lähistön havupuuntaimiin järsimään kuorta ja nilaa. Pahin syönnista aiheutuva tuho keskittyy usein alkukesään, sillä loppukesällä tukkimiehentäit käyttävät ravinnokseen myös muita kasveja. Aikuiset elävät useita vuosia talvehtien maahan kaivautuneena.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Tukkimiehentäin syövät havupuuntaimia etenkin hakkuun jälkeisenä kesänä istutettavilla uudistusaloilla sekä 2-5 vuotta uudistamisesta, kun täiden jälkeläiset kuoriutuvat. Laji käyttää ravinnokseen mänty- ja kuusilajeja, lehtikuusia, jalokuusia sekä douglaskuusia. Taimien torjunta-ainekäsittelyn puuttuminen sekä maanmuokkauksen laiminlyönti lisäävät syönnin mahdollisuutta. Tukkimiehentäin syöntiä esiintyy runsaasti kulostusaloilla. Tuhot puolestaan lievenevät kohti Pohjois-Suomea mentäessä. Myös lehtipuuntaimilla voi havaita joskus tukkimiehentäin syöntiä, mutta niille laji ei aiheuta varsinaisia tuhoja.

Tuhon eteneminen

Tukkimiehentäin syönti alkaa hakkuuta seuraavana keväänä, kun parittelevat tukimiehentäit haistavat tuoreiden hakkuukantojen pihkan. Parittelevien aikuisten lisäksi taimia alkavat vaivata tulevina kesinä hakkuukannoista kuoriutuvat täit aina noin taimikon kuudenteen ikävuoteen saakka, jolloin taimet alkavat olla riittävän kookkaita ja vastustuskykyisiä täiden syöntiä vastaan.

Vaikutus puuhun

Tukkimiehentäin nakertavat taimen kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja yrittäessään päästä nilaan käsiksi. Seurauksena on puuaineen pintaosien veden- sekä nilassa kulkevien ravinteiden kulun estyminen. Seurauksena on pihkavuotoa, joka saa aikaan energiahukkaa ja myöhemmin taimen kasvun alenemisen. Syönnin ulottuessa rungon ympäri, tai jos syöntijälkiä on hyvin runsaasti, taimi kuolee.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Tuntosarvet ovat kiinnittyneet lähelle kärsän kärkeä, ja kärsä paksunee kärkeään kohti.  Parittelevat aikuiset.  Tukkimiehentäi männyntaimella.  Tukkimiehentäi  Tukkimiehentäi

Tuhot

Taimen rungon kuorta syöty
 Kuoreen on nakerrettu laikkuja.  Tukkimiehentäin vioittama kuusentaimi.
Kasvainten syönti
 Nakerrusjälkiä kasvaimissa.

Samankaltaiset tuhot

Tukkimiehentäin aiheuttamat tuhot voi sekoittaa juurinilureiden aiheuttamiin tuhoihin. Niiden syöntijäljet ovat teräväreunaisia laikkuja tai käytävämäisiä jälkiä, lisäksi syönti ulottuu usein juuriin.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Juuri perustetussa taimikossa tukkimiehentäit saattavat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineella käsittelemättömistä taimista. Kuolleiden taimien määrä on puolestaan kohonnut jopa 50-60 prosenttiin.

Tuhoriskin arviointi

Hakkuun jälkeisenä keväänä tai kesänä istutetut havupuuntaimet ovat altteimpia tukkimiehentäin syönnille, sillä hakkuukantojen tuore pihkantuoksu houkuttelee täitä paikalle ravintosyöntiin ja lisääntymään. Viljellyt istutustaimet ovat maistuvampia kuin lannoittamattomat luonnontaimet. Mitä suurikokoisempi taimi, sen paremmin se kestää syöntiä. Muokatulla metsänviljelyalalla syönti on vähäisempää. Paakkutaimien on ruotsalaistutkimusten mukaan todettu kestävän paremmin tukkimiehentäiden syöntiä paremman kuivuudensietonsa vuoksi.

Torjuntamenetelmät

Taimet kannattaa suojata torjunta-aineella ennen istutusta. Tavallisesti näin tehdäänkin jo taimitarhalla. Metsänomistajan on kuitenkin syytä varmistua käsittelystä. Taimet on tarvittaessa mahdollista käsitellä itse ennen istutusta tai istutuksen jälkeen seuraavana kesänä. Mikäli torjunta-aineita käytetään on syytä varmistaa käyttöohjeesta valmisteen sopivuus.

Tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja voidaan ehkäistä kivennäismaakerroksen paljastavalla maanmuokkauksella. Ruotsalaistutkimusten mukaan etenkin mätästyksestä on saatu hyviä tuloksia tukkimiehentäin tuhojen ehkäisyssä. Maanmuokkausmenetelmän valinnassa on kuitenkin huomioitava menetelmän soveltuvuus kasvupaikalle sekä kyseessä olevalle puulajille. Uudistamisajankohdan viivästyttämisellä on onnistuessaan mahdollista vähentää tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja. Ongelmana on kuitenkin taimikon heinittyminen sekä tukkimiehentäin vaihtelevanpituinen sukupolvikierto maassamme.

Männyn kylvöllä kyetään aikaansaamaan useimmiten täystiheä taimikko, sillä taimien runsaus korvaa täiden syönnistä aiheutuvat tappiot. Myös luontaisella uudistamisella on mahdollista yltää lähes samaan tulokseen, jollei taimikko jää jo alunperin harvaksi. Tällöin uhaksi muodostuvat siemenpuiden poiston yhteydessä vapautuvissa kannoissa lisääntyvät tukkimiehentäit. Mekaanisia suojia on lisäksi kokeiltu tukkimiehentäin ravintosyönnin torjunnassa. Suojista ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt taloudellisesti kannattavaa vaihtoehtoa laaja-alaiseen tukkimiehentäituhojen torjuntaan.

 

Mätästys suojaa kuusentaimia tukkimiehentäin tuhoilta (esite, pdf)

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.   Annila, E.
FFRI, Vienna
Heliövaara, K.
Oksanen, E.
Pouttu, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Poteri, M. (1999)
Poteri, M. (Taimiuutiset 3/99)
Saalas, U. (1949)
Sandhall, Å. (1991)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 14.01.2005, APou

Päivitetty: 05.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute